Kumpi rotu meille?...

ja isän kävisi sen kanssa metsällä

hei,
itsellä jenkkicockeri ja kaverilla cockeri ja jenkin turkki on paljon vaativampi. koko ajan takussa vaikka kuinka harjaa. itse pidämme turkin lyhyenä, missä vierähtääkin monta tuntia kerralla kun koneella ajaa sitä lyhyeksi. päähän kasvaa pitkät karvat, kuonoon, poskiin ja joka paikkaan. täytyy vähän väliä leikata kun ei ressukka näe mitään kun karvat kasvaa silmien eteen poskissa. tavallisella cockerilla ei kasva naamakarvat pitkiksi.

Eroja ei ole muussa kuin turkin laadussa. Amerikancockerin kanssa on aivan mahdotonta käydä metsällä, sillä sen majasteettine turkki ei pysy kuinkaan puhtaana. Cockerspanielinkin turkki on vaativahoitoinen. Miksi otatte niin vaativaturkkisia rotuja tavoitteeksenne, jos joudutte metsälläkin käymään ? Ettekö harkitsisi mieluummin vaikkapa viiriäiskoiraa, walesinspringerspanielia, fieldspanielia, sussexinspanielia tai kooikerhondjea, joiden turkit pysyvät paljon paremmn puhtaina kuin cockereiden ?

Ai ei minun cockerin turkki niin vaativa ollut eikä se juurikaan likaantunut tai takkuuntunut, vaikka olimme metsässä lähes joka päivä. Sen turkki tosin ajettiin ihan lyhyeksi ja harjattiin aina tarpeen vaatiessa. Kyllä käyttölinjainen cockeri on yhtä lailla metsään soveltuva kuin muutkin spanielit. Amerikancockeria en metsästyskoiraksi suosittele, se on enemmän seura- ja harrastuskoira.

Mulla on kotona n. 6 ja puolivuotias jenkki, ja tässa omia ajatuksia:

-Koirani on aivan ihana luonteeltaan, en vaihtaisi mihinkään! Sitten tulee se mutta..
-Turkki on vaikea. Koirallani on pidetty sekä näyttelyturkkia, että tavallista. Kun oli innostusta, pitkän turkin hoito meni nopeasti ja siitä nautti. Helposti keksii kikkoja helpottamaan hoitoa (esim. jalkojen sisäpintojen ja kainaloiden ajelu; sopivissa määrin ei juuri näy ulos ja pahimmilta takuilta vältyttiin). Päivittäinen harjaus muuten oman kokemukseni mukaan vaan lisää pahaa takkuuntumista mutta viikon välin jälkeen joutuu mahdollisesti ottamaan sakset avuksi :) Lyhyenä pidetty turkki on helppo, mutta kasvaa nopeasti: varmasti edullisinta on ostaa oma trimmeri (ja hoitaa kyseistä laitetta tarkoin! :D) Nykyään koirani turkki on lyhyt ja hoitotoimenpiteet ovat lähes olemattomat vanhaan verrattuna!
-Oman koiran ongelmana ovat AINA olleet korvat. Tautihistoriana voin surukseni kertoa, että n. vuoden iästä lähtien suurin aika on vietetty sairastellen. Välillä täysin terveitä korkeintaan puolen vuoden kausia, välillä aivan järkyttäviä "tautikohtauksia". Monia ruokavalioita ja lääkkeitä on kokeiltu, parhaillaan taas paha tauti menossa :( Korvatulehdus estää myös parhaillaan alkavan niveltulehduksen hoidon.... (lääkkeet yhdessä voivat pahentaaa korvavaivoja...) pahimmillaan korvat ovat punaiset, turvonneet, vuotavat ja haisevat (hiivaa) ja koira rapsuttelee niitä etenkin öisin. Eläinlääkärit ovat veikanneet mm erästä bakteeria (en nyt muista nimeä) jonka sanottiin olevan lähes mahdotonta häätää kokonaan. Myös erilaiset allergiat pahentavat tilannetta (koska koira on VARAS, vaikka meillä ruuat osataan jo sijoittaa korkealle....).. No, tästähän tulee jo oikea korva-avautuminen eli eiköhän jatketa :) huom! tulee muistaa että näin pahoja ongelmia ei todellakaan ole joka jenkillä!!
-Iho-ongelmia on ollut muutenkin, tosin "kunnolla" vasta viime kesänä. Turkki ruvilla ja märki kaulassa ilkeä hotspot. Voitte uskoa että elokuu oli vaikea. Niistä ongelmista päästiin kuitenkin suhteellisen nopeasti! :)
Tässä varmaan oli tarpeeksi näistä ongelmista (joiden takia olen vannonut että seuraavat koirani ovat ehdottomasti lyhytkarvaisia ja pystykorvaisia :D)
-kuten jo mainitsin, luonne on MAHTAVA! Koirani rakastaa perhettään eikä jätä sitä näkyvistä (tästä myös haittaa.....) Pihalla voi siis koiraa pitää huoletta vapaana vaikka aitaa ei ole, sillä koira ei lähde jaloista pyörimästä. Kerran se harkitsi vieraan kissan ajamista, mutta pysähtyi tontin rajalle kuin seinään vaikka pystyi näkemään kissan pinkovan! Rotu on sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Pehmeä, mutta ei mikään maailman miellyttämishaluisin. Ruoka ja lelut kuitenkin kelpaa, joten menee niillä vaikka kuuhun!
-Harrastaa voi melkeinpä mitä vain. Omalleni olen opettanut toko liikkeitä, käynyt agilityssä ynnä muuta. Terävä pää ja nenä mahdollistavat vaikkapa jäljestyksen :)
-Jos kaipaa vesipetoa, jenkeillä taitaa olla jonkin verran taipumusta.... ;)
-Jenkki ei ole hienosta turkistaan huolimatta mikään primadonna, rakastaa metsiä ja peltoja ynnä muute (tiheästä turkista onkin sitten kiva etsiä niitä punkkeja.... :))
-muutenkin jenkki tykkää kaikesta liikkumisesta ja touhuamisesta, veto ei kyllä lopu kesken, mutta jos joskus lenkkeily väsyttää niin jenkki ei raavi ovea rikki kiihdyksissään vaan päättää ottaa nokoset..

Kaiken kaikkiaan aivan loistava pakkaus, itse suosin jenkkiä enemmän kuin "peruscockeria", sillä jenkissä on "sitä jotain" minulle :)

Englantilaisen turkki ehdottomasti helpompi hoitaa kun jenkin. Tosin myös britti cockerin turkin kanssa kuluu monta tuntia vaikka lyhyenä pitäisikin. Luonteessa ei käsittääkseni ole hirveästi eroja. Jenkeillä on hiukan enemmän perinnölisiä sairauksia kun briteillä. Mutta molemmat kannattaa varmasti ostaa luotttavalta kasvattajalta.

Kyllä jenkin ja normi cockerin luonteet eroavat toisistaan paljonkin. Itsellä jenkki, ja luonne on mitä mahtavin. Turkissa on töitä, mutta meillä harrastetaan näyttelyitä, joten turkin työ on tiedossa ollut. Mutta toisaalta kun sen hoitaa säännöllisesti, niin ei se loppujen lopuksi hankala ole. Riistaviettiähän jenkillä on, mutta jos haluaa näyttelyitä harrastaa, niin silloin ei metsälle ole jenkin kanssa asiaa...