Rupesin tuossa miettimään, että buddhalaisuushan kieltää tappamisen, koska tappamalla aiheuttaa itselleen taitamattomia mielentiloja. Mutta mitäpä jos joku tuntee tappaessaan vain taitavia mielentiloja? Anteliaisuutta ja myötätuntoa. Voisiko sanoa, että tällainen henkilö luo itselleen hyviä karman seuraamuksia ja edistyy henkisellä tiellään?
Esimerkiksi muurahaisen voi tappaa tuntematta vihaa sitä kohtaan. Tappaessaan voi jopa tuntea anteliaisuutta, jos ajattelee päästävänsä muurahaisen parempaan jälleensyntymään.
Armomurha on myös vastaavanlainen asia. Toisen kärsimykset voi lopettaa myötätunnosta. Koska murha on tehty taitavan - eli valaistumista edistävän mielentilan vallassa, sehän on vain hyvä, eikö niin?
"Älä tapa" on kristillisen uskon moraalisääntö ja siksi pidämme kristillisessä maailmassa tappamista pahana asiana. Tappamiseen suhtaudutaan jo lähtökohdassa siten, että se on kielteinen asia. Mutta jos ajattelee vähän pitemmälle, niin eihän buddhalaisuuden mukaan ulkoisella teolla sinänsä ole merkitystä, vaan sillä onko teko tehty taitavien vai taitamattomien mielentilojen vallassa.
Nyt todella kaipaan mielipiteitä.
Esimerkiksi muurahaisen voi tappaa tuntematta vihaa sitä kohtaan. Tappaessaan voi jopa tuntea anteliaisuutta, jos ajattelee päästävänsä muurahaisen parempaan jälleensyntymään.
Armomurha on myös vastaavanlainen asia. Toisen kärsimykset voi lopettaa myötätunnosta. Koska murha on tehty taitavan - eli valaistumista edistävän mielentilan vallassa, sehän on vain hyvä, eikö niin?
"Älä tapa" on kristillisen uskon moraalisääntö ja siksi pidämme kristillisessä maailmassa tappamista pahana asiana. Tappamiseen suhtaudutaan jo lähtökohdassa siten, että se on kielteinen asia. Mutta jos ajattelee vähän pitemmälle, niin eihän buddhalaisuuden mukaan ulkoisella teolla sinänsä ole merkitystä, vaan sillä onko teko tehty taitavien vai taitamattomien mielentilojen vallassa.
Nyt todella kaipaan mielipiteitä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tuossa alempana on pohdittu asiaa, samoin kts.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000219&posting=22000000002264992
kovin ovat buddhalaiset tappamisesta kiinnostuneita.
Tuossa aiemmassa ketjussa oli kyse hieman eri asiasta, murhien estäminen vaikka tarvittaessa tappamalle, jos ei muuten onnistu. Nyt kysytään myötätuntoisesta kärsimysten lopettamisesta.
Olen tappanut kituvia eläimiä, loukkuun jääneen hiiren jolla oli pää murskana, auton alle jääneen oravan, jolla oli selkäranka poikki, sekä vienyt fataalisti sairaan lemmikkikissan eläinlääkärille lopetettavaksi. Sekä tietenkin läiskinyt lukemattoman määrän hyttysiä ja muita ötököitä kuoliaaksi. Eniten mietityttää tuo hyttysten läiskiminen eettisestä näkökulmasta, siinähän ei ole myötätunnosta kyse, eikä ravinnonhankkimisesta tms.
Karmisia vaikutuksia kai on tavallisen taapertajan turha kuvitella voivansa ymmärtää, joten vanha nyrkkisääntö 'tehkää toisille niinkuin itsellenne toivoisitte tehtävän' voi olla avuksi, jos tekoa tuntee tarpeelliseksi etukäteen miettiä ja perustella. Enpä tiedä tuostakaan näkökulmasta onko myötätunnosta tekemäni tapot taitavaa vai taitamatonta toimintaa, mahdoton sanoa etukäteen mitä tuollaisessa tilanteessa haluaisi.
Olen jostain lukenut, että tappaminen on aina taitamatonta toimintaa, koska niin ei anneta kärsivälle olennolle mahdollisuutta suorittaa karmavelkaansa täysin mitoin, mutten tuostakaan tiedä mitä mieltä pitäisi olla.
en periaatteessa hyväksy tappamista. Myötätunto tulee olla todella hyvin perusteltu ja uhrin lähtökohdista tapahtuva. Ajatuskin että joku ajattelee edistävänsä valaistumistaan tappamalla on kauhea. Olet ehkä sitä mieltä että toisinpäinkin asia on kauhea: varjellakseen valaistumistaan ei vapauta kärsivää kärsimyksistään.
