Löysin maailman ihanimman pojan, hän oli kaikkea mitä vain voi toivoa, oikea unelma. Minä 16 vuotias ja hän 18 vuotias. (me seurustelimme)
Nytten tässä lomalla oli ystäväni kotibileet, ystäväni täytti 18 vuotta ja pyysi minut juhliinsa. Poikaystäväni ei millään sinne päässyt tulemaan, koska hän oli matkoilla, hänet oli kyllä silti sinne kutsuttu. Juhlissa oli paljon ihmisiä, siellä juotiin ja se loppui todella myöhään. En ole mikään hyvä valvomaan ja minua alkaa helposti väsyttämäänkin. Kellon ollessa paljon minua alkoi juhlissa väsyttämään aivan kamalasti. Istuin sohvalla ja vieressäni oli pari poikaa ja paria tyttöä, toinen niistä pojista huomasi väsymykseni ja sanoi että voin nukahtaa siihen hänen viereen, että hän kyllä sitten herättää minut jos tarvitsee. Kyllähän se vähän nolotti toisen synttäreillä nukkua, mutta synttäri sankari taisi tietää minun unenlahjoista. En ollut juonut kuin ihan vähän, joten muistan todella hyvin että en sen pojan kanssa tehnyt mitään muuta kun nojasin vain vähän häneen.
Lomilta tullessaan poikaystäväni oli kysellyt kavereiltaan että mitä olin oikein siellä juhlissa tehnyt. Omasta mielestäni en ollut tehnyt mitään väärää, olin ollut ihan kiltisti. Hän ei ollut samaa mieltä, hänen mielestä en olisi saanut nukkua sen pojan vieressä. Hän myös epäili että valehtelisin ja että juhlissa olisin jotakin muutakin poikien kanssa tehnyt. Loukkaantuneena yritin vakuutella että mitään en ollut tehnyt, mutta turhaan. Ero tuli kuitenkin. Poika siis jätti minut. Tuntui kuin elämä olisi loppunut siihen. Luulin kuulleeni väärin, en voinut uskoa sitä todeksi. Olinko tehnyt niin väärin nukkuessani toisen pojan vieressä? Jos olisin tiennyt että se on näinkin väärin, en todellakaan sitä olisi tehnyt. Silloin asiaa pidin vain pikku juttuna, kuka vain saisi mielestäni tehdä moisen. Eihän tässä valitus auta, mutta ei olo hirmu hyvä olo kun on menettänyt elämän rakkauden. Olisin pystynyt katselemaan poikaa koko loppuikäni, enkä koskaan tule löytämään juuri oikean pojan jälkeen uutta poikaa. Miten voikaan ero tuntua näin kamalalta. Olen vain lukenut muiden tarinoita ja vastaillutkin että kyllä siitä surusta pian pääsee yli, mutta todellakin nytten tuntuu siltä että tehtävissä ei ole enään mitään. Elämä tuli ja meni, thats it. Sinne meni "se oikea" mitäköhän nytten sitten pitäisi tehdä. Itkukaan ei auta, noh kaippa tämä suru aikanaan lähtee pois. En varmaan poikaa saa takasinkaan.
Tuntuu kyllä niin uskomattomalta, koska juuri ennen hänen matkaansa meillä meni aivan mahtavasti, olimme tunnustaneet jo toisiamme kohtaan rakkauden ja hän kertoi lähes joka ikine päivä kuinka paljon hän minua rakastaa. Tapasimme myös lähes joka päivä ja meillä oli aina mukavaa. Pojasta huomasi onnellisuuden ja silmistä rakkauden jonka hän minulle antoi. Mikä hänelle siis tuli? Oliko minun tekoni eromme syy? Hän myös saattoi löytää matkoiltaan jonkun tytön tai sitten ihan suomesta :(
Jaksamisia kaikille jotka ovat kokeneet eron, nyt ymmärrän miltä jokaisesta tämä on tuntunut. Eletään päivä kerrallaan ja unohdetaan menneet! Ihania aurinkoisia kevätpäiviä jokaiselle.
