Mitähän tässä pitäisi tehdä? Hankimme muutama päivä sitten pienen koiranpennun. Entuudestaan meillä on kaksi n. 7 kk ikäistä kollikisua. Molemmat ovat erittäin rauhallisia. Tuttavapiirissämme on pieniä taaperoita. Kisut juoksivat piiloon, mutta jos olivat samassa huoneessa, niin koskaan eivät raapineet, sähisseet eikä mitään. Alistuivat siis täysin.
Tämän pohjalta uskalsimme pennun hankkia. Ajattelin, että toimeen tulevat. Olihan kissojen entisessä kodissa ollut koira. Tosin olivat niin pieniä, että tuskin muistavat? Nyt on niin, että haluaisin hieman neuvoja, että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä.
Kiellämme pentua topakasti, jos yrittää lähteä perään. Kehuja saa hirveästi kun on kiltisti. Toinen kissoistamme sietää jo sen verran, että ei pörhistele eikä sähise. Juoksee itse joskus pennun perässä ja läpsii silloin tällöin. Onko se ok? Kokeileeko se pentua sillä? Koska tämä kisu ei mielestäni kovin aggressiivisesti käyttäydy, niin uskallan antaa pennun mennä lähemmäs haisteleen, tekeehän kissa itsekin niin.
Toinen kissamme ei siedä yhtään pentua. On yritetty antaa haistella, mutta lähtee heti pois, kun tajuaa, että kyseessä on pentu. Se läppäisi pentua naamaan jolloin tämä vinkaisi. Sen lisäksi on sähissyt hirveästi ja pörhistellyt.
Onko se loukkaantunut ja kokeeko se pennun uhaksi? Tämä kisu on nimittäin aina ollut se joka on sylissä ollut ja joka on eniten saanut meiltä huomiota. Ja ei älkää käsittäkö, etteikö toisellekin annettaisi huomiota. Se ei vaan itse siitä pidä niin paljon kuin tämä sähisijämme.
Pelottaa kovin paljon, että kissat eivät hyväksyisi pentua. Edessä olisi päätös: Kissat vai koira. Ja tämä olisi aivan hirveän vaikea päätös. Mieheni on sanonut, että koira lähtisi, sillä kissat ovat olleet meillä ennen sitä. Te varmaankin arvaatte, että mitä mieltä itse olisin?
Jos saisin hieman neuvoja, että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, niin olisin kovin kiitollinen!
Tämän pohjalta uskalsimme pennun hankkia. Ajattelin, että toimeen tulevat. Olihan kissojen entisessä kodissa ollut koira. Tosin olivat niin pieniä, että tuskin muistavat? Nyt on niin, että haluaisin hieman neuvoja, että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä.
Kiellämme pentua topakasti, jos yrittää lähteä perään. Kehuja saa hirveästi kun on kiltisti. Toinen kissoistamme sietää jo sen verran, että ei pörhistele eikä sähise. Juoksee itse joskus pennun perässä ja läpsii silloin tällöin. Onko se ok? Kokeileeko se pentua sillä? Koska tämä kisu ei mielestäni kovin aggressiivisesti käyttäydy, niin uskallan antaa pennun mennä lähemmäs haisteleen, tekeehän kissa itsekin niin.
Toinen kissamme ei siedä yhtään pentua. On yritetty antaa haistella, mutta lähtee heti pois, kun tajuaa, että kyseessä on pentu. Se läppäisi pentua naamaan jolloin tämä vinkaisi. Sen lisäksi on sähissyt hirveästi ja pörhistellyt.
Onko se loukkaantunut ja kokeeko se pennun uhaksi? Tämä kisu on nimittäin aina ollut se joka on sylissä ollut ja joka on eniten saanut meiltä huomiota. Ja ei älkää käsittäkö, etteikö toisellekin annettaisi huomiota. Se ei vaan itse siitä pidä niin paljon kuin tämä sähisijämme.
Pelottaa kovin paljon, että kissat eivät hyväksyisi pentua. Edessä olisi päätös: Kissat vai koira. Ja tämä olisi aivan hirveän vaikea päätös. Mieheni on sanonut, että koira lähtisi, sillä kissat ovat olleet meillä ennen sitä. Te varmaankin arvaatte, että mitä mieltä itse olisin?
Jos saisin hieman neuvoja, että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, niin olisin kovin kiitollinen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Usko pois. Kissalla riittää eväät hoitaa asia. Tosin koiranrotu on aika olennainen. Kissojen ei tarvitsae hyväksyä pentua. Aika ymmärrettävä asia ,mutta pitää tulla toimeen.
Koira menettää varsin nopeasti mielenkiinnon kissoihin, jos pidät sen mielenkiinon aktiivisena muuhun. Kynsi hoitaa lopun.