En ymmärrä tällaisen keskustelun syytä. Todellisessa tilanteessa tuen hakeminen päätökselle täältä ? Pelottaa.
Vielä: en käsitä miksi asiasta keskustellaan buddhalaisessa viitekehyksessä. Mikään filosofia tai uskonto ei saa minun tosikkomaisen kantani mukaan suhtautua tappamiseen kevyemmin kuin toinen, ei millään uskonnosta lähtevillä perusteluilla.
Islamilaisessa ympäristössä saat uusia perusteluja (ainakin amerikkalaisten) tappamiseen - ja tällä tarkoitan juuri sitä että saat uusia perusteluja. En islamista sano mitään, vain joistakin islamilaisista.
Nuo ötökät ovat asia johon en ole muodostanut asennetta. En ole Linkolalainen. Käytäntöni on ollut käytännöllinen.
Karmavelkaan en usko. Käsitän karman niin, että hyvä teko kasvattaa tekijää, huono teko vie polulla taaksepäin. Mihinkään kirjanpitoon ja velkojen perimiseen en usko.
>en periaatteessa hyväksy tappamista.
>Myötätunto tulee olla todella hyvin
>perusteltu ja uhrin lähtökohdista tapahtuva.
>Ajatuskin että joku ajattelee edistävänsä
>valaistumistaan tappamalla on kauhea. Olet ehkä
>sitä mieltä että toisinpäinkin asia on kauhea:
>varjellakseen valaistumistaan ei vapauta
>kärsivää kärsimyksistään.
En ole ajatellut edistäväni valaistumistani millään tavoin, tai saati ehkäiseväni. En usko minkään sellaisen olevan mahdollista, ajatusten jatkumo keskeytyy jos on keskeytyäkseen, ei siihen voi millään lailla vaikuttaa. En ole edes turvautunut buddhaan, vaikka oppi kiinnostaakin.
Kauheaa tappamisessa oli ainoastaan myötätunnon ja säälin herättämä tunne, eli oma kärsimys toisen olennon kärsimystä katsoessa sekä avuttomuus sen edessä, että muuta apua ei ollut tarjottavana. Kaipa se on puhtaasti itsekäs teko, jonka perimmäinen motiivi on vain helpottaa omaa oloa, mekaaninen teko jonka tekee mekaaninen olio sen kulttuurin ehdoilla, johon on kasvanut. Turha kai muuta odottaa tällaiselta valaistumattomalta? :)
Mistä johdat periaatteesi, ja miten periaatteesi suhtautuu käytäntöön? Sopiiko kysyä miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa, kohdatessasi elinkelvottomaksi ruhjoutuneen nisäkkään?
>En ymmärrä tällaisen keskustelun syytä.
>Todellisessa tilanteessa tuen hakeminen
>päätökselle täältä ? Pelottaa.
Siitä tuskin on pelkoa. :)
>Vielä: en käsitä miksi asiasta keskustellaan
>buddhalaisessa viitekehyksessä. Mikään filosofia
>tai uskonto ei saa minun tosikkomaisen kantani
>mukaan suhtautua tappamiseen kevyemmin kuin
>toinen, ei millään uskonnosta lähtevillä
>perusteluilla.
Tilanne ja teko oli kaikkea muuta kuin kevyt, mutta ei siinä mistään valintatilanteesta ollut kyse, mikään muu vaihtoehto ei edes tullut mieleen, eikä varsinkaan mitkään uskonnosta lähtevät perustelut. Eikä kai minkään viitekehyksen, edes buddhalaisen, tarkoitus ole torjua tai väistää keskustelua asioista, jotka ihmisiä askarruttavat?
"Sopiiko kysyä miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa, kohdatessasi elinkelvottomaksi ruhjoutuneen nisäkkään?"
Olen itsekin varsin samassa tilanteessa tappanut ja ilmeisesti samassa tilanteessa nykyajatuksillakin tappaisin.
"Eikä kai minkään viitekehyksen, edes buddhalaisen, tarkoitus ole torjua tai väistää keskustelua asioista, jotka ihmisiä askarruttavat?"
