Aineettomana,
Alla aaltoileva allas kosteita ajatuksia
Olen kuumaa ilmaa, huumaa ilman rajoituksia
Luonnonlait kuin savua estojen palavista raunioista
Vaikka valon kanssa voin uida kilpaa
Lähestyn veden uumaa hiljaa, sitten suuntaan vastavirtaan
Jokainen pisara liuottaa pelon, synnyttää halun
Syvemmälle sukeltaa, päin tummaa, paljasta pintaa
Yhä pidemmälle uskaltaa, pohjan peitteitä koskettaa
Ja sitten
Kuvitelmat kivikkoon hukkuvat jälleen
Kuplat puhkeavat, kun huudan mykkänä ääneen
Pelkkä osa koneistoa taas
Silmät sokeat näkevät sekunnin ajan kaiken,
Mikä ei ole enää mielestäni siellä
Nopeasti haluaisin ylittää tämän rajavaiheen
Missä meren suolaa voi vielä hiestäni niellä
Unelma liukenee ja muistokin käsistäni viedään
On helpompaa, jos vain en
Enää viilenevää kohtaa vieressäni kiellä
Lopun yötä valvoen vietän
Miettien, vieläkö aamulla itseäni siedän
Ja kuunnellen, kuinka
Koneisto tikittää aivan liian kovaa
Hengittäminen on vaikeaa, kun
Kellon kädet kuristavat koko ajan kurkkutorvea
Ja kuin vetistä voita, kiiltävät
Viisarit valtimoita viiltävät
Kunnes viimeinenkin varjo on kadotettua sukupolvea
Vajonnut valoihin, jotka tunnelin päässä siintävät
Kellotaulun maisema on lohduton
Koska ikuinen yö on mahdoton
Ja jokainen aamu palavan silmänsä lopulta avaa
Kuin liekki se alkaa koneiston jouseen tarttumaan
Vetää minut sängyn päästä jaloilleni
Elää täytyy, en voi jäädä aloilleni
Ja vielä kerran kellopelimies nousee arkustaan
Jep, unissa on joskus kivempaa...
Alla aaltoileva allas kosteita ajatuksia
Olen kuumaa ilmaa, huumaa ilman rajoituksia
Luonnonlait kuin savua estojen palavista raunioista
Vaikka valon kanssa voin uida kilpaa
Lähestyn veden uumaa hiljaa, sitten suuntaan vastavirtaan
Jokainen pisara liuottaa pelon, synnyttää halun
Syvemmälle sukeltaa, päin tummaa, paljasta pintaa
Yhä pidemmälle uskaltaa, pohjan peitteitä koskettaa
Ja sitten
Kuvitelmat kivikkoon hukkuvat jälleen
Kuplat puhkeavat, kun huudan mykkänä ääneen
Pelkkä osa koneistoa taas
Silmät sokeat näkevät sekunnin ajan kaiken,
Mikä ei ole enää mielestäni siellä
Nopeasti haluaisin ylittää tämän rajavaiheen
Missä meren suolaa voi vielä hiestäni niellä
Unelma liukenee ja muistokin käsistäni viedään
On helpompaa, jos vain en
Enää viilenevää kohtaa vieressäni kiellä
Lopun yötä valvoen vietän
Miettien, vieläkö aamulla itseäni siedän
Ja kuunnellen, kuinka
Koneisto tikittää aivan liian kovaa
Hengittäminen on vaikeaa, kun
Kellon kädet kuristavat koko ajan kurkkutorvea
Ja kuin vetistä voita, kiiltävät
Viisarit valtimoita viiltävät
Kunnes viimeinenkin varjo on kadotettua sukupolvea
Vajonnut valoihin, jotka tunnelin päässä siintävät
Kellotaulun maisema on lohduton
Koska ikuinen yö on mahdoton
Ja jokainen aamu palavan silmänsä lopulta avaa
Kuin liekki se alkaa koneiston jouseen tarttumaan
Vetää minut sängyn päästä jaloilleni
Elää täytyy, en voi jäädä aloilleni
Ja vielä kerran kellopelimies nousee arkustaan
Jep, unissa on joskus kivempaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
On. Tähän on tainnut mennä hieman aikaa, arvaan...
Tiedät, etten hyljätä sua voi,
rakkauden sävel taas unohtumaton soi.
En mä sua rakas kadottaa saa,
tarjota sulle nyt voin paljon parempaa.
Aina sua aattelen, kyllähän sä jo tiedät sen.
Rakastamme aina toisiamme,
onni seuraa meitä ikuisesti kaikkialle.
Aivan.