Harry Potterit ovat kyllä loistavia kirjoja,
mutta silti suosittelisin ennemmin David
Eddingsin Belgarionin tarua..kaikki ovat varmaan
jo lukeneet sen, mutta jos se on jostain syystä
jäänyt huomaamatta niin nopeasti kirjastoon
korjaamaan asia. Kaikkien aikojen paras kirja-
sarja mitä olen lukenut.
mutta silti suosittelisin ennemmin David
Eddingsin Belgarionin tarua..kaikki ovat varmaan
jo lukeneet sen, mutta jos se on jostain syystä
jäänyt huomaamatta niin nopeasti kirjastoon
korjaamaan asia. Kaikkien aikojen paras kirja-
sarja mitä olen lukenut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta Harryja ja Belgarionia ei voi vertailla.
Belgarionissa on enemmän samoja tusinafantasian
piirteitä kuin miljoonissa muissakin sellaisissa
opuksissa, joissa tapetaan örkkejä ja mahtaillaan
taikavoimilla... Esimerkiksi Dragonlance-kirjat
ovat suoraan sanottuna pitkästyttäviä, kuten
vaikkapa joku Ajan pyörä -sarja. H*ll, potterit
ovat minusta parempia kuin kuiva Taru Sormusten
Herrasta!
Pottereiden idea on omaperäisempi kuin millään
nykyajan fantasialla. Itseasiassa minusta on ehkä
hieman harhaanjohtavaa kategorioida pottereita
fantasiaan... (nehän pohjautuvat todellisuuteen
;) Potterit ovat yksilöitä harmaan
kirjallisuusmassan joukossa! :)
Olen lukenut paljon kirjoja mutta en välttämättä
nostaisi mitään lempiopustani suoralta kädeltä
toisten edelle... Ne kaikki ovat tuoneet minulle
uskomattomia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei
ole minusta mahdollista pistää tärkeys- tai
paremmuusjärjestykseen. Jos kuitenkin näin
tekisin niin Potterit olisivat siellä
kärkipäässä. Ehkä tällä hetkellä jopa ykkösinä ;)
Potterkin on yhtä lailla tusinafantasiaa, et vain
näe sitä, koska pidät kirjasta niin paljon.
Tiedät ettei muut fantasia kirjat perustu
todellisuuteen?
Kuinka todellisuus määritellään?
Olemmeko me todellakin olemassa vain sen takia,
että uskomme niin?
Tuli vain mieleen, että oletkohan koskaan lukenut
Pottereita? Minusta niissä on paitsi lasten
kirjoille epätyypillistä mutkikasta
juonenkuljettelua myös varsin erikoinen maailma.
Vertaapa näitä mihin tahansa tyypilliseen
fantasiaan (siis tätä örkkientappo-oopperaa). On
toki totta että pottereiden perusasettelu (hyvä
vs. paha taistelu jne.) on aika tavanomainen,
mutta sitä kehitellään sellaisiin ulottuvuuksiin,
jota ei tavallisesta örkkifantasiasta helpolla
löydy. Potterit ovat sitäpaitsi itsessään ilmiö,
tavalliset fantasiakirjat vain lukeutuvat
tasapaksuna massana fantasia-kategorian alle.
Minusta pottereista tekee ainutlaatuisia juuri
se, että ne ovat pääosin lapsille suunnattuja,
eikä niillä yritetä kosiskella hieman vanhempaa
kohdeyleisöä, kuten tavallisella fantasialla on
(epäonnistuneesti) tapana.
Huom. Tämä on minun mielipiteeni, eikä ole
tarkoitus loukata ketään, mutta näin se asia
minusta vain on. :)
Kysymys no1: Kyllähän ne siinä mielessä
pohjautuvat, että jokaisen myytin taakse
kätkeytyy hitunen todellisuutta(arvaa, kenen
sanoja lainasin ;)
Itse henkilökohtaisesti uskon lohhareihin ja
yksisarvisiin (puhumattakaan muutamasta
perhetutusta aarnikotkasta), mutta minusta
seitsentoistaosaiset, toisiaan ja itseään
toistavat murikkaopukset luovat aika huonon
maineen myyteille, mytologialle ja fantasialle
yleensä. On toki hyviäkin fantasiakirjoja (esim.
Robert Holdstockin Alkumetsä), mutta niissä ei
ole tähän mennessä tapettu yhtään
örkkipataljoonaa yhdellä kädellä, puolikuolleeksi
haavoittuneena. (Örkit ovat katoava luonnonvara!)
Kysymys no2: Yksinkertainen vastaus; jos se
tuottaa kipua, se on todellista.
Kysymysno3: Tähän saadaan helpolla vastaus. Ala
epäillä omaa olemassaoloasi. Jos emme saa
vastausta tähän viestiin niin tiedämme kokeen
lopputuloksen. >:)
Minä ainakin uskon kohtaloon, etkö sinä sitten?