Nytten tässä lomalla oli ystäväni kotibileet, ystäväni täytti 18 vuotta ja pyysi minut juhliinsa. Poikaystäväni ei millään sinne päässyt tulemaan, koska hän oli matkoilla, hänet oli kyllä silti sinne kutsuttu. Juhlissa oli paljon ihmisiä, siellä juotiin ja se loppui todella myöhään. En ole mikään hyvä valvomaan ja minua alkaa helposti väsyttämäänkin. Kellon ollessa paljon minua alkoi juhlissa väsyttämään aivan kamalasti. Istuin sohvalla ja vieressäni oli pari poikaa ja paria tyttöä, toinen niistä pojista huomasi väsymykseni ja sanoi että voin nukahtaa siihen hänen viereen, että hän kyllä sitten herättää minut jos tarvitsee. Kyllähän se vähän nolotti toisen synttäreillä nukkua, mutta synttäri sankari taisi tietää minun unenlahjoista. En ollut juonut kuin ihan vähän, joten muistan todella hyvin että en sen pojan kanssa tehnyt mitään muuta kun nojasin vain vähän häneen.
Lomilta tullessaan poikaystäväni oli kysellyt kavereiltaan että mitä olin oikein siellä juhlissa tehnyt. Omasta mielestäni en ollut tehnyt mitään väärää, olin ollut ihan kiltisti. Hän ei ollut samaa mieltä, hänen mielestä en olisi saanut nukkua sen pojan vieressä. Hän myös epäili että valehtelisin ja että juhlissa olisin jotakin muutakin poikien kanssa tehnyt. Loukkaantuneena yritin vakuutella että mitään en ollut tehnyt, mutta turhaan. Ero tuli kuitenkin. Poika siis jätti minut. Tuntui kuin elämä olisi loppunut siihen. Luulin kuulleeni väärin, en voinut uskoa sitä todeksi. Olinko tehnyt niin väärin nukkuessani toisen pojan vieressä? Jos olisin tiennyt että se on näinkin väärin, en todellakaan sitä olisi tehnyt. Silloin asiaa pidin vain pikku juttuna, kuka vain saisi mielestäni tehdä moisen. Eihän tässä valitus auta, mutta ei olo hirmu hyvä olo kun on menettänyt elämän rakkauden. Olisin pystynyt katselemaan poikaa koko loppuikäni, enkä koskaan tule löytämään juuri oikean pojan jälkeen uutta poikaa. Miten voikaan ero tuntua näin kamalalta. Olen vain lukenut muiden tarinoita ja vastaillutkin että kyllä siitä surusta pian pääsee yli, mutta todellakin nytten tuntuu siltä että tehtävissä ei ole enään mitään. Elämä tuli ja meni, thats it. Sinne meni "se oikea" mitäköhän nytten sitten pitäisi tehdä. Itkukaan ei auta, noh kaippa tämä suru aikanaan lähtee pois. En varmaan poikaa saa takasinkaan.
Tuntuu kyllä niin uskomattomalta, koska juuri ennen hänen matkaansa meillä meni aivan mahtavasti, olimme tunnustaneet jo toisiamme kohtaan rakkauden ja hän kertoi lähes joka ikine päivä kuinka paljon hän minua rakastaa. Tapasimme myös lähes joka päivä ja meillä oli aina mukavaa. Pojasta huomasi onnellisuuden ja silmistä rakkauden jonka hän minulle antoi. Mikä hänelle siis tuli? Oliko minun tekoni eromme syy? Hän myös saattoi löytää matkoiltaan jonkun tytön tai sitten ihan suomesta :(
Jaksamisia kaikille jotka ovat kokeneet eron, nyt ymmärrän miltä jokaisesta tämä on tuntunut. Eletään päivä kerrallaan ja unohdetaan menneet! Ihania aurinkoisia kevätpäiviä jokaiselle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
MULLA ON KAUHEE OLO PUOLESTAS, TARINAS OLI NIIN KAUHEE JA KOSKETTAVA!!! :( JOS OLISIN SIELLÄ MISSÄ NYT OOT NIIN TULISIN HALAAMAAN SUA, IHAN JO SIKS ETTÄ TAJUAISIT MITEN TUNTEMATON IHMINEN VOI VÄLITTÄÄ TUNTEMATTOMASTA JOKA ON KOKENUT KOVIA!
