Asun syrjäkylässä, ja tuntuu, etten vaan löydä sieltä ketään mukavaa poikaa. Vaihtoehdoksi jääkin netti, koska oon muutenkin ujo, enkä uskalla mennä noin vaan extempore juttelee pojille.
Mutta netissä on aina riskinsä, sillä tietäähän sen tyhmempikin, että näiden "joo mä oon 17wee upee kundi siis niinku niin komee ja täydellinen" -tyyppien taakse kätkeytyy oikeasti YLEENSÄ jotain aivan muuta. Mikä tekisi siis nettituttavuudesta luotettavan? Milloin tälle uskaltaa vaikka antaa puhelinnumeronsa ja paljastaa oikean nimensä? Oon tosi skeptinen nettisuhteiden kanssa, mutta ei näköjään ole muuta keinoa, kun kotipaikkakunnan pojat on täysiä kusipäitä ja kaipaisin vaan rauhallisen, mukavan ja ymmärtäväisen poikaystävän, joka näkee muutakin kuin isot tissit ja perseen. Vai onko sellaisten löytäminen nykyään ihan mahdotonta? -.- Kiitos jos joku osaa auttaa. ^.^)/
Mutta netissä on aina riskinsä, sillä tietäähän sen tyhmempikin, että näiden "joo mä oon 17wee upee kundi siis niinku niin komee ja täydellinen" -tyyppien taakse kätkeytyy oikeasti YLEENSÄ jotain aivan muuta. Mikä tekisi siis nettituttavuudesta luotettavan? Milloin tälle uskaltaa vaikka antaa puhelinnumeronsa ja paljastaa oikean nimensä? Oon tosi skeptinen nettisuhteiden kanssa, mutta ei näköjään ole muuta keinoa, kun kotipaikkakunnan pojat on täysiä kusipäitä ja kaipaisin vaan rauhallisen, mukavan ja ymmärtäväisen poikaystävän, joka näkee muutakin kuin isot tissit ja perseen. Vai onko sellaisten löytäminen nykyään ihan mahdotonta? -.- Kiitos jos joku osaa auttaa. ^.^)/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Netistä ei kannata ettiä seuraa... 90% käyttäjistä on 40-vuotiaita kaljuja miehiä jotka selailee nuorten tyttöjen kuvia muna huurussa.
Ainakaan ei tuota aikaisemmin vastannutta ihan täysin kannata uskoa. On meitä kunnollisiakin täällä netissä. Eli ei ole mahdotonta mun mielestä tuollaisen sun kuvaileman pojan löytäminen netistä, koska ainakin tunnen yhden tuollaisen erittäinkin hyvin :D Vaikeeta se voi toki olla.
Joidenkin kohalla sen vain tuntee, että pystyy luottamaan toiseen. Minulle on monesti käynyt netissä tutustuessani niin että kun puhun tapaamisesta niin ei enää kiinnostakaan:( Nykyisen olen löytänyt suomi24 treffipalstalta ja treffipalstoilla ihmiset varmaan enemmän on tosissaan kui esim täällä suomi24 chatissa. Tutustu oikeasti ensin pitkään, ennenkuin annat nron!
Missähän päin Suomea mahdat asua. Mä oon tosiaanki semmosta ''yhen naisen mies'' tyyppiä. Jos vain jostain löytys joku joka rakastais mua niin mä rakastaisin sitä koko loppuelämäni enkä tosiaankaan heti ekan riidan tulle hyppäis toisen tytön mukaan. Mä oon huomannu että mulle kumminki jonku verran merkkaa se ulkonäkö, eli en tosiaankaan vois ihastua mihinkää hirmu rumaan/ylipainoseen tyttöön:(. Mutta oon paljo paljo suvaitsevaisempi tuon ulkonäön suhteen ku moni mun kaveri. Ne saattaa sanoa rumaksi jotain semmosta mikä on minun mielestä tosi kaunis. Tytöistä ei ole mulla paljo silti kokemusta, 8-luokalla seurustelin tasan 3viikkoa ja seki oli lähinnä mesessä juttelua ja viestien lähettelyä. Ei me sillon livenä paljo puhuttu, molemmat vaan punasteli eikä saanu sanottua mitään:/. Tähänki tyttöön rakastuin kunnolla ja meni vuosi ennenku selvisin siitä että se jätti mut. En oo oikeastaan edes puhunu tytöille yläasteen jälkeen ja siitäki tulee 3vuotta.. En vaan osaa jutella työtille ja eipä nekään tuu mulle jutteleen niin alkaa pikkuhiljaa vituttaan tää yksin oleminen.
Missä päin asut? ''poika19v''?
Minulla on nyt vähän yli vuoden verran ollut nettisuhde erään ulkomaalaisen pojan kanssa, jonka tapaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Lentoliput on hankittu ja kaikki on ihan valmista.
Tapasimme toisemme World Of Warcraftissa. Päädyimme samaan kiltaan ja puhuimme ensin siellä, sitten myöhemmin ihan henkilökohtaisesti toisillemme. Siitä on nyt kolmisen vuotta kun pelasimme yhdessä ensimmäistä kertaa.
Jossain vaiheessa vaihdoimme sitten meseosoitteita ja juttelimme siellä, kun samalla voitiin pelailla muitakin pelejä kuin WoWia. Juttelimme yöt päivät, käyttökielenä luonnollisesti englanti. Pystyn puhumaan hänelle mistä vain ja hän on niin kultainen, niin kultainen...
Ajan kuluessa alettiin sitten Skypettämään ensin vain mikrofonin avulla ja lopulta webbikameran kanssa. Kokoajan. Itseasiassa tälläkin hetkellä. Hän on täydellinen, meillä on sama harrastus (videopelaaminen), ajattelemme kuin samoilla aivoilla ja nauramme aina... Meillä on niin hauskaa yhdessä. Tiedän, että hän ihan oikeasti välittää minusta ihan minun itseni takia, sillä hän on jo näin kauan jaksanut odottaa vain sitä, että näkee minut ihan oikeasti muutenkin kuin tietokoneen ruudulta. Ja silti meillä ei ole mitään tapaamista suurempia suunnitelmia. Molemmat olemme ujoja. Ehkä ujot ihmiset löytävät toisensa näin netin kautta...
Hirveästi puhutaan siitä, että internetissä majaileviin ihmisiin ei voi luottaa, mutta en ymmärrä mitä eroa siinä on, että puhunko ja camitanko jonkun henkilön kanssa 24/7 vai tapaanko jonkun kadulla. Ainoa ero on siinä, että siihen kadulla kävelleeseen voi koskea, mutta eipä juuri mikään muu.
Vastatakseni kysymykseesi, sinun kannattaa ihan oikeasti tutustua siihen toiseen, ei vain hypätä pisteestä toiseen hätäisesti ja yrittää mitään ystävystymistä ihmeellisempää. Sen kuuluu vain tapahtua. Täytyy tutustua ja jutella ja viettää aikaa yhdessä. Ja kannattaa myös skypettää, jos vain on mahdollista, se on auttanut todella paljon. Toivottavasti löydät jonkun mukavan pojan. :3