Ei(on täällä esitetty toinenkin mielipide), mutta buddhalaisuus ei anna vastausta kaikkiin ihmisiä kiinnostaviin kysymyksiin. Tälläkin palstalla on keskusteltu muistaakseni jopa asusteista.
En edelleenkään ymmärrä mitä tällä palstalla esitetyillä mielipiteillä tai ehkä jopa buddhalaisiksi totuuksiksi jonkun mahdollisesti väittämillä ajatuksilla tappamisen perusteista tehdään? Kaikesta voi keskustella mutta miten se budhalaisella kärsimyksestä ja turhautumisesta vapautumisen polulla etenemisen tavoitteita edistää?
"Turha kai muuta odottaa tällaiselta valaistumattomalta? :) "
Kunnioituksella toinen valaistumaton. Valaistuminen on harhaa.
En erityisemmin arvosta taipumustasi väheksyä esittämääni kysymystä ja sitä, millainen merkitys mielipiteiden saamisella minulle saattaisi olla.
Jos haluat tietää, miten tämän kysymyksen selvittäminen buddhalaisella polullani edistymistä edistää, voin vastata:
Minä joudun päivittäin sen valintatilanteen eteen, että tapanko elävän olennon oman mukavuuteni tähden vai en. Kyse on vain ötököistä, mutta ajattelen myös, että jos vain kykenisin kehittämään myötätunnon noita "turhanpäiväisiä" otuksia kohtaan, miten paljon se auttaisikaan myötätunnon kehittämisessä sellaisia olentoja kohtaan, joita pidän arvossa?
Esitin tuon kysymyksen, koska halusin mielipiteitä tähän kysymykseen: Voisinko löytää sellaisen syyn tappamiselle, ettei minun tarvitsisi ajatella aiheuttavani itselleni taitamattomia tekoja? Jos siis pystyisin tappamaan rehellisestä myötätunnosta ja samalla estämään niitä pirun ötököitä juoksentelemasta joka puolella, saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ;)
Mielestäni armomurha on todellakin tappamista myötätunnosta ja siksi hyvä asia, mutta voisiko sitä soveltaa ötököiden tappamiseen?
Kiitoksia arvon Tappajalle hyvistä mielipitestä. Sait minut ajattelemaan, että ehkäpä se empatia ja oma kärsimys kituvaa olentoa katsellessa on juuri sellainen tunne, joka bodhisattvalla tulisi olla kaikkia olentoja kohtaan - ja aina. En usko että myötätunto toisen kärsimyksiä kohtaan voi olla itsekäs tunne siinä mielessä miten "itsekäs" ymmärretään kielteisenä.
Armomurha on oikeastaan helpompi kysymys käsiteltäväksi kuin se muurahaisen tappaminen. Minä olen parin viikon ajan lueskellut Santidevan Opasta Bodhisattvan polulle, ja noiden kahden viikon ajan olen tappanut enemmän eläviä olentoja kuin koskaan kahdessa viikossa. Kämpässäni puhkesi muurahaisongelma. Joten ymmärrät varmaan, miksi minulla on vähän ristiriitaisia tuntemuksia ;)
Minä jaan teot taitaviin ja taitamattomiin, missä taitavat edistävät valaistumista ja taitamattomat estävät sitä. Ongelmani on, että onko muurahaisten tappaminen taitamaton teko. Ja voiko siitä tehdä taitavan teon ajattelemalla tekevänsä palveluksen niille?
Kaipaan mielipiteitä siitä, miten tappamisen ja myötätunnon voisi tässä tapauksessa yhdistää - vai onko se edes mahdollista? Sillä olisihan se hienoa, että voisin samalla suorittaa taitavia tekoja ja estää muurahaisia juoksentelemasta ruokieni seassa.
Tällä hetkellä oma fiilikseni on enemmän sillä kannalla, että tuskin ötököiden lahtaaminen minulle hirveän haitallista olisi, mutta niiden tappamatta jättäminen myötätunnosta olisi taas erittäin hyödyllistä. Tällöin tietysti saisin sietää muurahaisia kaikkialla, mutta tulisipa ainakin kehitettyä myötätuntoa ja kärsivällisyyttä kaikkia eläviä olentoja kohtaan.
Nyt saa myös rehellisesti sanoa, että viiraako minulla päästä, kun teen tästä asiasta niin suuren numeron ;)
"En erityisemmin arvosta taipumustasi väheksyä esittämääni kysymystä ja sitä, millainen merkitys mielipiteiden saamisella minulle saattaisi olla. "
Olemme päätyneet erilaisen näkemykseen. Koeta päästä yli itsetuntosi loukkaantumisesta.
