Kas vain, on perustettu uusi keskustelufoorumi. Tämä onkin sopiva paikka kysyä onko kukaan nähnyt tai kuullut kummituksen.
Jos joku kysyy minulta itseltäni uskonko kummituksiin, niin sanon jyrkästi ei. Mutta kuitenkin; olen kerran kuullut askeleet, useita vuosi sitten, eikä niitä voi selittää järjellä. Tarina on seuraa:
Minulla on hyvä ystävä, joka siihen aikaan kun tämä tapahtui asui vielä lapsuudenkodissaan. Kun hänen vanhempansa olivat yötä poissa kotoa, niin hän ei mielellään lähtenyt kotiin, vaan kysyi usein voisiko yöpyä minun luonani. Hän selitti aina jotain ympäri pyöreitä että ”kuulee jotain”. Ihmettelin tätä, sillä hän ei ole säikky, vaan hyvinkin jalat maassa pitävä henkilö, eikä erityisen mielikuvitusrikas.
No, kerran vietin iltaa hänen luonaan kun hänen vanhempansa olivat mökillä, ja etukäteen oli sovittu että yövyn siellä. Joimme jonkin verran, juttelimme mukavia, mutta kummituksista emme puhuneet (eivätkä ne edes vilahtanut ajatuksissani). Etupäässä keskustelimme menneistä kivoista tapahtumista. Menimme melko myöhään nukkumaan, hän omaan huoneeseensa, minä hänen vanhempiensa. Sulkiessani oven perässäni näin hänen menevän vessaan.
Kun olin jo sängyssä luulin kuulevani hänen kävelevän kolistellen edes takaisin eteisessä. Ihmettelin miksi hän ei käynyt nukkumaan, enkä keksinyt muuta selitystä kuin että hän siivosi, järjesteli kenkiä riviin tms. (hän on kovin pikkutarkka siisteydessä). Olin vaipunut puoliuneen, kun kuulin alakerran lattian narisevan, ja kuulin jonkun kävelevän siellä huoneen poikki.
Silloin säpsähdin hereille. Talo oli yksikerroksinen, siellä ei ollut alakertaa, ei edes kellaria!
Aamulla kysyin häneltä asiasta, ja hän kertoi kuulleensa usein jonkun kolistelevan eteisessä, ja myös nämä samat askeleet ikään kuin hänen vanhempiensa makuuhuoneen alta. Hänen vanhempansa olivat kuulleet samaa, mutta oli kuin yhteisestä sopimuksesta että tästä ei puhuttu, siihen viitattiin aina epäsuorasti. He olivat rakentaneet talon vanhan talon perustuksille, ja sitä rakentaessaan oli joku naapuri tokaissut että ”kyllä piru tiedät vielä ajaa sieltä pois”.
Mitään selitystä en ole koskaan saanut tapahtumalle. Silti en usko ”kummituksiin”, mutta sen uskon, että on paljon asioita, mitä emme ymmärrä.
Olisi hauska kuulla onko kukaan kokenut mitään vastaavaa.
Jos joku kysyy minulta itseltäni uskonko kummituksiin, niin sanon jyrkästi ei. Mutta kuitenkin; olen kerran kuullut askeleet, useita vuosi sitten, eikä niitä voi selittää järjellä. Tarina on seuraa:
Minulla on hyvä ystävä, joka siihen aikaan kun tämä tapahtui asui vielä lapsuudenkodissaan. Kun hänen vanhempansa olivat yötä poissa kotoa, niin hän ei mielellään lähtenyt kotiin, vaan kysyi usein voisiko yöpyä minun luonani. Hän selitti aina jotain ympäri pyöreitä että ”kuulee jotain”. Ihmettelin tätä, sillä hän ei ole säikky, vaan hyvinkin jalat maassa pitävä henkilö, eikä erityisen mielikuvitusrikas.
No, kerran vietin iltaa hänen luonaan kun hänen vanhempansa olivat mökillä, ja etukäteen oli sovittu että yövyn siellä. Joimme jonkin verran, juttelimme mukavia, mutta kummituksista emme puhuneet (eivätkä ne edes vilahtanut ajatuksissani). Etupäässä keskustelimme menneistä kivoista tapahtumista. Menimme melko myöhään nukkumaan, hän omaan huoneeseensa, minä hänen vanhempiensa. Sulkiessani oven perässäni näin hänen menevän vessaan.
Kun olin jo sängyssä luulin kuulevani hänen kävelevän kolistellen edes takaisin eteisessä. Ihmettelin miksi hän ei käynyt nukkumaan, enkä keksinyt muuta selitystä kuin että hän siivosi, järjesteli kenkiä riviin tms. (hän on kovin pikkutarkka siisteydessä). Olin vaipunut puoliuneen, kun kuulin alakerran lattian narisevan, ja kuulin jonkun kävelevän siellä huoneen poikki.
