Aamun aviisia noutaessani Fringilla coelebs visertää iloisesti vielä lehdettömässa koivussa. Kuusimetsästä kujertaa puolestaan Columba palumbus, vain seuratakseen Cygnus cycnuksen auraa taivaalla.
Aviisin selattuani jalat vaativat tietä alleen.Rotsi päälle ja menoksi.
Ikä pitkään tarvitse kävelläkään kun Cuculus canorus aloittaa konsertin, piti ihan pysähtyä.. Turdus pilaris siinä nokkii myös jotain häntä kiinnostavaa,
Ei voi olla totta, siirryn varovasti lähemmäksi Lanius exubitor se siinä sähkölangalla istua nököttää!
Tämä aamu alkaa hienosti!
Larus ridibundukset parvessa lentävät ylitseni, kai kaatopaikalle menossa, missä myös Larus canukset aikaa viettävät.
Hieno aamu kaiken kaikkiaan.
Aviisin selattuani jalat vaativat tietä alleen.Rotsi päälle ja menoksi.
Ikä pitkään tarvitse kävelläkään kun Cuculus canorus aloittaa konsertin, piti ihan pysähtyä.. Turdus pilaris siinä nokkii myös jotain häntä kiinnostavaa,
Ei voi olla totta, siirryn varovasti lähemmäksi Lanius exubitor se siinä sähkölangalla istua nököttää!
Tämä aamu alkaa hienosti!
Larus ridibundukset parvessa lentävät ylitseni, kai kaatopaikalle menossa, missä myös Larus canukset aikaa viettävät.
Hieno aamu kaiken kaikkiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aamusella terassilla kahvia juodesani voin lisätä listaasi havaintoja
Numenius arquata on sukunsa voimin saapunut, joka pellolla kuokkii muutama..
Grus grus lentää yöpymispaikaltaan aamuisin joelle.Huuto halkoo ilmaa.Ystävänsä Cygnus cygnus on samoissa vesissä.
Loxia pytyopsittacus on virkeä varhain aamulla ja Laridae-heimon moninaiset jäsenet liihottelevat nekin sinne tänne.Osa torkkuu vielä nokka siiven alla.
Kaikista kuninkain Aquila chrysaetos on sekin aamulennollaan
Kunka ilhaduttavaa että on toinenkin lintuharrastaja tästä synkeästä joukosta.
Itse 13v päätin jettä joku harrastus pitää urheilun lisäksi olla.
Kas linnuthan ne siihen pyrähtivät.
Pieni pakkaspoika tärisevin käsin halvoilla kiikareilla tähysti maaliskuussa ensimmäisiä valkoisia lintuja, kevään airueita keväthangilla.
Siitä se pulmusista lähti...
Minä puolestani raahaan jalakoja etiäpäin aamutakkuinen pää ylinnä huojuen.
Kädessä iso muki höyryävää kahvia ja kainalossa pehmoinen tyynyt pepun lämmikkeeksi korituoliin.
Juoskentelen kahvia tyhjiöpakkausmaisessa tunnelmassa ja umpikuurot korvalehdykät lepattavat vienossa tuulessa.
Kahvia hörppäilen yhden ja toisenkin mukin ja pikkuhiljaa umpiopakkaukseni alkaa avautumaan. Kuurot korvat kuulevat kaukaisuudesta jonkinlaisia äännähdyksiä. Kofeinin tehtyä sille kuuluvan homman, tunnen itseni taas eheäksi, oikeaksi ihmiseksi.
Nousen korituolista ylähä. Otan käteeni ohuen puusta vartavasten vuollun kepin ja siirryn aitiopaikalle. Kopahutan kepillä parvekkeen kaiteelle, suljen silmäni ja käännän korvaläpyskät vastaanottavaiseen asentoon.
Painan luominahat silmien peitteeksi, avaan nenänreijät ammolleen, kuin härkä ja vedän aamutuoksua sisähä.
Tässä vaiheessa koko ihastuttava Orkesteri onkin valmiina.
Pihani ympäristö on täynnänsä ääniä. Eri-matalaiset ja eri-yläiset äänet sekoittuvat toisiinsa juuri niin, kuin vain hienoakin hienompi ja maailman taitavin orkesteri sen kykenee tekemään. Klarinetti-fagotti-huilu-oboe-tuuba sekoittuvat toisiinsa solmuun. Apua, miten ihanaa.
Mukamas johdan orkesteria, keppi heilahtaa sinne ja tänne. Ylpeänä huitelen menemähän. Naapuri huutelee aamuhuomenet -Sitä sitten on alakanu uusi päivä, öh..... Mutta minä en kuule mitään, enkä vastaa. Korvaläpyskät on suunnattu lintuja kohden.