Lupaan osaltani miettiä asiaa. Otathan huomioon että tältäkin palstalla saatat saada erilaisia mielipiteitä, joista itse joudut valitsemaan.
"Voisinko löytää sellaisen syyn tappamiselle, ettei minun tarvitsisi ajatella aiheuttavani itselleni taitamattomia tekoja? "
Itsepäiseen ja jääräpäiseen asenteeseeni kuuluu, että en itse lähtisi keneltäkään kysymään käsitystä tappamisen oikeutuksesta tai hakemaan anteeksiantoa tappamiselle.
Polullasi olet aina yksin.
Itse en uskalla sanoa tuntevani buddhalaista kaanonia. Minulle on kuitenkin jäänyt mielikuva että tästä kysymyksestäsi ei suoraan löydy opetusta. Ehkä se ei ole ollut ykköstärkeä. Hindulaisella puolella olen asiaan törmännyt.
mutta ei se mitään, se on ihan normaalia ;)
Tekstistäsi näkee niin selvästi sen ettet ole kunnolla maistanut todellista myötätuntoa. Koska muuten et olisi edes nostanut tätä aihetta. Meditoi niin saat kokea sen paljon puhutun myötätunnon, joka ei todellakaan tule pelkällä filosofisella mietiskelyllä. VAan sitten kun mielesi on h i l j a a niin sivuseurauksena voit kokea sen.
Älä nyt sekoita Boddhisatvoja tähän asiaan, mitä otuksia ne sitten lieneekään. Käsite 'joku toinen olento' on pelkkä käsite, ei 'olento' tai 'kaikki' itse. Ja itsekkyydessä ei ole mitään myönteistä tai kielteistä, minä olen itsekäs ja sillä sipuli.
Jos öttiäisten listiminen tuntuu pahalta tai okeilta, tai siitä muodostuu peräti moraalikysymys, se ei ole kuitenkaan muuta kuin tunne tai kulttuurin sanelema moraalikysymys, josta tapaamme tehdä ongelman pohtimalla sitä siitä tai tästä näkökulmasta.
Ei ole taitamattomia tai taitavia tekoja, ei valaistumista voi edistää tai estää. Ei paljoa kannata kuunnella sellaisia neuvoja, että tappamisen moraaliset ongelmat ratkeavat "sitten kun olet valaistunut, mitäpäs et vielä ole senkin tyhmä!". Ylipäänsä ei kannata kuunnella mitään neuvoja, ja valaistuminenkin on harhaa, niinkuin kaveri sanoi.
Olen vain kuvaillut omaa tilannettani ja siihen liittyviä itsekeskeisiä pohdintoja, ei niistä muille mitään hyötyä ole.
Ja jatkan kuvailua. :D
Miten mielekästä on ylipäänsä mietti tappamista ja arvottaa tappamisen eri lajeja? Kuolemakin on harha, elämä jatkuu joka tapauksessa, joten tappaminenkin on harha. Ainoa mikä varmasti päättyy, on oman kuolevaisuuden tiedostaminen. Tämäkään ei taida päteä kuin ihmisiin ja mahdollisesti niihin eläimiin, jotka ovat ihmiselle läheisintä sukua. Mäin kuvittelen, koska en osaa kuvitella kuin itseäni peilaten, ja koska pystyn tuntemaan myötätuntoa kaltaisekseni luulemiani olentoja kohtaan.
Pelkään suunnattomasti oman kuolevaisuuden tiedostamiseni päättymistä enkä halua enkä voi laskea tästä tiedostamisesta irti, ja kuvittelen, että kaltaiseni olennot tuntevat vastaavaa pelkoa. Siksi toisen ihmisen tappaminen tuntuu kulttuurin ehdollistamissa kuvitelmissani paljon vaikeammalta päätökseltä kuin nisäkkään tappaminen, ja nisäkkään tappaminen vastenmielisemmältä kuin öttiäisen refleksinomainen läimäyttäminen.
Moraalisäännöstön kehittäminen jonkin valaistumiseen pyrkimisen pohjalta teot taitaviksi tai taitamattomiksi arvottaen johtaa vain harhaan ja sekoittaa pään, mutta ei sekään haittaa, sekaisinhan se on jo ennestään. :)
olen siitä, miten osaat sanoa tarkasti sen mitä en osannut enkä ehkä rohjennut.
