Miks vitussa vanhemmat/aikuiset ei ymmärrä nuoria?! Ette tajua tunteitamme vaikka nii luuletteki! Pitäkää päänne kiinni ja antakaa nuorten tehä mitä huvittaa! Ette tajua mitään!
Oon 13-vuotias ja pahasti suuttunu kaikille aikuisille! Ootte niin tajuttomia!
Oon 13-vuotias ja pahasti suuttunu kaikille aikuisille! Ootte niin tajuttomia!
Vastaukset 13
Vanhimmat
hah
...tuo on kummiskin totta. Ettehän te mitään tajuu.
14 vuotiaana häpesin isääni. kuinka minulla saatoikin olla noin tyhmä ja tietämätön isä. 21-vuotiaana ihmettelin kuinka paljon isä oli oppinut ja viisastunut noina seitsemänä vuotena... referaatti mark twainilta ehkä vähän muuttaen...
sinä nyt vain haluat olla väärin ymmärretty, kaltoin kohdeltu koska se kuuluu murrosikään.
älä suinkaan luule, että väheksyisin sinua tai tunnettasi. tunteesi on taatusti aito. mutta kun kaikki sen käyvät läpi ja kun sitä katsoo täältä kaukaa taaksepäin niin ...
koeta kestää meitä vanhempia, kyllä me noin kymmenessä vuodessa viisastumme.
....kuvittelee olevansa ensimmäinen samassa tilanteessa oleva. Jokainen meistä on -usko pois-vuorollaan lapsi, nuori, sitten aikuinen jne. Ymmärrämme tunteitanne paremmin, kuin ikinä voisitte uskoa.
Anteeksi vain, mutta kuulostat juuri niin varhaisteiniltä, kuin on mahdollista.
Ja sitten siitä, että teidän pitäisi saada tehdä, mitä huvittaa.... no, eihän aikuisetkaan voi tehdä, mitä huvittaa. Tulet sen vielä huomaamaan, että täysi-ikäiseksi tultuasi elämä ei olekaan niin helppoa ja ennenkaikkea maallisista huolista vapaata, kuin lapsena. Raha ei tipu taivaasta, niinkuin tähän asti, vaan joudut ihan itse sen hankkimaan työlläsi, niinkuin ne typerät vanhempasikin tekevät.
Kirjoita tuntemuksistasi nyt päiväkirjaa, niin luettuasi omat juttusi aikuisen silmin ymmärrät, mistä puhun.
...mikä mättää. Ehkä sitten voin sanoa jotain tarkempaa vanhempien tajuttomuudesta juuri sinun tapauksessasi. Kerro muutama esimerkkitilanne, joissa katsot kärsineesi vääryyttä tms. Sitten osaan vastata sinulle paremmin - joko selitän sinulle, mistä vanhempiesi kielloissa luultavasti on ollut kysymys tai (mielestäni turhan kiellon tms kyseessä ollessa) neuvon, miten sinun kannattaisi menetellä, että saisit tahtosi läpi.
kotiintuloajoista. Haluaisin olla kaupungilla ainakin klo 11.
Ne luulee et en pärjäis siellä. Oon ollu kaupungilla kaks kokonaista yötä salaa, ja ne tietää siitä. Miks en sit vois olla luvalla ees klo. 11.????????????
Tuo oli vaan yks esimerkki. Muut nuoret valittaa aivan samoista jutuista...siis mun kaverit.
Kerroppa mitä siellä kaupungilla on sellaista, että pitää olla iltamyöhään tai yön läpi. Itselläni on kohta kolmetoistavuotias poika, eikä tule kuuloonkaan, että hän hengailisi kaupungilla vielä yhdentoista aikaan illalla. Kolmetoistavuotias on lapsi ja lapsen paikka illalla on kotona! Se että vanhempasi asettavat rajoituksia, tarkoittaa vain sitä, että he välittävät.
Kaupungilla illalla on tosi kivaa! Sillon siellä voi tehä kaikkee...
Vaikka mitä!
siinähän se juuri onkin...
täytyy olla olla tosi varma lapsestaan tai vähän tyhmä, jotta tuohon suostuisi ihan suoralta kädeltä.
Ehei, tuo perustelu ei riittäisi minulle millään ilveellä. Riittääkö sinulle perusteeksi, jos vanhemmat sanovat, että "siksi kun minä sanon"? Tuo "kaikkee ja vaikka mitä" on ihan yhtä "pätevä" perustelu meille vanhemmille.
Siksi toiseksi siellä kaupungilla voi myös sattua kaikkee ja vaikka mitä: kaupungin söpöimmän näköiset pojat voivat pysäyttää auton ja pyytää ajelulle. Ehkä joku tarjoaa autossa viinaryypyn ja toisenkin (ja huom: laki sanoo, että viinaa juodaan vasta 18-vuotiaana, ja 13-vuotias on siitä liian kaukana) - ja sitten heräätkin jossain alapää hellänä ja pikkarit veressä todeten menettäneesi neitsyytesi ja pelkäät olevasi raskaana. Tämä tietysti on inhorealismia, mutta periaatteessa ihan mahdollista. Tai sitten joku mottaa sinua turpiin, varastaa rahasi tms. Sellaisiin asioihin 13-vuotias on vielä liian nuori. Ehdit moisiin vielä muutaman vuoden kuluttuakin.
