Mielipiteitä tyylistä

Aika paljon toiminnan fokus on ulkoisessa toiminnassa. Eikö olisi mielenkiintoisempaa nähdä Janitan tunne- ja sielunmaailmaan? Myös hahmon ylivilkas käytös luo tietynlaista ulkoista, viihteenomaista jännitysmomenttia. Eikö kiinnostavin aines olisi hahmon sisäisen ristiriidan kuvaamisessa, jolloin kielikin voisi olla vapautuneempaa ja omaperäisempää, kielellisesti vaativampaa?

Tietysti: pieni pätkä isommasta kokonaisuudesta. Vaikea sanoa oikein muuta.

Onko tämä romaanin osa? Vai lyhytproosaa?

Onko tekstin genre mikä?

Erittäin vaikeaa luettavaa ainakin minulle. Pitäisin tekstin helppolukuisuutta yhtenä valttina nykypäivänä kun on niin paljon tekstejä, jotka menevät yli ihmisten ymmärryskyvyn. Vaikeat tekstit saavat ihmiset turhautumaan ja sitten ne eivät lue ollenkaan.

Mitä tässä pätkässä siis tapahtuu? Jos menisit suoraan asiaan ja kertoisit sen mitä tapahtuu. Voi tietysti olla, että teksti lyhenee huomattavasti, mutta ei se mitään tee. Pitkät tekstit eivät voi olla itsetarkoitus.

Haluaisin sanoa jotain kannustavaa, mutta pätkä taitaa olla liian lyhyt saadakseni siitä jotain kannustavaa sanottavaa. Se, että olet laittanut tekstin tänne meille on hyvä juttu, sillä vain testaamalla tekstejä ihmisillä oppii kirjoittamaan. Kirjoittaminen on kommunikaatiota ja kun kirjoittaa niin kohderyhmä pitäisi olla tiedossa - siis ne ihmiset, jotka ajattelet tekstien lukijoiksi, vastaanottajiksi. Minä en ehkä kuulu kohderyhmääsi ja siksi sen ymmärrä tekstiäsi. Jos kuuluisin kohderyhmääsi niin asia olisi ehkä toinen.

Kenelle siis olet ajatellut kirjoittavasi tämän tekstin? Nuorisolle? Minkälaisille nuorille?

Luin aloituksesi. Pätkä oli sopivan lyhyt, mutta riittävän pitkä ongelmien havaitsemiseen. Pidän tekstiä draftina eli koeversiona, jonka ympärille alku ehkä muotoutuu. Kommenttini saattavat olla tylyjä, koska keskityn asiaan. Jos haluat lukea kehuja ja rohkaisuja, harppaa kohtaan kymmenen.

1. Synnytät heti kiinnostuksen tornin epämääräisestä miehestä. Rakennat jännitettä, mutta mielenkiinto kantaa vain puoliväliin. Tunnelma latistuu täysin, kun Janina menee nukkumaan?! Kolmen kappaleen jännite häipyy olemattomiin, ja mielenkiinnon korvaa surrealistinen pohdinta otuksista, jotka eivät liity tarinaan millään tavalla. Janitan nukkumaanmeno kuvaa tavallisen ihmisen valintaa, mutta nyt puhutaan protagonistista ja hyvästä tarinasta. Hyvässä tarinassa päähenkilö ei takulla nukahda ensimmäisessä luvussa. Jos protagonisti ei päätä pahkaa ryntää tornille, niin ainakin hän seuraa miehen toimia herkeämättä, kunnes tämä on varmasti kadonnut näkyvistä. Mielessä pyörivät pelot, arvailut ja huhut. Eli mitä haluan sanoa? Kohota jännitettä ja lisää dramatiikkaa. Kun olet saanut kerronnan toimimaan, älä päästä otetta herpaantumaan.

2. Miksi valitsit öisen tornin ja lepakot? Jokainen on varmasti kuullut alun miljoona kertaa. Vanha paloasema, leipomo tai sulattamo olisivat olleet heti omaperäisempiä valintoja. Miksi toistaa kuultuja tarinoita? Koska torni on pääosissa, se tarvitsee vahvan persoonan, joten alun pitäisi vastata alustavasti kysymyksiin: ”Mihin tornia on käytetty? Millainen se on? Miksi se on kiinnostava?” Pari mielenkiintoa herättävää huomiota riittää alkuun. Pelkkä ’torni’ ei synnyttä väkeviä tuntemuksia. Entä miksi tornin ihminen on niin silmiinpistävä erikoisuus että sitä kannattaa videoida? Selitykseksi ei kelpaa, että yövirkkujen seuraaminen on tornitarinoiden mukaan hurjan jännittävää.

