Aina parjataan ihmisiä jotka ottavat koiran kerrostaloon. Totta on se että häiriötä naapureille voi joskus tulla, mutta itse olen ratkaissut asiat jo pentuaikana, eikä koirani ole häirinnyt ketään.
Olen opettanut sille jäämään yksin yhteen huoneeseen, tehnyt huoneesta sille rauhoittumispaikan, se tuntee olonsa turvalliseksi siellä.
Joskus kun koira saattaa sisällä innostua liikaa, laitan sen nätisti rauhoittumispaikkaansa, johon se käykin heti lepäämään, ei ulvo, ei raavi ovea, huilaa vaan.
Sama kun lähden kotoa, vien sen "huilaamaan".
Ei ole haukkunut naapurien mukaan koskaan poissa ollessani, ei edes ovikelloa.
Sitten tuo liikuntapuoli. Monesti sanotaan ettei koira sovi kerrostaloon siksi ettei sillä ole pihaa missä vapaana juoksennella.
Pihalla olo ei välttämättä ole koiralle mitään virikkeellistä ja oleellista toimintaa.
Kerrostalossa asuva käyttää koiraansa lenkillä enemmän kuin omakotitaloasuja, näin väittäisin. Poikkeuksiakin toki löytyy.
Jos on vastuullinen koiranomistaja, pystyy kerrostalossa tarjoamaan ihan hyvät puitteet koiran elämälle. Sisällä koira ei tarvitse periaatteessa hirveästi neliöitä. Ainakaan oman koirani leikkipaikka ei ole kodin sisätilat. Siellä ollaan iisisti.
Ulkona sitten leikitään ja tehdään kaikenlaista.
Tämä kyllä usein edellyttää,( siis kerrostalossa koiran pitäminen), sitä että koira otetaan pentuna. Aikuisen koiran joka on tottunut muihin olosuhteisiin voi olla hyvinkin hankalaa oppia elämään kerrostalossa.
Eräällä tutullani on ylilihava koira joka asustelee omakotitalossa. On päivisin pihalla. Eikä juurikaan lenkkeilyä, koska katsoo että pihalla ulkoilu riittää.
Olen täysin eri mieltä ja sen nyt näkee jo koiran kunnostakin.
Ei siis kannata vetää sitä johtopäätöstä heti, ettei koira voisi elää myös kerrostalossa.
Ketuttaa välillä lukea kun pentuja myydään, ehtona on, ei kerrostaloon. Miksi?
Ymmärrän tietysti että ulkokoirat eivät sovellu tähän, mutta miltei kaikki muut rodut kyllä saa opetettua elämään kerrostalossakin.
Olen opettanut sille jäämään yksin yhteen huoneeseen, tehnyt huoneesta sille rauhoittumispaikan, se tuntee olonsa turvalliseksi siellä.
Joskus kun koira saattaa sisällä innostua liikaa, laitan sen nätisti rauhoittumispaikkaansa, johon se käykin heti lepäämään, ei ulvo, ei raavi ovea, huilaa vaan.
Sama kun lähden kotoa, vien sen "huilaamaan".
Ei ole haukkunut naapurien mukaan koskaan poissa ollessani, ei edes ovikelloa.
Sitten tuo liikuntapuoli. Monesti sanotaan ettei koira sovi kerrostaloon siksi ettei sillä ole pihaa missä vapaana juoksennella.
Pihalla olo ei välttämättä ole koiralle mitään virikkeellistä ja oleellista toimintaa.
Kerrostalossa asuva käyttää koiraansa lenkillä enemmän kuin omakotitaloasuja, näin väittäisin. Poikkeuksiakin toki löytyy.
Jos on vastuullinen koiranomistaja, pystyy kerrostalossa tarjoamaan ihan hyvät puitteet koiran elämälle. Sisällä koira ei tarvitse periaatteessa hirveästi neliöitä. Ainakaan oman koirani leikkipaikka ei ole kodin sisätilat. Siellä ollaan iisisti.
Ulkona sitten leikitään ja tehdään kaikenlaista.