Me vanhemmat olemme vain huolissamme sinusta. Joskus meidän on vain pakko kieltää sinulta ns. "kaikki hauska" (ehkä itse käyttäisit jotain tuontapaista ilmaisua), koska haluamme suojella sinua vaaroilta, joita oma elämänkokemuksesi ei ehkä vielä riittäisi välttämään. Kysymys ei ole siitä, ymmärrämmekö tunteesi vai emme. Joskus vain joudumme tekemään mielestäsi inhottavia päätöksiä. Kyseessä on vähän samantapainen asia kuin jos umpisuolesi tulehtuisi. Silloinhan se yleensä leikataan. Vähän aikaa leikkauksen jälkeen olisit jopa entistä kipeämpi, mutta jos ei leikattaisi, kipu jatkuisi entistä pitempään ja henkesi olisi vaarassa.
Minulla on 13- ja 11-vuotiaat pojat. Meillä on hyvin tiukka sääntö, että illalla pitää olla sängyssä viimeistään kello 22.30, oli pyhä taikka arki (ainoat poikkeukset ehkä kerran vuodessa ovat sellaisia, että me itse - tai muu _hyväksymämme aikuinen valvoja_ - olemme reissulla mukana). Kouluaikana yleensä aiemminkin. Syynä on esimerkiksi se, että lasten on syytä elää muun perheen kanssa samassa rytmissä niin kauan kuin asuvat saman katon alla. Uskoisin, että useimmat vanhemmat odottavat valveilla 13-vuotiastaan kotiin, ja sitten sinun oltuasi kaupungilla yömyöhään pitäisi vielä jaksaa lähteä aamulla töihin? Mieluummin vastaamme sinusta pirteinä kuin väsyneinä.
Ai miksi pitää odottaa sinua valveilla kotiin? Olisiko sinusta kiva, jos joutuisitkin johonkin hätään ja sitten kuulisit, että vanhemmat eivät välittäisi sinusta sen vertaa, että olisivat jaksaneet valvoa sovittuun aikaan asti? Jos jostain ajasta on sovittu, minä ottaisin selvää, missä lapseni luuraa sen jälkeen. Nykyisin on sentään keksitty kännykät, joilla voi ilmoittaa, jos menee pitempään tms (esim jos bussi menee nenän edestä - silloin voisin tarvittaessa tulla hakemaan).
Ja yksi tositarina: Meillä pyöräilykypärän käyttö on itsestään selvää. Myös 13-vuotiaalla. Viime keskiviikkoaamuna hän kouluun lähtiessään jopa pyörähti ovelta takaisin hakemaan sen. Ja miten kävi: koulusta tullessaan poika törmäsi pyörällään autoon (autoilijan vika). Pyörä tietenkin meni korjauskuntoon ja vasen jalkaterä oli muutaman päivän kipeä, sininen ja turvoksissa. Murtumia ei kuitenkaan ollut. Ei tarvinnut vääntää pojalle rautalangasta mallia, miksi kypärää kannattaa käyttää. Kaiken varalta kerron sinulle: jos ajat täysillä päin autoa, joka ilmestyy eteesi "kuin tyhjästä" (esim pensasaidan takaa), saatat lentää auton keulan yli pää edellä asvalttiin. Siinä pääsi voisi olla ilman kypärää varsin karmiva näky. Vaikka selviäisit pelkillä mustelmilla (epätodennäköistä moisessa tilanteessa edes selvitä niin vähällä), tuskin kehtaisit mennä koulun söpöimmän pojan silmien eteen ennen mustelmien parantumista. Kypärä päässä voisi kuitenkin olla pienempi paha (ja naisellisella viekkaudella voit antaa sen söpön kundin lähteä pyörällään edeltä, joten voit sitten hänen huomaamattaan laittaa sen kypärän).
että äitisi ymmärtää liiankin hyvin,eikä siksi anna sun heilua kaupungilla.Sori vaan,mutta kirjotuksestasi huomaa,että tarvitset vielä aikuista joka katsoo perääsi.
Omat vanhempani joivat,ja äidillä kun oli aina huono omatunto antoi mennä.Vastuuta he eivät ottaneet koskaan.Voin kertoa,ettei se ollut kivaa.Olin aina huolissani jostain ja huolehdin sisaruksista ja vanhemmistani.Mielummin kieltelevä kalkkisäiti, kuin saamaton juoppo.
Onnittele itseäsi, olet niin tavallinen ja terve nuori neiti kuin vain voit olla!!!!
Juuri tuollainen sinun pitää olla, jotta sitten isona pärjäisit omin apunesi tässä maailmassa.
Nuoruus on kovaa aikaa, mutta myös niin ihanaa. Vanhempana on kiva muistella toilailujaan nuorena.
Itselläni on nyt 15 vuotias nuori neito. Ja kuinka ihanaa on kun tuo räiskähtely;
-äiti "vi.un tyhmä ämmä" kohtaan on muuttunut ,
-äiti "mä tykkään susta".
Murrosikä ei ole helppoa. Vanhemmat tuntuvat tyhmiltä rajoituksineen ja tyhmien asioiden huolehtimineen.
Mutta myöhemmin tajuat, että omaa parastasi nuo säännöt ja kiellot ovat. Rakkaudesta sinua kohtaan vanhemmat asettavat kotiin tuloaikoja. Eihän se oma pieni "vaippapallero" voi vielä 13 -vuotiaana tehdä mitä itse haluaa.
Mutta seesteisempi aika tulee. Meillä jo kahden vuoden kuluttua on tuo "hirveän v.tutuksen" kaikkea vanhempia (opettajat äiti, isä, mummot, vaarit ym) kohtaan on muuttunut iloiseksi nuoreksi teiniksi, jolla on elämä edessä. Tosin vieläkin tulee "tuskaisia" aikoja, mutta niistä selviää juttelemalla.
Kyllä se äitikin ymmärtää vaikka sille huutaa tai itkee, lohduttaa se kuitenkin..
Me vanhemmat olemme itse käyneet tuon kuohunnan läpi, joten varmasti ymmärrämme nuoriamme...