Riittävä nuhtelu vs alistuminen

Noo - meillä on ehdoton EI rittänyt, sitä samaa EI tä on toistettu ja oppi on aivan hyvin mennyt perille.
Ja tietysti katsekontakti on oltava.
Kannattaa lukea hyvä kirja koiran eleistä, niin ei tule vääriä tulkintoja.
Kun tietää mitä koira eleillään ja liikkeillään tahtoo sanoa, osaat sitä käsitellä ja toimia oikein ja niin, että koirakin ymmärtää sinua.

Ei varsinaisesti kumpikaan, toruminen ja tiukka Ei vaikka sormen pystyyn nostaminen tepsii kyllä. Riippuu toki myös siitä, mitä pentu tekee (puree ihmistä, repii tavaroita, haukkuu turhaan tms) niin joskus riittää pelkkä äänensävy/kiljahdus, käsien taputus, pääasia on, että pentu lopettaa toimintansa, toki taas asiasta riippuen. Kehuminen toki taas oikein tehdystä toiminnasta, että pentu hoksaa, mitä siltä haetaan.

Itsevarmuudella ja omalla suhtautumisella pennun tekemisiin on myös valtava merkitys. Itsevarmuudella tarkoitan sitä, että uskalletaan ja tahdotaan saada loppumaan pennun ei-toivottu käytös. Kuten että, pennun rimpuilu hoitotoimenpiteitä tehdessä ei saa olla este suorittaa hoitotoimenpidettä loppuun. Tottakai pitää ottaa huomioon se, että pennulle tulisi tilanteesta positiivinen käsitys/muistikuva, makupaloja, puhetta, ja silityksiä käyttäen. Pitää hoitajan luottaa itseensä, muuten pentu ei luota sinuun eikä edes itseensä, eikä sillon hommat voi onnistua.

Molemmissa vaihtoehdoissa pentu menee maahan ja alistuu - ei minun pentuni mene maahan muulloinkun leikkiin hakiessaan. Ei edes vaikka toruisin, ja silti pentuni on kunnon koirakansalainen. Hyvin usein myös huomiotta jättäminen (turha häsläys, leikki ihan väärään vuorokaudenaikaan jne) toimii, sillä välillä joku/jonkin tyyppiset pennut saattavat hakea vain huomiota, ihan sama onko saatu huomio positiivista vai negatiivista, kunhan tulee vain huomioiduksi. Itse sovellan tätä jos pentu alkaa leikkimään myöhään illalla, jolloin aletaan nukkumaan - pentu ei jaksa yksin riehua pitkään ja alkaa itsekin nukkumaan.

Toruessa ei ole pääasia, kuinka kovasti toruu, vaan siitä, miten elehdit ja millainen äänensävysi on. Pitkälle pääsee jo kun tarkkailee omaa käyttäytymistään, kuten: pentu roikkuu jalassa kiinni --> sinä työnnät pennun kauemmaksi --> tämä vain innostaa pentua. Asian voisi hoitaa näin: pentu roikkuu jalassa kiinni --> kiljahda itse liioitellusti --> pentu päästää irti hölmistyneenä mikä mammalle tuli.

Kaikkia "oppeja" voi itse myös soveltaa, tehdä hieman toisin - jokainen kyllä oppii tuntemaan koiransa miten se reagoi mihinkin millä tavalla. Kaikki tyylit ei sovi kaiken kokoisille/rotuisille/ikäisille. Tai sitten ohjaaja ei vain osaa tehdä "opin mukaan" oikein ja koira hölmistyy siksi kun ei tiedä mitä siltä haetaan tms..kaikkea voi soveltaa itselleen ja koiralleen helpoiksi. Usein ajoituksessakin on vikaa jos jokin mättää eli palkinto oikein tehdystä toiminnasta tulee myöhässä jo koiran tehdessä jotain ihan muuta, eikä se enää yhdistä asiaa. Saman voi heijastaa torumiseen - esim koira syö maton reunaa --> toru sillä hetkellä, äläkä enää silloin kun se kävelee toiselle puolelle huonetta. Ei näihin hommiin koirien alistuksia tarvita, omalla toiminnalla on NIIN SUURI vaikutus koiraan.

Tulipa pitkä ja vähän sivuutin asiaa..mutta kaikki liittyy kaikkeen, etenkin torumisessa.

Jätetään huomiotta. Koiranpentua, aikuistakaan koiraa, ei mennä rankaisemaan. Jos pakko jotain tehdä niin, pelkkä kielto ja se siitä. Muu tuhoaa kaiken. Vai tykkääkö ihminen ihmisestä, joka haukkuu ja hakkaa ?

Oikein dominoivan oloisen pennun ollessa kyseessä, jos omistaja ei parilla tiukalla "EI"-sanalla saa pentua lopettamaan kiellettyä toimintaa, rangaistuksen tulee olla salamannopea, lyhyt ja tehokas. Niskanahasta tarttuminen/ravistus (suhteutettuna koiran kokoon ja temperamenttiin) on ainoa esimerkki mitä tulee mieleeni hyväksyttävistä ruumiillisista rangaistuksista, vanhassa koirakirjassa mainittiin myös sanomalehtikääröllä läppäisy, "sanomalehtiopisto".
Aloittajan tapauksissa vaikutti tilanne liian pitkitetyltä, maassa alistuneesti makaava pentu ei todellakaan kaipaa enää mitään lisärankaisua, päinvastoin reippaan "hyvä"-sanan palkkioksi tottelemisesta, ja myös on tärkeää itse fyysisesti lohduttaa sitä paijaamalla ja ääneen kehumalla. Eli tällä teolla alistunut, tottelevainen pentu otetaan taas laumaan hyväksyen vastaan. Kuten pennun emä olisi tehnyt!