Silloin säpsähdin hereille. Talo oli yksikerroksinen, siellä ei ollut alakertaa, ei edes kellaria!
Aamulla kysyin häneltä asiasta, ja hän kertoi kuulleensa usein jonkun kolistelevan eteisessä, ja myös nämä samat askeleet ikään kuin hänen vanhempiensa makuuhuoneen alta. Hänen vanhempansa olivat kuulleet samaa, mutta oli kuin yhteisestä sopimuksesta että tästä ei puhuttu, siihen viitattiin aina epäsuorasti. He olivat rakentaneet talon vanhan talon perustuksille, ja sitä rakentaessaan oli joku naapuri tokaissut että ”kyllä piru tiedät vielä ajaa sieltä pois”.
Mitään selitystä en ole koskaan saanut tapahtumalle. Silti en usko ”kummituksiin”, mutta sen uskon, että on paljon asioita, mitä emme ymmärrä.
Olisi hauska kuulla onko kukaan kokenut mitään vastaavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olipa hyvä juttu, niskakarvat oikein nousivat. En ole ite kokenut mitään yliluonnollista mutta uskon että on asioita mitä emme pysty (ainakaan vielä) selittämään.
Tämä tapahtui noin 15 vuotta sitten, eli en ehkä muista asiaa aivan selvästi.
Olin silloin ala-asteella silloisessa kotikunnassani, joka oli pienehkö kaupunki.
Olin sopinut ystäväni kanssa että menemme pyörillä kouluun yhtä matkaa.
Odotin häntä heidän portin pielessä mutta mitään ei kuulunut, niinpä lähdin pyöräilemään yksin kohti koulua.
Noin puolessa välissä matkaa näin hahmon pyöräilevän edelläni arviolta 300 metrin päässä ja oletin tietysti sen olevan ystäväni.
Yritin polkea hänet kiinni mutta jotenkin tuntui että matka ei kuroutunut millään kiinni.
Viimeinen näköhavainto tästä pyöräilijästä minulla oli kun hän kaartoi koulumme portista sisään.
Minä tietysti poljin minkä kintuiusta pääsi myös koulun pihalle ja siellä minua kohtasikin yllätys: piha oli täysin tyhjä, ei ollut yhtään pyörää telineissä, kukaan ei näyttänyt olevan pihalla.
Kiersin koko koulun alueen koska olin varma että kaverini vain leikkii kanssani ja on jossain piilossa mutta en löytänyt häntä mistään.
Noin viiden minuutin kuluttua tämä ystävä saapuu pihalle ja ihmettelee miksi en odottanut häntä.
Kysyin isovanhemmiltani asiasta joitakin vuosia tapahtuneen jälkeen ja he kertoivat muistavansa että sillä samalla tieosuudella olisi nuorehko tyttö jäänyt joskus pyöränsä kanssa auton alle ja kuollut.
Tämä seruraava tapahtunut n. 17 vuotta
sitten; muutin mieheni kanssa yhteen
kummitätini omistamaan taloon Hgin Ul-
lanlinnaan. Meillä oli 2-3h kk. Huone
joka oli aluksi makuuhuoneemme ja sit-
temmin olohuoneena, minulla oli aina
huoneessa ollessamme sellainen tunne,
ettemme ole kaksin vaan joku kolmaskin
on jossain...,mutta missä. Vanhempieni
luona käydessäni kerroin tämän, johon
isäni tokaisi:"no eihän se mikään ihme
ole kun Riitta (kummitätini edesmennyt
sisar)on tappanut itsensä siinä huonee
ssa! Vaikka tunne edelleen pysyi, jotenkin tieto rauhoitti(?)!!!
Mieheni nauroi aina näille tuntemuksil
leni ja kun muutimme muutaman vuoden kuluttua uuten taloon, juuri valmistu-
neeseen, hän pilailikin kustannuksella
ni,että"onkohan sielä nyt joku työmies
kuollut!" Muuttomme jälkeen uudessa ko
dissa en tuntenut enää koskaan, että
olisi joku ylimääräinen joukossamme!!
