Eksäni sai lapsen uuden tyttöystävänsä kanssa noin pari vuotta sitten. Jäimme erosta kavereiksi ja tämä tyttöystävä oli ystäväni, näin olin heidän lapsen odotuksessa paljon mukana ja minusta tuli kummi.
No tämä äiti ei kestänytkään tätä ihanaa perhe-elämää (hän siis oli silloin 17-vuotias) ja hän päätti vain häipyä kun lapsi oli parin kuukauden ikäinen. Olin tietysti isän tukena ja autoin lapsen hoidossa, koska hän myös vähän masentuin, ei mitenkään helppoa saada lasta nuorena, saatikaan jäädä yksinhuoltaja isäksi. No tämän minun avun myötä päädyimme takaisin yhteen. Ja olemme nyt siitä asti eläneet perheenä, onnellisena perheenä ja odotan nyt myös lasta. Tämä pari vuotias Anette on minulle kuin oma lapsi. tai siis hän pitää minua äitinä ja minä en koskaa ajattele että "kuin oma" vaan hän on minun lapsi.
Olemme yrittäneet kertoa tälle kaksi vuotiaalle, että hänen "oikea" äitinsä on joku toinen joka on nyt poissa, mutta ei sen ikäinen nyt sitä ymmärrä. Paitsi, että nyt Aneten tämä "oikea" äiti palasi takaisin ja väittää, että olen varastanut hänen lapsensa ja haluaa lapsensa takaisin. Hän on siis ennenkin palannut, kun Anette oli 7kk ikäinen ja viipyi kuukauden, jonka jälkeen masentui ja häipyi! Lapsi ei siis tietänkään muista tästä kerrasta mitään, vaikka "oikea" äiti yrittikin olla äitiä, mutta lapsi oli jo kiintynyt minuun.
Miten tämä vaikuttaa tähän pieneen lapseen, joka on aina pitänyt minua äitinään? Siis ymmärrän, että biologisella on oikeus lapseensa, mutta hän hylkäsin sen jo kaksi kertaa ja hän tuhoaa tämän tytön ja perheen! Me emme halua häntä enää tähän, koska hän todennäköisesti hylkää lapsensa taas!
Mitä me enää voimme tehdä, yrittää selittää lapselle että sinun oikea äiti tuli takaisin hakemaan sinua?? Onko mitään keinoa millä voittaa tämä taistelu niin, että me voimme pitää lapsen niinkuin tähänkin asti??
No tämä äiti ei kestänytkään tätä ihanaa perhe-elämää (hän siis oli silloin 17-vuotias) ja hän päätti vain häipyä kun lapsi oli parin kuukauden ikäinen. Olin tietysti isän tukena ja autoin lapsen hoidossa, koska hän myös vähän masentuin, ei mitenkään helppoa saada lasta nuorena, saatikaan jäädä yksinhuoltaja isäksi. No tämän minun avun myötä päädyimme takaisin yhteen. Ja olemme nyt siitä asti eläneet perheenä, onnellisena perheenä ja odotan nyt myös lasta. Tämä pari vuotias Anette on minulle kuin oma lapsi. tai siis hän pitää minua äitinä ja minä en koskaa ajattele että "kuin oma" vaan hän on minun lapsi.
Olemme yrittäneet kertoa tälle kaksi vuotiaalle, että hänen "oikea" äitinsä on joku toinen joka on nyt poissa, mutta ei sen ikäinen nyt sitä ymmärrä. Paitsi, että nyt Aneten tämä "oikea" äiti palasi takaisin ja väittää, että olen varastanut hänen lapsensa ja haluaa lapsensa takaisin. Hän on siis ennenkin palannut, kun Anette oli 7kk ikäinen ja viipyi kuukauden, jonka jälkeen masentui ja häipyi! Lapsi ei siis tietänkään muista tästä kerrasta mitään, vaikka "oikea" äiti yrittikin olla äitiä, mutta lapsi oli jo kiintynyt minuun.
Miten tämä vaikuttaa tähän pieneen lapseen, joka on aina pitänyt minua äitinään? Siis ymmärrän, että biologisella on oikeus lapseensa, mutta hän hylkäsin sen jo kaksi kertaa ja hän tuhoaa tämän tytön ja perheen! Me emme halua häntä enää tähän, koska hän todennäköisesti hylkää lapsensa taas!
Mitä me enää voimme tehdä, yrittää selittää lapselle että sinun oikea äiti tuli takaisin hakemaan sinua?? Onko mitään keinoa millä voittaa tämä taistelu niin, että me voimme pitää lapsen niinkuin tähänkin asti??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko paperiasiat kunnossa, eli onko miehelläsi yksinhuolto vai onko ex-parilla yhteishuolto ja miten tapaamissopimus ja elatus? Ikävä kyllä biologista vanhempaa ei saa ulkoistettua lapsen elämästä mutta lapselle olisi ensisijaisen tärkeää että tapaamiset olisivat säännöllisiä jottei pikkuinen mene ihan sekaisin. Eli paperiasiat kuntoon lastenvalvojan luona ja äitin päätettäväksi jää sitten, tapaako vaiko ei. Usein tällaisissa tapauksissa jossa biologinen vanhempi on ollut poissa kuvioista pitkään eikä tapaamisia ole ollut, suositellaan valvottuja tai ainakin tuettuja tapaamisia, ja ehkä teidänklin tapauksessa olisi aiheellista kysyä neuvoa lastensuojelun puolelta että miten teidän tulisi toimia kyseisessä tilanteessa.
Heii.. miksi vastaat provoihin, tästä ne alkaa paisuu kuin pullataikina... Kyllä täällä jo pitsä ostata valita provot ja oikee elämä toisistaan erottaa.
No siis miehellä on yksinhuoltajuus, mutta biologinen äiti kuulemma hakea yhteishuoltajuuden koska sille ei ole estettä kun hän on tullut takas..
Ja tiedoksi, ei tämä ole mikään provo, ihan todellista elämää tässä eletään!
Huono provo