ÄLÄ MASENNU, YRITETÄÄN ELÄÄ KUULITKO??!!! KAIKKI JÄRJESTYY VIELÄ!!
18v poika
No ei kyl sua paljoo rakastanu/ välittäny oo jos jättää, siitä että oot nukkuna jonku pojan lähel...
Mut joka tapauksessa mulle tuli aivan kauheen huono olo tuosta mitä tää tyttö on joutunu kokemaan :'( Mulla on ollu hirveitä kärsimyksiä elämässä, joten tiedän suunnilleen miltä tämä tuntuu vaikken ole koskaan vastaavaan tilanteeseen joutunutkaan... Itse en voisi koskaan jättää tyttöä, en voisi tehdä hänelle sitä vaikka hän mitä hirveää olisi tehnyt :'((( Miksi aina käy näin...
voivoi:( Kyllä tuntuu niin väärältä että poika ton takia jätti!! Mutta voi olla että poika pyytelis parin päivän päästä anteeksi, (Mä saattasin toimia noin tommosessa tilanteessa) eli saattasin suuttua ensi paljoki ja muka jättää mutta sitte kohta pyytelisinki jo anteekisi.. Ja sulla on oikeuski olla sitte vihanen sille pojalle jos alkaaa pyyteleen anteeksi.
Raportoi tänne miten käy,
Pelkäsin jo pahinta kun hänestä ei ole kuulunut mitään mutta tänään kun tulin koulusta kotiin hän soitti minulle. En osannut oikein mitään sanoa, en tiennyt olisinko ollut vihainen vai iloinen. Sisimmässäni olin kuitenkin iloinen, olisin vaikka voinut heti kertoa kuinka paljon häntä rakastan, enkä ilman häntä pysty elämään. Hän todellakin on elämäni tärkein asia. En silti viitsinyt mitään sanoa olin vain hiljaa ja kuuntelin. Hän vähän pahoitteli viikonloppuista riitaa, ja kysyi miten voin. Sanoin vain nopeasti ”hyvin” vaikka eihän kaikki todellakaan hyvin olleet. Lopussa hän myös kysyi jos voisin joku päivä käväistä hänen luonaan. On kuulemma ollut liian hiljaista kun minä en ole siellä ollut. Olisikohan hän siis pyytämässä anteeksi ja ottamassa minut takaisin vai kertoisi vain syyn eroomme ja siinä se.
Toisaalta haluaisin pian nähdä hänet, mutta toisaalta en. Pelkään vain että suhteemme on lopullisesti ohi, enkä enää ikinä voisi käpertyä hänen kainaloon. Miten pystyisin elämään sen kanssa että emme enään olisi yhdessä. Olisi kauheaa nähdä hänet kaupungilla jonkun toisen tytön kassa. Sydämeni särkyisi entiseltään. Vaikka niinhän asia tietenkin menisi, ja ainahan voisimme ystäviä olla, vaikka eihän se sama asia ole. Noh ehkä nytten ensin käyn hänen luonaan ja sitten vasta suren, jos tarvitsee.
Kertoilen sitten asiasta lisää kun olen hänen kanssa jutellut. Jos siis vielä joku haluaa kuulla miten kävi. Kiitoksia paljon vastauksistanne. Älkää suotta olko surullisia, joskus elämä on vain tälläistä, ei sille vain mahda mitään :( Ehkä kumminkin kaikki kääntyy parhain päin. Ainakin poika pysyy aina sydämessäni eikä katoa sieltä minnekkään, vaikka viereltäni hän lähtisikin.