Älä pelkää tai jännitä äläkä reagoi liiaksi, jos kissa antaa kynttä, ääni pennusta on aika kova. Kovempi kuin mitä tilanne on.
Äläkä liikaa puutu, sillä tällä ruokit vain tilannetta tai tilanteita. Muista kuri.
Eli älä tee mitään. Ole ja nauti keväästä ja uudesta pennusta. Muista rapsutella kissoja.
Täällä on juttua kissan ja koiran totuttamisesta toisiinsa:
http://elainkoulutus.wordpress.com/2011/04/20/kissat-ja-koirat/
Meillä tuli joku aika sitten nuori kissa taloon, kissa pelkäsi koiria, sähisi jos tuli edes lähelle ja iski tassulla kuonoon.. Toinen koira ei juuri välittäny kissasta ja meni muutama päivä niin nämä nukkuivat jo vierekkäin, mutta sitten tuo seefferi on erittäin kiinnostunut kissasta, meni varmaan 2 viikkoa kun koira yritti seurata kissan jokaista liikettä, kissa läpsi sitä naamaan mutta koira välittänyt mitään.. Pikku hiljaa nekin oppivat olemaan sovussa keskenään :)
olisi tosiaan mukava kuulla pennun rotu.
kokemuksesta voin kertoa ; meillä 5 vuotias kolli kissa sietää hyvin tuota 2 vuotiasta kultsua ja e isiedä tuota 8 kuukautta vanhaa rottweileria.
Rottweil on rotuna tollanen höslääjä ja äkkinäinen liikkeiltään , kissa ei vaan tykkää siitä
Meillä on toyterrieri. Hiukan liian rasavilli ja jahtaa kissoja, mutta nyt uskaltaa antaa olla samassa huoneessa. Kissat välillä läpäyttävät kuonoon ja koira ottaa asian heti leikkinä. Nyt on tosin tullut uusi ongelma eteen, pentumme nimittäin syö kissankakkaa heti kun käännämme selkämme hetkeksi. Hän tykkää kovasti antaa pusuja naamaan, mutta ymmärrettävästä syystä en enää anna naamaa pusutettavaksi....
Kun koirallaon tylsä ympäristö, kuten kodin kuuluukin olla, niin koirahan syö mitä vain kakkaa... Monet koirat eivät ulkona kissan jätöksiin kiinnitä huomiota, mutta monet koirat eivät myöskään ulkona suostu tekemään mitään temppuja esimerkiksi näkkileivästä, vaikka kotona sisällä kiipeävät vaikka kattoon näkkileivän toivossa.. Kyse on siitä, että tässä ympäristössä minulle ei ole tarjolla nyt mitään kiinnostavampaakaan, joten tämäkin pieni virike riittää...
Inhottavasta tavasta pääsee helposti eroon kun koirasta tulee aikuinen, sille on toivottavasti silloin jo opetettu että kotona ollaan rennon rauhallisesti, eikä itseään tarvitse virikkeellistää millään. Sitä opetellessa ja odotellessa nosta kissan hiekkalaatikko jollekin korkeammalle tasolle, ettei koira pääse siihen käsiksi.
Leikkimsiet ja muut riekkumiset tapahtuvat aina ulkona, eivät edes pienen pennun kanssa koskaan sisällä, sisällä vain mielihyvää tuottavia aktiviteetteja, ei mitään stressiä nostavaa.
Mulla on 11 kk saksanpaimenkoira ja kuukausi sitten taloon tuli aikuinen kissa. Alkuun koira meinasi hyökätä kissan kimppuun, mutta nyt suhtautuu jo ystävällisesti, Kissa ei vieläkään koirasta oikein perusta, mutta ei myöskään oireile stressaantuneesti tms.
Olen rauhoittanut keittiön kissan omaksi alueeksi lapsiportilla, jonka alta voi omaan tahtiin tulla ja mennä, ja halutessaan pääsee rauhaan koiralta. Puutun koiran toimintaan vain jos se on aivan yli innokas tai yrittää jahdata kissaa, muutoin annan eläinten vaan pikkuhiljaa tottua toisiinsa. Koira on menettänyt keittiön, mutta vastapainoksi olen sitten päästänyt sen sänkyyni nukkumaan. Ja muutenkin huomioin koiraa, annan sille ensin ruuan ja sitten vasta kissalle jne.
Teillä nuo eläimet on olleet saman katon alla vasta aika vähän aikaa. Eikä tilanne kuulosta lainkaan pahalta. Meillä alkukin oli kivikkoisempi, mutta silti en yhtään epäile, etteivätkö nuo eläimet toisiinsa tottuisi, kun elellään vaan arkea ja annetaan asioiden edetä omassa tahdissaan. :)