3. Selkeytä syy-seuraussuhteita. Tarkista, että syyt ilmaistaan ennen seurauksia. ”Janita ravisti päätään ja hörppäsi tölkitettyä virkeyttä. Hän oli väsynyt.” on epälooginen. Janitan pitäisi ensin huomata olevansa väsynyt ennen kuin hän voi reagoida tilanteeseen. Muita nurinkurisesti kerrottuja asioita: 1. Selkeäksi tarkennettu kiikari on paradoksaalisesti sumea. 2. Tallentavasta kamerasta kerrotaan vasta kaiken tapahduttua. (Verrattavissa kummitustarinaan, jossa kummituksesta kerrotaan vasta lopputeksteissä.) 3. Kerrostalokuvauksesta pitäisi kertoa jo kiikaroinnin yhteydessä.

Saatat pohtia miksi tarraudun loogisuuteen, sillä tämähän on fiktiivinen tarina. Mutta usko tai älä, tarinan pitäisi olla aina todellista maailmaa loogisempi.

4. Vältä kerronnan harhailemista. Muistuta aika ajoin itsellesi mitä olet kertomassa ja miksi. Pulujen, pöllöjen ja kissojen lentoradat eivät sovi tähän tarinaan, joten karsi ne pois. Muista kertoa tarinasi ennen lisähuomioita. Juonesta kannattaa tehdä lyhyt tiivistelmä ennen aloittamista. Asiat kannattaa järjestää tapahtumajärjestykseen. Selvitä aluksi vain pääasiat ja muutama oleellinen mielikuva. Syvennä kerrontaa vasta sitten kun olet päässyt kirjoituksessa vauhtiin, ettei kerronta leviä käsiin. Hetken harjoiteltuasi osaat luontevasti vältellä harhautumisia. Pidä paperia ja kynää aina mukanasi. Ideat välähtävät, mutta ne myös unohtuvat.

5. Poista itsestäänselvyyksiä ja toistoa. Vältä yksi- tai kaksisanaisten verbittömien lauseiden ylenpalttista käyttöä tai kerronta töksähtelee. Mitä harvemmin yksisanaisuutta käyttää, sitä dramaattisemmin yksisanaisuus korostuu, kun sitä todella tarvitaan. Joka. Sanan. Painottaminen. Ei. Painota. Mitään.

6. Ajatusviivaa käytetään yleensä liikaa, ja sillä korostetaan vääriä asioita. Korostat kuunväristä kynttilää eli siis valkoista kynttilää. Valkoinen kynttilä on yleisin kynttilän väri. Miksi sitä pitäisi korostaa?

7. Janitasta. Kuka on Janita? Mitä hän haluaa? Miksi hän pelkää? Mitä hän tietää tornista? Mitä hän on valmis tekemään? Millainen hän on luonteeltaan?

8. Mitä varten puluja ja kissoja kuvaillaan? Miksi videokamerasta kerrotaan jälkeenpäin eikä silloin kuin asioita tapahtuu? Jos Janitan talon ikkuna oli rikki ja ulkona oli pakkasta, niin miksi Janita ei värissyt kylmästä? Vai oliko rikkoutunut lasi tornin ikkuna? Miksi Janitalta meni muutama tunti kaivaa kiikarit esiin? Mitä hän teki sillä välin? Jos tornissa liikkuva ihminen ylettyi vain vaivoin ikkunan tasalle (olkapäiden tasalle?), niin kuinka Janita varmistui siitä, että ihminen oli pienikokoinen? Entä mitä pienikokoisuus ajaa tässä tarinassa? Huomioi myös, että kynttilän valo on tuskin kyllin voimakasta luomaan paljain silmin näkyviä, outoja varjoja huoneeseen, jonka tarkastelemiseen vaaditaan kiikarit. (Janita ei ollut vielä tässä vaiheessa katsonut tornia kiikareilla.) Suosittelen kiikaroimista käytännössä.

9. Janita joi kahvia, teetä tai energiajuomaa mutta nukahti siitä ja jännittävästä tilanteesta huolimatta. Olisiko Janitan syytä tehdä reklamaatio viallisesta tuotteesta ja vaatia rahoja takaisin?

10. ”Eivät kissat lentäneet.” oli hulvaton päätelmä. Tsemppiä kirjoittamiseen!