Sitten muutaman vuoden kuluttua anoppi
ni kuoli, joskin kaikille nopeana yllä
tyksenä! Ennen hautajaisia eräänä ilta
na mieheni ja pienen poikamme jo nuk-
kuessa luin vatsallani kirjaa sängyssä
Eteiskäytävästä kuului paljaiden jal-
kojen tassuttelua ja ajattelin lapsem-
me siellä liikkuvan ja odotin että poika ilmestyisi viereeni omasta huo-
neestaan, vaan kuulinkin kun hän alkoi
levottomasti pyöriä omassa sängyssään,
ja hetken kuluttua tasuttelu kuului tulevan makuuhuoneeseemme ja sängyn päähän! En uskaltanut katsoa taakseni
enkä kääntyä ympäri,-joka nyt jälkeen
päin on kovasti kaduttanut- mutta sa-
malla mieheni alkoi levottomasti kään-
nähdellä sängyssään! Seuraavana päivä-
nä kerroin tapahtuneesta miehelleni,
kun hän palasi töistä. Kerrottuani edellisen illan kokemukseni hän näytti
jotenkin oudolta ja tokaisi,"niin se
systerikin oli todennut viimeyönä,että
mutsi kävi!"
Kuukausi anopin kuoleman ja kuoppauk-
sen jälkeen huomasin odottavani toista
poikaamme, no OK taas muutettiin isom
paan asuntoon ja noin kuukausi vauvan
syntymän jälkeen taas anoppi "kylässä"
Eräänä iltana kun olimme saanet lapset
nukkumaan ja olimme kumpikin kylppä-
rissä pesulla, mieheni sanoi, että mi-
täs se esikoinen tuolla vielä tassuttelee, vaikka juuri olimme hänet
todenneet olevan jo kaukana höyhensaa-
rilla.Kukaan ei eteisessä kulkenut ja
sanoinkin miehelleni, että se äitees
tuli sitten vauvaa katsomaan!Vaikka
mieheni tuolloin kuulikin askeleet,ei
hän siitä mielellään puhu. Sen koommin
ei ole anoppi tassutellut.
Isäni kuoli vuosi sitten ja olen tässä
ihmetellyt kun ei ole ukko käynyt"moik
kaamassa",vai elääkö sitä nykyään niin
hektisesti ja tietoa tuppaa joka suun-
nasta niin että pää on pyörällä sekä
"herkkyys"hukassa!!!!!!
Tämä seruraava tapahtunut n. 17 vuotta
sitten; muutin mieheni kanssa yhteen
kummitätini omistamaan taloon Hgin Ul-
lanlinnaan. Meillä oli 2-3h kk. Huone
joka oli aluksi makuuhuoneemme ja sit-
temmin olohuoneena, minulla oli aina
huoneessa ollessamme sellainen tunne,
ettemme ole kaksin vaan joku kolmaskin
on jossain...,mutta missä. Vanhempieni
luona käydessäni kerroin tämän, johon
isäni tokaisi:"no eihän se mikään ihme
ole kun Riitta (kummitätini edesmennyt
sisar)on tappanut itsensä siinä huonee
ssa! Vaikka tunne edelleen pysyi, jotenkin tieto rauhoitti(?)!!!
Mieheni nauroi aina näille tuntemuksil
leni ja kun muutimme muutaman vuoden kuluttua uuten taloon, juuri valmistu-
neeseen, hän pilailikin kustannuksella
ni,että"onkohan sielä nyt joku työmies
kuollut!" Muuttomme jälkeen uudessa ko
dissa en tuntenut enää koskaan, että
olisi joku ylimääräinen joukossamme!!
Sitten muutaman vuoden kuluttua anoppi
ni kuoli, joskin kaikille nopeana yllä
tyksenä! Ennen hautajaisia eräänä ilta
na mieheni ja pienen poikamme jo nuk-
kuessa luin vatsallani kirjaa sängyssä
Eteiskäytävästä kuului paljaiden jal-
kojen tassuttelua ja ajattelin lapsem-
me siellä liikkuvan ja odotin että poika ilmestyisi viereeni omasta huo-
neestaan, vaan kuulinkin kun hän alkoi
levottomasti pyöriä omassa sängyssään,
ja hetken kuluttua tasuttelu kuului tulevan makuuhuoneeseemme ja sängyn päähän! En uskaltanut katsoa taakseni
enkä kääntyä ympäri,-joka nyt jälkeen
päin on kovasti kaduttanut- mutta sa-
malla mieheni alkoi levottomasti kään-
nähdellä sängyssään! Seuraavana päivä-
nä kerroin tapahtuneesta miehelleni,
kun hän palasi töistä. Kerrottuani edellisen illan kokemukseni hän näytti
jotenkin oudolta ja tokaisi,"niin se
systerikin oli todennut viimeyönä,että
mutsi kävi!"
