Auer hovissa 3.5.

murhaajat eivät halua muistaa...

Tai muistavat kovin valikoiden. Kuten tämäkin elinkautisvanki.

Todella järkyttävät asiat ovat uhrinkin mielessä musta aukko.

Tiedän sen itsestäni. Pahimman kokemuksen kohdalla on mustaa eli en muista edes tapahtuiko vai eikö. Kumpaa sisimmässäni haluan uskoa riippuu mielialasta. Ainoa kanssani tilanteessa ollut kuoli sydänkohtaukseen seuraavalla viikolla. En ehtinyt ottaa tapahtumaa puheeksi hänen kanssaan uudelleen sillä lähdin tapahtumien jälkeen etukäteen varatulle etelänmatkalla.

On helppo muistaa miltä laukaukset kuulostivat tanssiravintolassa, koska en hetkeäkään ajatellut olevani vaarassa. Olin vain pettynyt kun päästyäni alakerran ravintolasaliin mitään jännää ei näkynyt. Ero ensimmäiseen tilanteeseen on silloin se että vain kuuli ammuttavan ei ollut itse aseen edessä. Ampujalle täysin tuntematon nainen haavoittui, mutta en ollut ammuttaessa samassa tilassa. Kokemus siis jännä ei musta-aukko, kuten ensimmäinen.

olevan aika paljonkin pimeänä.

Sinä sitä jaksat vaan...? Ala elämään äläkä jauha suotta, kun vaimo on syyllinen, eikä muuksi muutu.

Odotetaan nyt ensin hovin kanta. Muistutan että oikeuden päätöksillä on tuomittu syyttömiä aiemminkin.

Mielenkiintoisin jutussa on uudelleen puhdistettu ääninauha. Puhelin tosin sieppaa vain rajatulta alueelta ääntä, joten suuria en sen varaan laskisi.

Auervaaraa näytellyt poliisi todistamaan ?

Ei varmaan, koska henkilöllisyys halutaan salata.

Käytännössä ilmeisesti ei saanut tietoonsa mitään sellaista millä olisi ollut vaikutusta jutun ratkaisuun.

Minusta on aina hyvä muistaa että ihmiset sanovat mitä sattuu ja saattavat väsyä pitämään puolensa muiden syytösten edessä. Pahimmillaan on tunnustuksiin perustuvia tuomioita, joissa myöhemmin on ilmennyt että tunnustaja ei ole voinut olla tekijä.

Auer valehteli sujuvasti, kuvaili murhaajaa pikkutarkasti ihohuokosia myöten; vedätti pölhöä poliisia pitkän aikaa, Kun tutkinnajohto vaihtui ja Aueria oikeasti kuulusteltiin eikä enää hymisteltykään "kovasti järkyttynyttä polpoista pikku rouvaa", Auer tunnusti, että oli tappannut Jukka Lahden. Sitten perui tunnustuksensa, asianajansa neuvosta. Siis oireyhtymä: muistaa - ei muista - muistaa heh. No, Auerin uudet vedätysyritykset eivät enää tule toimimaan, käräjäoikeus tuomitsi elinkautiseen ja tuskin tuomio tulee hovioikeudessa muuttumaan. Harmittava juttu tietysti Auerille, mutta olisi kannattanut ehkä ottaa avioero eikä lahdata miestään. Lapset tässä kärsivät eniten. Varsinainen äitikulta argh!

Tänäänkö se alkoi, ylittikö edes uutiskynnystä? Ketään ei oikein taida enää jaksaa kiinnostaa..

Perhesurmat suomessa kovin yleisiä, valitettavasti. Ja tätä pitää nyt kuukauden päivät vielä hovissa vatkata. No eihän se tietty auerin vika ole että poliisi sössi alun. Kunnon tutkinnalla olisi selvinnyt heti ja elinkautista lusittu jo useampi vuosi nyk. enemmän.

Niin, kyseessä oli valitettavan tavallinen ja surullinen perheväkivaltajuttu joka päätttyi pahimpaan mahdolliseen. Poliisille sen olisi pitänyt olla peruskauraa (ja useille olikin) jo alussa, että perheriidan päätteeksi vaimo tappoi miehensä. Omituista oli ettei silloinen tutkinnanjohtaja millään suostunut näkemään todennäköistä.Ja sen seurauksena aika normijutusta paisui lopulta valtava mediahässäkkä, joka jatkuu ja jatkuu. En usko, että tuomio tulee muttumaan hovissa.