Ja sitten yhdistetty vastaus kakkos ja kolmos
kohtaan -
jos liikaa pohditaan ja kyseenalaistetaan kaikki
oleva niin sitten ei ole järkeä tehdä enää
mitään. Tämä on juuri filosofian ongelma. Suurin
osa tuntemistani "filosofeista" sortuu
kyynisyyteen ja yleiseen maailmantuskaan. Ei siis
pidä liiaksi vaivata päätään asioilla, joihin ei
ole mahdollista saada kunnolla tyydyttävää
vastausta (ainakaan useimmissa tapauksissa) joten
miksemme vain tyydy NAUTTIMAAN siitä mitä on
käsillä eli tässä tapauksessa mainioista
kirjoista ja lopettaa lapsellinen kinastelu
niiden paremmuudesta, mikä on puhtaasti
yksilökohtainen käsite! Kiitos.
Päätin sitten kokeilla sitä, että lopetin itseeni
uskomisen, mutta pääsin silti vastaamaan
viestiin. Joko olen todellinen tai sitten en vain
pystynyt uskomaan itseni olemattomuuteen
tarpeeksi. (Lopetan kuitenkin tämän filosofisen
aiheen sillä voi olla, että vielä hukun
siihen,jos jatkan sitä.)
Sama pätee siihen, että jos se sattuu niin se on
todellista. Voisimme luultavasti kinata siitä
asiasta pitkäänkin, mutta tämä ei taida olla
oikea keskustelu ryhmä sille. :)
Onko örkit todellakin katoava luonnonvara ja
jääkö kukaan kaipaamaan niitä, jos ne ovat? Jos
ne katoavat niin tusinafantasian kirjoittajat
joutuvat sitten vain luultavasti herättämään ne
henkiin. Ikävä kyllä örkit taitavat pysyä
maisemissa vielä pitkään vaikka haluaisimmekin
ehkä uuden ruman rodun, joka pitää toisten
tappamisesta ja kiduttamisesta.
Mutta nyt taidan mennä kokeilemaan, joska
sittenkin onnistuisin tekemään itsestäni
olemattoman.
Kiitoksia kaikille, jotka edes jaksoivat lukea
tämän tänne saakka.
***Chaos rises and Reality fades away***
Olen lukenut, että ei sen puoleen. Ja olen myös
analysoinut fantasiakirjallisuutta niin moneen
otteeseen, että tiedän mistä puhun.
Toivottavasti et ihan olemattomiin huvennut sillä
nyt kun päästiin turisemaan niin lisää
Örkkiasiaa... siis muinoin taannoin eräänä
kauniina ja tylsänä kesäpäivänä yhdessä (ja
ainoassa, oli se niin typerä peli!:) erässä
muinaista Marnon -fantasiapeliä örkit lahdattiin
maailmankartalta ´kokonaan... Ei siinä mitään,
koska satuin voittamaan sen erän. ;)
Mitä tämä liittyi mihinkään? Sitä minäkin
ihmettelen. :) Jos keksit ratkaisun niin olisin
halukas kuulemaan sen. :)
Okei. Myönnetään, kyseessä on makuasia. Nota
Bene! olen minäkin analysoinut scifinovelleja,
joten ei täälläkään ihan mitään pupu tupunan
tason juuri ylittäneitä olla. [pupu tupunat oli
muuten tosi hyviä :]:)
Luin yhdestä porttilehdestä jonkun arvostelut
Redwallin tarusta... Siis ihan mukavia kirjoja
(niin kuin monet fantasiakirjat), mutta kun olen
lukenut yhden niin loput tuntuvat tutuilta sen
jälkeen. Otetaan esimerkiksi kaikkien moraalisten
sepustusten pakolliset pahikset. Redwalleissa (ja
yleensä kaikessa fantasiassa) on vähän sama juttu
kuin aku ankoissa; pahat tyypit tunnistetaan
kurtistuneista kulmista jne.
Harry Pottereissa ei ikinä voi olla varma, kuka
on kaiken takana tällä kertaa (ellei lasketa
Voldemortia ja kumppareita).
Mutta kuten edellä mainittu, jokaisen oma asia
mihin aikansa uhraa... Mutta kinastella saa aina
ja vaihdella näkökantoja, eikö vain? :)
shall never win Reality. (For now anyway)
on tullut kyllä omakohtaisestikin lahdattua (ADD-
rope ja pari muuta), mutta en ole vielä
kertaakaan onnistunut niitä kokonaan hävittämään
(Riippuvat liian tiukasti todellisuudessa).
Ihan vain mielenkiinnosta kysymys. Eihän ne
kadonneet mihinkään kirjoista, kun ne
sukupuuttoon lahtasit? Omista kirjoistani olen
niitä ainakin löytänyt, joten ei se ainakaan
vielä ole niihin vaikuttanut.
Siinä olet kyllä oikeassa, että tämä keskustelu
ei taida enää liittyä mitenkään alkuperäiseen
aiheeseen. But who cares.
***Chaos retreats and grows stronger while
waiting better time to overcome Reality***