Elettiin kipakkaa pakkastalvea Turun läänillä. Joulu oli tullut ja mennyt. Kellertävät seinät saivat osansa tussikynätaiteestani. Pakkanen oli niin kova ja tunki niin kovasti sisään sellin harvoista ikkunoista, että paljun pintaan muodostui ohut jääkerros. Huomasin sen ensimmäisen kerran siitä, kun aamuvirtsaa lorotellessani virtsa alkoi jään pinnasta sinkoilemaan joka puolelle kuin suihkulähde konsanaan.
Tammikuu on saatanan synkkää aikaa ainakin Turussa. Monet vartijat ovat vajonneet talvimasennukseen ja kiukuttelevat vangeille. Vangit puolestaan alkavat reflektoimaan aiemmin niin kivojen vartijoiden muuttumista vittumaiseksi. Enää ei välttämättä pääsekään lounaslukituksen ajaksi pelaamaan sinkkiä kaverin selliin yms. vittuilua. No minähän olen tietysti kunnostautunut kekseliäänä kaverina, ainakin poliisin mielestä, ja sitten yhtenä päivänä tuli mieleen, että järjestetäänpäs koko vankilan iloksi ammuntakilpailu. Kuljun sellistä toiseen promoamassa tätä vitun hyvää ideaa. Lirkuttelin pampuilta luvan, että saisin sen järjestää, tosin kaksi vartijaa vaati itse päästä mukaan, muuten lupaa ei heruisi. Minkäs teet pamput mukaan sitten.
Ammuntakisan aamuna ryhdyin levittelemään mustia jätesäkkejä kongille ennalta sovittuun paikkaan. Tämä oli olennainen komponentti tuomaroinnin mahdollistamiseksi eli mittauksen kannalta tärkein yksittäinen juttu. Oltiin sovittu, että kisa alkaa heti aamulääkkeiden jaon jälkeen ja ampujajärjestys arvotaan tasapuolisesti, eli pamputkaan eivät pääse valitsemaan paikkaa.
Pojat alkoivat virittelemään aseitaan ampumakuntoon ja eikun kisa käyntiin. Ensimmäisenä Huittisten Kalervo vemputti niin saatanan kovaa ja jollakin ilveellä onnistui pruiskauttamaan kauimmaiset kudit yli 2 metrin päähän. Siinäpä sitä oli sitten haastetta. Saatana sentään. Osalla kavereista ei kuti lentänyt mihinkään omia jalkoja pidemmälle, eli valui pitkin piippua, eli kaikenlaista roiskijaa oli mukana. Itse ammuin liki kolmeen metriin, mutta sitten tuli sellainen skode, ettei siitä kukaan yli päässyt. Harmiksemme sen ampui vartija. Vittu että oli äijällä iso tykki muuten ja sieltä lähti ensimmäinen ruiskaus 4,5 metriin ja siitä hiljalleen alaspäin. Keräsi pamppu voiton kotiin. En tässä viitsi koko nimeä sanoa, mutta raaka-arskaksi kutsuttiin.
Jos joku haluaa himassa pelata tätä, niin kannattaa tosiaan käyttää mustia jätesäkkejä, joista aika kätevästi kyllä näkee tulokset.
Tammikuu on saatanan synkkää aikaa ainakin Turussa. Monet vartijat ovat vajonneet talvimasennukseen ja kiukuttelevat vangeille. Vangit puolestaan alkavat reflektoimaan aiemmin niin kivojen vartijoiden muuttumista vittumaiseksi. Enää ei välttämättä pääsekään lounaslukituksen ajaksi pelaamaan sinkkiä kaverin selliin yms. vittuilua. No minähän olen tietysti kunnostautunut kekseliäänä kaverina, ainakin poliisin mielestä, ja sitten yhtenä päivänä tuli mieleen, että järjestetäänpäs koko vankilan iloksi ammuntakilpailu. Kuljun sellistä toiseen promoamassa tätä vitun hyvää ideaa. Lirkuttelin pampuilta luvan, että saisin sen järjestää, tosin kaksi vartijaa vaati itse päästä mukaan, muuten lupaa ei heruisi. Minkäs teet pamput mukaan sitten.
Ammuntakisan aamuna ryhdyin levittelemään mustia jätesäkkejä kongille ennalta sovittuun paikkaan. Tämä oli olennainen komponentti tuomaroinnin mahdollistamiseksi eli mittauksen kannalta tärkein yksittäinen juttu. Oltiin sovittu, että kisa alkaa heti aamulääkkeiden jaon jälkeen ja ampujajärjestys arvotaan tasapuolisesti, eli pamputkaan eivät pääse valitsemaan paikkaa.
Pojat alkoivat virittelemään aseitaan ampumakuntoon ja eikun kisa käyntiin. Ensimmäisenä Huittisten Kalervo vemputti niin saatanan kovaa ja jollakin ilveellä onnistui pruiskauttamaan kauimmaiset kudit yli 2 metrin päähän. Siinäpä sitä oli sitten haastetta. Saatana sentään. Osalla kavereista ei kuti lentänyt mihinkään omia jalkoja pidemmälle, eli valui pitkin piippua, eli kaikenlaista roiskijaa oli mukana. Itse ammuin liki kolmeen metriin, mutta sitten tuli sellainen skode, ettei siitä kukaan yli päässyt. Harmiksemme sen ampui vartija. Vittu että oli äijällä iso tykki muuten ja sieltä lähti ensimmäinen ruiskaus 4,5 metriin ja siitä hiljalleen alaspäin. Keräsi pamppu voiton kotiin. En tässä viitsi koko nimeä sanoa, mutta raaka-arskaksi kutsuttiin.
Jos joku haluaa himassa pelata tätä, niin kannattaa tosiaan käyttää mustia jätesäkkejä, joista aika kätevästi kyllä näkee tulokset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Väitteet metrien ruiskaisuista on pornoelokuvista opittua paskapuhetta