Noin sen koen. Kiitos.
Kovin piti eräs pastori tappamista pahana asiana ja suhtautui jo lähtökohdassa siten, että se on kielteinen asia, kun tapatti kaksi vaimoaan Knutbyssä, Ruotsissa. Kovin on kristilliset arvot mielessä sillä tappajalla.
ja kuolema ovat saman asian kaksi puolta. Ei pidä takertua kumpaakaan.
Onko eutanasia, armomurha tappamista vai jotain muuta? Siinähän lievitetään jonkun ihmisen kärsimystä. Asia on paljon laajempi kuin tappaminen. Kun tapetaan tehdään paljon muutakin. Tarvitaan oikeaa erottelukykyä. Ja rohkeutta käyttää sitä?(tämä ehdottoman pasifismin viitekehyksestä sanottuna)
Sinun mielipiteilläsi ei todellakaan ole minkään sortin merkitystä, ketään ei kiinnosta mitä ajattelet kun tapat vaikkapa kärpäsen. Mielesi etsii ideologista oikeutusta teoillesi. Olkoon ideologiasi tai uskontosi bubbalainen tai kristitty niin ei sillä ole elämän kannalta merkitystä. Kuollut on kuollut! ja karma siitä on maksettava.
Kun näet asiat ei-mielen kautta niin sinun ei tarvitse edes miettiä tällaisia asioita vaan toimit aina oikein. Tapat tai et, mutta oikein.
Unohda siis bubdalöisyys ja ala kehittää taitavia mielentiloja eli ts. tietoisuutta. Silloin myötätuntosi ja omatuntosi kasvaa itsestään ja moraaliset kysymykset tuntuvat vähän naurettavilta.
sullekin maha. Mikään kysymys ei ole mun mielestä naurettava. On vaan kysymyksiä joihin kantsii vastata ja toisia joihin ei, provosoimistarkoituksessa esitettyjä. Että sillai. Kysymykset kertovat esittäjistään aika paljon, niistä näkyy haluaako henkilö tosiaan edetä henkisellä polulla buddhalaiseen tapaan vaiko ei. Mukavaa kesää kaikille.
Olen samoilla linjoilla Sissin kanssa. Elämää tulisi vaalia varsinkin tämmöisen joka ei ole vielä niin ymmärtänyt ja oppinut että voisi todella singota eläimiä puhtaaseen maahan. Yritä hankkia karkotin joka ei tapa murkkuja. Jos joudut tappamaan niitä lausu myötätuntoisia mantroja (jos se kuuluu suuntaan jota harjoitat esim. tiib.bud. om mani peme hung tms.) ja toivo näille muurahaisille parempaa jälleensyntymää ja onnea seuraavassa elämässään. Silloin et ainakaan tapa vihasta vaan myötätunnosta.
Minusta jokaisella olennolla on oikeus elää ja olla onnellinen. Se mitä sinä pidät onnellisena elämänä ei ole ehkä eläimen ajatus siitä. Emme tiedä tarkalleen mitä eläimet ajattelevat, joten emme voi olla varmoja asiasta.
Itse olen vegaani enkä tapa hyönteisiä ellen näe niitä suoranaisesti kitumassa. En käytä myrkkyä yms. vaan kannan muurahaisen kerrallaan ulos ihan onnistuneesti ilman että ne valtaavat koko talon. On keinoja pitää "haittaeläimet" pois ilman tappamista. Iholla voi käyttää esimerkiksi hyönteiskarkotetta ja muurahaisten polun viereen voi ripotella kanelia (josta ne eivät pidä ja kääntyvät takaisin). Itselläni on lisäksi aivan erilainen näkökulma jälleensyntymiseen. En usko että ihminen jälleensyntyy niin että hänen mielensä siirtyy toiseen asiaan, vaan energia purkautuu ja jakautuu osaksi maailmaa. Itse uskon että "öljylamppu"- kertomus viittaa enemmänkin tähän kuin mihinkään konkreettiseen jälleensyntymään.
Mitä tulee eutanasiaan niin se on aivan eri asia. Esimerkiksi on kehitetty kone johon vastaamalla ihminen todetaan selväjärkiseksi ja hänen täytyy painaa ainoastaan nappulaa niin hän saa myrkkyannoksen ja nukkuu pois. Näin kenenkään ihmisen ei tarvitse tuntea suurta vastuuta ihmisen tappamisesta, sillä tuollainen ihminen on itse valinnut kuoleman.