Ääntäkään ei kuulu, häly viimein hiipuu
Vain pöly liikkuu, kun lattiat huokaavat helpotustaan
Kuin suuri, painava taakka olisi häädetty juuri pihalle
Hän on siellä jossain, en tiedä missä, mutta ei näkyvissä
Kuin kiusallinen tulehdus joka on jäänyt aivokuoren alle,
On hän tunkeilija omassa talossaan
Ruosteisen neulan päähänpisto; huhu, jonka sisältö oli liian pimeä
Jos nämä seinät osaisivat puhua, eivät ilmoille heittäisi hänen nimeään,
Vaikka pilkallista huumoria repisivät hänen hautakivestään
Turha rooliasua on ottaa mukaan, koska läpinäkyvää teeskentelyä ei huomaa kukaan
Peilikuva totuuden hänelle sentään tarjoaa:
Ei kuollut, mutta näkymätön, ja kohta hänen ei edes kannata
Etsiä enää varjoaan
Vihaisesta jyrinästä on jäljellä pelkkiä leikkisiä kaikuja
Kevyitä esteitä tuulen pahan edessä
Sanojen voima heikkeni ja laihtui ja
Nyt mielipiteetkin hukkuvat vaikutusvaltameressä
Kädet, jotka käänsivät siveitä katseita ja hakkasivat kivestä patsaita,
Ovat liian heikot mahdollisuuksien ovea avaamaan
Turha odottaa, että joku toinen sitä tekisi,
Sillä hän ei halua uskoa sokeaan sattumaan
Eikä siihen, että pystyisi vielä joskus peilikuvaansa silmiin katsomaan
Tunnemyrskyssä saattaa sadekuurokin kerran
Kostean kosketuksen kuulla tai kokea
Ja miettiä sen hetken verran
Tarvitsiko kuivempaa paikkaa sittenkään hakea
Vain pöly liikkuu, kun lattiat huokaavat helpotustaan
Kuin suuri, painava taakka olisi häädetty juuri pihalle
Hän on siellä jossain, en tiedä missä, mutta ei näkyvissä
Kuin kiusallinen tulehdus joka on jäänyt aivokuoren alle,
On hän tunkeilija omassa talossaan
Ruosteisen neulan päähänpisto; huhu, jonka sisältö oli liian pimeä
Jos nämä seinät osaisivat puhua, eivät ilmoille heittäisi hänen nimeään,
Vaikka pilkallista huumoria repisivät hänen hautakivestään
Turha rooliasua on ottaa mukaan, koska läpinäkyvää teeskentelyä ei huomaa kukaan
Peilikuva totuuden hänelle sentään tarjoaa:
Ei kuollut, mutta näkymätön, ja kohta hänen ei edes kannata
Etsiä enää varjoaan
Vihaisesta jyrinästä on jäljellä pelkkiä leikkisiä kaikuja
Kevyitä esteitä tuulen pahan edessä
Sanojen voima heikkeni ja laihtui ja
Nyt mielipiteetkin hukkuvat vaikutusvaltameressä
Kädet, jotka käänsivät siveitä katseita ja hakkasivat kivestä patsaita,
Ovat liian heikot mahdollisuuksien ovea avaamaan
Turha odottaa, että joku toinen sitä tekisi,
Sillä hän ei halua uskoa sokeaan sattumaan
Eikä siihen, että pystyisi vielä joskus peilikuvaansa silmiin katsomaan
Tunnemyrskyssä saattaa sadekuurokin kerran
Kostean kosketuksen kuulla tai kokea
Ja miettiä sen hetken verran
Tarvitsiko kuivempaa paikkaa sittenkään hakea
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut..
Mielettömän kaunis kirjoitelma.
Pitänee lukea useampaan- useampaan kertaan.
Kauniita kielikuvia kuitenkin.
Oletko siis eronnut mahdollisesti ison riidan päätteeksi..
Oletko joutunut pettymään alkavan suhteen myötä.. jota ei saa alkua pidemmälle..
Luen, niin moneen kertaan, että löydän vastauksen :)
Kiitos kovasti. Luulen, että on mielenkiintoisempaa, jos antaa lukijan tehdä omat tulkintansa...
Yritin laittaa linkkiä omaan runoblogiini, josta tuon lisäksi olisi löytynyt muitakin runoja, mutta se ei ilmeisestikään ole sallittua.... Pöh.