Pääsiäinen - pääseminen - vapaus
kuoleman kahleesta,
on juhlan syy ja tarkoitus.
Pääseminen, hetken helpotus
työn orjuudesta,
toviksi arjen karkoitus
on nykyajan kielikapula.
Ei vapautta kuolemasta,
vain ankarampi krapula.
kuoleman kahleesta,
on juhlan syy ja tarkoitus.
Pääseminen, hetken helpotus
työn orjuudesta,
toviksi arjen karkoitus
on nykyajan kielikapula.
Ei vapautta kuolemasta,
vain ankarampi krapula.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi olla noinkin :). Joka tapauksessa ilmat ovat suosineet. Vaikka kaikki menisi ympärillä päin männikköä, niin aina jäävät sääolot, vesi ja luonto jäljelle. Hyvää Pääsiäistä!
Mahdotonyhtalo, kiitos vastuksestasi! Totta on että luonto alkaa näyttää kauneimpia puoliaan, kun kaikki herää: puut, ruoho, vaivaiskoivutkin - lintujen laulusta puhumattakaan.
Tämä runontapainen syntyi kontrastista pääsiäisen alkuperäisen merkityksen ja sen vieton välillä ainakin luterilaisissa maissa. Ortodokseilla ja katolisilla tilanne saattaa olla toinen.
Hyvää pääsiäistä sinullekin!
Sen verran vielä.. Meillä on toisissa perheissä ongelmana juominen, mutta viikot Keski-Euroopassa toivat paljon suurempia ongelmia eteen, kuten asunnottomuus. Kumpi on pahempaa toimia perinteiden mukaan, mutta sulkea silmänsä toisten hädältä vai olla maallistunut yhteiskunta, mutta edes jollakin tasolla huolehtia toisista ihmisistä? Siinä vaiheessa, kun et käytä enää alikulkuja tai puistoja kävelyyn, koska siellä asustavat kodittomat, tilanne on jo tosi paha.
Molempi parempi - luulisin. Plussat siis. Kun itse ei ole sitten opiskeluaikojen asunut ulkomailla, läheltä nähty kokemus muista maista puuttuu.
Siten tyytyy pakosta arvioimaan vain sitä minkä tuntee, omaa maata ja sen tapoja.
Kiitos arvokkaasta runostasi,tee.
Lienee niin, että samoin kuin joulun, niin myös pääsiäisen alkuperäinen merkitys on väljähtynyt. Usko ei ole muotia,jos niin voisi sanoa...ei ainakaan meidän oma kristinuskomme.
Muistan lapsuuteni pääsiäiset. Vaikka kotini ei ollut uskonnollinen, leimasi pitkääperjantaita hiljainen surumielisyys ja hiljaisuus. Tämä siitäkin huolimatta, että kodissani ristinkuolemasta ei puhuttukaan Jumalanpalveluksen kuuntelemista lukuunottamatta. Myös Jeesuksen ylösnousemuksen aamuna nousimme aikaisin katsomaan aurinkoa, jonka piti tanssia ilosta kuoleman voiton johdosta. Tanssiko???? No, olimme ainakin näkevinämme että se tanssi.
Missä on uskomme ar vo ja elävyys tänä päivänä? Onko kaikki muuttunut kiliseväksi kullaksi ja heliseväksi hopeaksi? Eikö ihmissydän ikävöi kuitenkin jotakin, joka on enemmän, kuin tämä, mitä näemme.
Maria, kiitos mietitystä ja kauniista vastauksestasi. Luulen kyllä että useimmilla keski-ikäisillä saati vanhemmilla suomalaisilla on samantapaisia muistoja pääsiäisajan hiljaisesta vietosta.
Missä sitten onkin vika, kun ihmiset etsivät hiljaisuutta ja rauhaa, mutta koko kalenterivuodessa ei tahdo enää löytyä päivää, jota ei kaupankäynti ja markkinatouhu olisi täyttänyt.
Kun kauppa vapautettiin ja myyjät pakotettiin lähes ympärivuorokautiseen ja viikkoiseen työhön, seuraukset saattoi arvata.
Tätäkö tarvitsimme ja halusimme?