Inca
Kaadoin itselleni viinin, mutta en vielä toistaiseksi ole koskenut siihen. Radio on ollut auki jo pitkään; pianokonserttoja. Unohdun säveliin, niiden kulkuihin ja poljentoihin. Ulkona sataa irrallisia partituureja. Ilma on kirkas ja kuuma, sokaisevan hehkuva metallilevy koneitteni uumenissa. Lokit, ihmiset: haihtuneet jäljettömiin, ilmaan.
Maistan viinistäni, Inca.
Ymmärsin päässeeni asioiden sisälle. Olin hetken seissyt ytimessä. Tämän jälkeen tunne hajosi tyhjyyteen, jätti minut. Koin vaivalloista riemua, melankoliana esiintyvää hektisyyttä, niillä kielillä, jotka yhä värähtelivät taidokkaasti hiotun ja lakatun kannen yllä - kun minun sitten oli jätettävä kyseinen sivu ja annettava tuulen ja auringon viedä sen täältä pois, käsieni ja mieleni ulottumattomiin.
Poltin savukkeen.
Kaikki oli kuin muisto. Siltä se hetken maistui: elämä.
Kaadoin itselleni viinin, mutta en vielä toistaiseksi ole koskenut siihen. Radio on ollut auki jo pitkään; pianokonserttoja. Unohdun säveliin, niiden kulkuihin ja poljentoihin. Ulkona sataa irrallisia partituureja. Ilma on kirkas ja kuuma, sokaisevan hehkuva metallilevy koneitteni uumenissa. Lokit, ihmiset: haihtuneet jäljettömiin, ilmaan.
Maistan viinistäni, Inca.
Ymmärsin päässeeni asioiden sisälle. Olin hetken seissyt ytimessä. Tämän jälkeen tunne hajosi tyhjyyteen, jätti minut. Koin vaivalloista riemua, melankoliana esiintyvää hektisyyttä, niillä kielillä, jotka yhä värähtelivät taidokkaasti hiotun ja lakatun kannen yllä - kun minun sitten oli jätettävä kyseinen sivu ja annettava tuulen ja auringon viedä sen täältä pois, käsieni ja mieleni ulottumattomiin.
Poltin savukkeen.
Kaikki oli kuin muisto. Siltä se hetken maistui: elämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ohhohhhhhhh....... vaivalloista riemua tuntematta ahmaisin tekstin,
juu,
nobelainesta!
Kirjoita lisää !
....... voi ei
tsirra
mitään ole kirjoittanut lisää ainakaan jatkoksi tähän,
no ihan sama sit, mut käykää katsomassa sarjakuvablogilla
Kätyriopisto...... vähemmän on enemmän,
vai miten se nyt sitte
ON ?