Sori en jaksa vastata pitkästi mutta nyt todellakin menet sen luokse! Musta ainakin vaikuttas siltä että se on antamassa sulle anteeks =) Puhut sen kanssa ja selität sille mitä tapahtu (tai pikemminkin että mitään ei tapahtunut :D) Niin ja tule toki kertomaan miten kävi, mut luulen kyllä että hyvin tässä käy. Tsemppiä! =)
Rukoilen puolestasi, että asiasi järjestyisi!!! Vaikket uskoisikaan sen auttavan, niin teen sen puolestasi koska haluan, että sulla on hyvä olo!!! =)
Aiaiaiaia. MÄ TAISIN OLLA OIKEASSA.:):) mä tiesin että se antas anteeksi, ei kukaan tommosen takia jätä jos oikeesti rakastaa. Ei muutako meet vaan käymään sen luona,
ja raportoi tänne taas miten kävi:)
Vihdoin sain itseni käymään hänen luona. Jännitti aivan kamalasti, ihan kuin olisi mennyt ensimmäisille treffeille, paitsi tunsin hänet todella hyvin. Ovella ainakin hän hymyili ja sanoi että oli kiva kun tulin. Istuimme hiljaa ja jähmettyneinä hänen sänkynsä reunalla. Odotin jännittyneenä mitä hän sanoisi vai sanoisiko mitään. Sitten, pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoi että oli hänellä asiaakin. Hän kertoi että koko viikon ja viikonlopun hän oli ikävöinyt minua ja häntä vähän pelotti kun olin yksin siellä juhlissa, eikä hän sinne päässyt. Hän vähän pelkäsi että juhlissa olisin jotakin tehnyt, joka olisi saanut hänet mustasukkaiseksi. Kuullessaan tapahtumasta, hän järkyttyi. Hän ei ollut minulle vihainen, vaan pelkäsi todella että juhlissa oli jotakin enemmänkin käynyt, kun emme olleet pitkiin aikoihin nähneet, hänen reissunsa takia. Oikeastaan hän ei vihaisuuttaan osannut kertoa, mutta kuulemma hän oli surullinen kun emme olleet pitkään aikaan nähneet ja suru muuttui vihaksi kun joku oli saanut olla juhlissa kanssani. Hän olisi itse halunnut ”suojella” minua juhlissa. Ja siinä surun ja vihan täyttämänä hän päätti että suhde on poikki. Hetken kuluttua hän oli kuitenkin tajunnut mitä oli juuri tehnyt, ja katui asiaa. Hänen piti heti samana päivänä soittaa minulle ja kertoa mistä kaikki johtui, mutta hän arvasi että olisin niin kiukkuinen että vähän myöhemmin olisi parempi. Niin kuin hän sitten parin päivän päästä minulle soitti.
Eihän siinä voinut muuta kuin itkeä, kyyneleet suorastaan valuivat väkisin silmistäni, enkä voinut sille mitään. Olin niin onnellinen, että hän kertoi tuon kaiken minulle ja pahoitteli tapahtumaa. Jokaiseen asiaan tuli hyvät perustelut ja tajusin että koko ero oli vain nopea mielijohde. Enkä oikein muuta osannut tehdä kuin antaa hänelle anteeksi. Hän ei varmaan tykkää kun tälläistä kerron, mutta kyllä häneltäkin pari kyyneltä tippui :) hän todellakin oli pahoillaan.
Myöhemmin illemmalla jopa nauroimme koko tapahtuneelle :D Kuinka pienestä ja turhasta hän oli ottanut niin suuren numeron, ja melkein sen takia lopettanut suhteemme. Suhteemme siis jatkuu ja kaikki on taas niin kuin pitää :) vapunkin saan viettää ihanan pojan seurassa :) Kiitoksia paljon teille jotka vaivauduitte auttamaan :) Tekstinne sai minut joka kerta iloiseksi ja sai minut jaksamaan surupäivien yli. Kuitenkin kaikki kääntyi parhain päin. Haleja ja hauskaa vappua kaikille !
Onneksi olkoon :)
Samoin sulle, onnea elämääsi!! :D
Hyvä että kaikki käänyi sit parhain päin :)
Good!
Ihana loppu. :3 Kunpa itekki löytäis sen oikeen.. Onnea teille
Ihana loppu