Kuukausi anopin kuoleman ja kuoppauk-
sen jälkeen huomasin odottavani toista
poikaamme, no OK taas muutettiin isom
paan asuntoon ja noin kuukausi vauvan
syntymän jälkeen taas anoppi "kylässä"
Eräänä iltana kun olimme saanet lapset
nukkumaan ja olimme kumpikin kylppä-
rissä pesulla, mieheni sanoi, että mi-
täs se esikoinen tuolla vielä tassuttelee, vaikka juuri olimme hänet
todenneet olevan jo kaukana höyhensaa-
rilla.Kukaan ei eteisessä kulkenut ja
sanoinkin miehelleni, että se äitees
tuli sitten vauvaa katsomaan!Vaikka
mieheni tuolloin kuulikin askeleet,ei
hän siitä mielellään puhu. Sen koommin
ei ole anoppi tassutellut.
Isäni kuoli vuosi sitten ja olen tässä
ihmetellyt kun ei ole ukko käynyt"moik
kaamassa",vai elääkö sitä nykyään niin
hektisesti ja tietoa tuppaa joka suun-
nasta niin että pää on pyörällä sekä
"herkkyys"hukassa!!!!!!
Kun tuossa -94 setä kuoli sydänkohtaukseen olin samaan aikaan kesämökillä avovaimon kanssa. Oli jo lähes keskiyö ja pienen torailun takia, vaimoke oli jo mennyt varsinaiseen nukkumisrakennukseen ja minä jäin edelleen seuraamaan telkkaria ns,päärakennukseen.
Yks kaks tunsin että haluan mennä rannalle, ajattelin että mitä helvettiä minä siellä siihenaikaan tekisin, mitä naapurikin ajattelisi jos näkisi minun hiiviskelevän mökkinsä liepeillä.
Kuiten annoin halulle periksi ja kävelin rannalle päin jossa oli laituri. En kuitenkaan kerennyt perille asti kun joku lensi melkoisella suhinalla ylitseni.
Yritin katsella mikä se olisi mutta hämärällä yötaivaalla ei näkynyt mitään muuta kuin joitain pilvenhattaroita ja ilma oli ihan tyyni.
Seuraavana päivänä isäni soitti että veljensä oli kuollut edellisenä iltana.
Vaimoke kertoi sittemmin että hänkin oli halunnut mennä rannalle mutta oli saanut pidäteltyä itseään.!
olis muitakin tapauksia mutta olkoon nyt tää tässä
olisko itsesuggestiolla mitään vaikutusta? ihminen voi kuvitella kaikenlaista alitajunnassaan.mitäköhän te mahroitte juoda kaverisi kanssa?
Kalmankaltiolla oli ennen rajavartiostoasema
setäni asui siellä ja vierailin heillä,siinä
talossa ,jossa asuivat kuulin päivälläkin, että
joku käveli rappusissa vaikka olin yksin .Ovet
aukeutuivat lukossa olevina itsestään,vaihdettiin
lukkoja ;ulkopuolisilla ei ollut avaimia,ei ollut
apua mistään.Joku käsittämätön aukaisi
uuninpellit pakkasella lämmityksen jälkeen,setä
ja perhe muutti pois pelon takia.
En ole kokenut näitä tämänmoisia itse, mutta olen lueskellut aika paljon tämän alan juttuja. Siinä toisella palstalla tarjoilemassani kirjassa on moniaita vastaavahkon laisia.
Selkeä selitysmalli puuttuu. On luonnollisia selitysehdotuksia ja yliluonnollisia, alkaen taitavasti toteutetusta pilailusta itsemurhaajien paikkaan vangiksi jääneisiin henkiin ja paljon muuta siltä väliltä.
Tieteellistasoista todistetta näistä jutuista ei saada. Siitä on takuutena kaikki skeptikoiden mahtavat nostamattajääneet palkintosummat todistetusta yliluonnollisesta tapahtumasta.
Jatkan näitä juttuja kenties siellä toisella puolella ? (tämä oli testauksentapainen tälle palstalle)
Tuosta kummitusasiasta, mitä kävimme joskus Eurosuomen puolella, on tässä aivan alla sivulla 20, kohdassa "onko UFO:ja?" ja suoremmin oikoloikkalinkillä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=3000000000217845
Sivumennenhuomautus, yritin houkutella jutuissa mainitun kirjan kirjoittajaa näihin keskusteluihin, mutta lienee liian kiireinen ehtiäkseen näihin huveihin ja on jättänyt kummituksensa rauhaan, kuten myös toisinpäin. (tai mistäpä minä sitä tietäisin vaikka seikkailisikin maisemissa tunnistamattomalla nimimerkillä tietymättömissä)
Toisenmoinen juttu, yritin värvätä näihin maisemiin reaalihenkilöitäkin tusinan verran, mutta heikolta vaikuttaa tulos toistaiseksi. Pidän kuvitteellisille tuleville heille koulutuspalstaa kahvilan takasivulla.