Olen vuosien varrella huomannut, että minulla on kausia, jolloin pystyn kirjoittamaan ja jolloin tekstini on hyvää ja tarinankerronta sujuvaa, sekä kausia, jolloin en lainkaan osaa kirjoittaa. Ero näiden tilojen välillä on radikaali. Minusta oikeastaan tuntuu, että kyse on kerta kaikkiaan kahdesta eri persoonasta: kun olen normaalissa persoonatilassani, en osaa kirjoittaa, mutta kun olen ns. sivupersoonani tilassa, yhtäkkiä osaankin kirjoittaa hyvin. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Esim. nyt elän täysin kyvytöntä kautta (tai olen kyvyttömän persoonan tilassa). En saa aikaiseksi edes yhtä kunnollista lausetta, vaikka tarinan novellilleni olen keksinyt jo aikoja sitten. Tätä kyvytöntä tilaa kuvaa toivottomuus ja huono itseluottamus kirjoittajana, motivaation puute ja epäusko tarinan kiinnostavuuteen sekä se, että se vähäinenkin teksti, jonka saan ehkä aikaiseksi, on huonoa, "sielutonta": lauseet ovat muodollisia ja kliinisiä, kankeasti toimintaa kuvaavia, merkitykseltään yksitoikkoisia ja tyhjiä.
Tämä on masentavaa. Juuri nyt kun olen pääsiäislomalla ja olisi aikaa kirjoittaa, lahjakas sivupersoonani ei vain millään tule estraadille.
Esim. nyt elän täysin kyvytöntä kautta (tai olen kyvyttömän persoonan tilassa). En saa aikaiseksi edes yhtä kunnollista lausetta, vaikka tarinan novellilleni olen keksinyt jo aikoja sitten. Tätä kyvytöntä tilaa kuvaa toivottomuus ja huono itseluottamus kirjoittajana, motivaation puute ja epäusko tarinan kiinnostavuuteen sekä se, että se vähäinenkin teksti, jonka saan ehkä aikaiseksi, on huonoa, "sielutonta": lauseet ovat muodollisia ja kliinisiä, kankeasti toimintaa kuvaavia, merkitykseltään yksitoikkoisia ja tyhjiä.
Tämä on masentavaa. Juuri nyt kun olen pääsiäislomalla ja olisi aikaa kirjoittaa, lahjakas sivupersoonani ei vain millään tule estraadille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunnistan saman "writer's block" -ilmiön itsessäni hyvin vahvasti. Itse asiassa oma kyvyttömyyteni kirjoittaa on kestänyt jo hälyttävän pitkään, kohta lähes vuoden verran. Uusi opiskelupaikka on tietysti sotkenut aika paljonkin kuvioita ja vienyt todella paljon aikaa kirjoittamiselta, ja tämän seurauksena tuntuu juuri tuolta: aivan kuin minulla olisi useampi persoona, joista yksi keskittyy opiskeluun, toinen kirjoittamiseen, kolmas ties mihin. Toki jokaisella meistä on väistämättä eri roolit eri sosiaalisissa tilanteissa, mutta tämä "kirjoittajapersoonani" tuntuu olevan näistä rooleista vielä erillinen, irroitettava osa minua, johon olen nyt vain kadottanut yhteyden. Tämänkin viestin kirjoittaminen sujui aika tahmeasti, vaikkei tällaisen kirjoittamisessa pitäisi olla yhtään mitään paineita...
tuttua. Kirjoitustauko kesti melkein 10 vuotta. Ei tullut kunnolla postikorttia aikaiseksi. Sitten muutin uudelle paikkakunnalle ja läksin hakemaan uutta intoa kansalaisopiston kirjoittajapiiristä. Kun vuoden sitä junnasi, vaikka tuntui että kolmen lauseen synnytsy oli hankalampaa kuin halkomotin teko, niin sitten yks kaks sormet alkoi tanssia näppäilimää kuin lapsena ennen. Tarinan laatu, sen arvioikoon joku muu.
Olis paree, ettette edes yrittäisi kirjoittaa mitään, koska olette pönttöaivoja.
Ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Ei tuollaiseen tarvitse tyytyä. Mars opiskelemaan siis, apua on kyllä saataville.
Itselläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. En tiedä on tekemistä sinun ongelmasi kanssa, mutta silloin kun olen hypomaaninen, kirjoitusta tulee kokoajan eikä sitä(kirjoittamista) pysty millään lopettamaan ja masentuneena jumittaa eikä tule kirjaimen kirjainta.
Että sellaista minulla.
Itselläni on hieman samankaltaista ilmiöitä aika ajoin havaittavissa joskin tämä vuorottelee piirtämisen ja kirjoittamisen välillä; kun tekee mieli oikein kovasti piirtää ja saan piirrettyäkin kaikkea nättiä ja kivaa niin se kirjoittaminen jumittaa, vaikka tekisi kovasti mieli kirjoittaa. Ja sitten, kun tekstiä tulee enemmän kuin muille jakaa niin en saa piirrettyä mitään... :P
Samanlaista "vikaa" löytyy myös täältä: joskus kirjoittaminen takkuaa todella pahasti ja lauseita on todella vaikeeta muodostaa ja ne tuntuvat keinotekoisilta. Piirtämisen suhteen asiat ovat samalla lailla, pisin tauko on tainnut olla 6kk... Yleensä haen musiikista sitä uutta voimaa (elokuvien/pelien soundtrackit ym.) ja joskus kirjojen lukeminenkin auttaa, sitten yhtäkkiä iskee taas se hyvä kirjoittamisvaihde ja inspis :)
omien tekstien lukeminen moneen kertaan toimii kans, ja jos on joku tietty aika päivästä milloin tarinaa pukkaa hyvin, kuten itselläni yöllä, niin silloinhan on otollisinta yrittää. Tosin vaikka teksti tuntuisikin könköltä, niin kannattaa silti kirjoittaa. Muutenhan sitä ei saa jatkettua tarinaa millään, ja aina voi jälkeenpäin muunnella ja korjailla tekstiä :) tsemppiä kaikille :)
On, ilman muuta on intervalleja.
Tosin harjoittelun myötä on nykyisin mahdollista jo "käskeä" itsensä kirjoittamaan, ja tulee sitä joskus niinkin kelvollista (oman tason mukaan).
Enemmän ulkoiset häiriötekijät tai toisaalta keskittymiskyvyn puute haittaavat, kun kirjoittaa lyhyitä tarinoita niitä mahtuu ajatuksiin useampikin, ne voi sitten kirjoittaa ulos kun sopiva hetki tulee. Mutta jonkinlaista aaltoilua on, välillä "ei nappaa", tervanjuontia.