Tämä kyllä usein edellyttää,( siis kerrostalossa koiran pitäminen), sitä että koira otetaan pentuna. Aikuisen koiran joka on tottunut muihin olosuhteisiin voi olla hyvinkin hankalaa oppia elämään kerrostalossa.
Eräällä tutullani on ylilihava koira joka asustelee omakotitalossa. On päivisin pihalla. Eikä juurikaan lenkkeilyä, koska katsoo että pihalla ulkoilu riittää.
Olen täysin eri mieltä ja sen nyt näkee jo koiran kunnostakin.
Ei siis kannata vetää sitä johtopäätöstä heti, ettei koira voisi elää myös kerrostalossa.
Ketuttaa välillä lukea kun pentuja myydään, ehtona on, ei kerrostaloon. Miksi?
Ymmärrän tietysti että ulkokoirat eivät sovellu tähän, mutta miltei kaikki muut rodut kyllä saa opetettua elämään kerrostalossakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viimekesänä kasvatin yhden pennun kerrostalossa. Aikaisemmin on myös ollut koiria myös kerros, rivi ja omakotitalossa. Kaikissa koiranpito onnistuu hyvin kun opettaa koiralle asumisen alusta asti.
Pennun jätin jo 8vko kotiin kun asioille menin jne.. Ei haukkunut tai aiheuttanut muuta häiriötä.( Eroahdistus höpötyksiä en jostain syystä ymmärrä)
Kerrostalossa on paljon asioita, jotka pitää opettaa koiralle ja joita esim.omakotitalossa ei ole. kt asuminen on hieman vaativampaa tätä kautta.
Asuinympäristökin vaatii hieman enemmän.
Mutta ok.talossa on myös erillaiset ympäristö haasteet.
Muuten olen täysin samaa mieltä kaikesta aloittajan kanssa, mutta ei se koiran kerrostalossa pitäminen välttämättä tarkoita sitä, että koiran pitäisi pennusta asti asua kerrostalossa.
Itse otin 7 vuotiaan koiran pari vuotta sitten. Oli aikaisemmin asunut pelkästään omakotitalossa, mutta eipä ole ollut mitään ongemia kerrostalossa. Ei edes ovikelloa hauku, eikä rapun ääniä. Ehkäpä vain itselläni hyvää tuuria, joten en väitä että kaikki tapaukset olisivat näin helppoja! ;)
Muutimme kerrostaloon 8 vuotiaan koiran kanssa, joka oli toiminut omakotitalomme pihavahtina. Sisäsiisti ja sisällä paljon ollut, mutta varsinaisesti pihakoira.
Meillä on mennyt erinomaisesti. Ehkä osittain koiran ikääntysen vuoksi(kin) se on vahtivirkansa jättänyt. Kerrostalossa ei hauku, murise tai aiheuta häiriötä, toivottaa vieraat tervetulleiksi. Ensimmäiset päivät elimme tarkaillen omaan käyttäytymistämme: emme välittäneet meluista ja ovikellon kilinäänkin suhtauduimme hyvin välinpitämännömästi. Koira omaksui hyvin nopeasti uuden elämän. Yhä nyt usean vuoden jälkeen asumme samassa asunnossa, ongelmitta.
Joukkoomme liittyi 3 vuotta sitten pentukoira ja myös tämän ärhäkän tirriäisen olemme saaneet sopeutumaan hiljaiseen eloon. Todellakin tuntuu siltä että se on parempi koira kerrostalossa kuin mitä siitä olisi tullut omakotitalossa, siellä siitäkin olisi mahdollisesti saanut kasvaa naapurirauhaa häiritsevä pihavahti.
Kerrostaloon muuttaessamme meillä oli nollatoleranssi koiran meluun, olimme päättäneet että jos koira ei sopeudu on se annettava pois. Oma motiivini onnistua olisi siksi todella suuri, ei ollut varaa epäonnistua tai luovuttaa. Omakotitalossa olisin mahtollisesti sortunut lepsuiluun koulutuksessa.