Ei varsinaisesti liity nyt matkailuun, mutta muuten vaan kiinnostaa, että mikä teidät muut Venäjä-ihmiset on alunperin saanut kiinnostumaan rakkaasta itänaapuristamme?
Itse aloin oikeastaan sattumalta opiskelemaan venäjää, vaikka mitään en koko maasta tiennyt. Eli en ollut ikinä käynyt edes Viipurissa, en tuntenut ketään venäläistä, edes vanhemmilla ei ollut mitään kontakteja kyseiseen maahan tai kieleen. Joten eipä ollut myöskään pahemmin ennakkoluuloja Venäjää kohtaan :-)
Myöhemmin on tullut oleskeltua Venäjän puolella enemmän ja vähemmän ja sama meno jatkuu varmaan niin kauan kuin henki pihisee...
Itse aloin oikeastaan sattumalta opiskelemaan venäjää, vaikka mitään en koko maasta tiennyt. Eli en ollut ikinä käynyt edes Viipurissa, en tuntenut ketään venäläistä, edes vanhemmilla ei ollut mitään kontakteja kyseiseen maahan tai kieleen. Joten eipä ollut myöskään pahemmin ennakkoluuloja Venäjää kohtaan :-)
Myöhemmin on tullut oleskeltua Venäjän puolella enemmän ja vähemmän ja sama meno jatkuu varmaan niin kauan kuin henki pihisee...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi
Paras aihe pitkään aikaan. Ainut vika että pitäis töitä tehdä, vaikka eipä sillä näin vieraan hommissa ole niin merkitystä.
Eiks olis mahdollista saada näitä vakkareita tuopin ääreen tai syömään jonnekkin täällä pääkaupunki seudulla, niin voitais nokatusten jutella neukkulasta.
Valitettavasti Ressulla tulee pitkä ajomatka :(
Samaa mieltä kuin Marko, olisi mahtavaa saada koko kööri täältä kokoon tuopin ääreen ja juttelemaan mukavia vaikkapa Pietariin!
Naiset sai ylipuhuttua lähtemään itänaapuriin, enkä katunut ole yhtään.
Venäjän kieli kuulosti niin kauniilta, että sitä oli ihan pakko alkaa opiskella. Samalla sitä kiinnostui myös Venäjän kulttuurista jne.
Toinen syy on se, että asun aivan Venäjän rajalla ja koen, että on hyödyllistä tuntea naapurinsa edes jotenkin.
Kieli kuulostaa erittäin kauniilta,kulttuuri, ja itse ihmiset, ovat aivan ihania.
...lähti innostus. Vaikea kieli, piti käydä peruskurssikin kaksi kertaa. Näiden jälkeen olen jatkanut kielen opiskelua vaihtelevalla menestyksellä ja käyn aina Venäjällä, kun mahdollista. Ostan sieltä myös mm. paikallista (tosi hyvää disco)musiikkia. Luen myös kaikki mahdolliset kirjat, joissa kerrotaan Venäjästä ja entisestä Neuvostoliitosta.
Oikeastaan kiinnostuin maasta jo paljon aikaisemminkin pikkutyttönä, kun enoni kävi paljon mm. Leningradissa ja kertoili reissuistaan hyviä juttuja. Tosi jännä, että miten ne on vieläkin mielessä, vaikka aikaa onkin kulunut aika kauan.
Mulla kiinnostus Venäjään ja venäjän kieleen lähti puolivahingossa. Lukiossa ajattelin valita jonkin kielen ja koska kaikki (opettajat, sukulaiset) tyrkyttivät saksaa ja ranskaa, koska "ne ovat EU-kieliä" ajattelin että ja PAH! Ja valitsin venäjän ihan kiusallani. Enkä ole katunut yhtään!
Venäläinen (disco)musiikki on munkin mielestä hyvää. Sitä kuunnellessa tulee aina hyvä mieli!
Etsin ystävää, joka haluaisi nettin avulla parantaa venäjän kielen taitojaan ja auttaa minua parantamaan suomen kielen taitojani.
Skype osoiteni Andreifinn1970
Vanhin lapsi sai venäläisen kirjeenvaihtokaverin joskus 12 vuotta sitten.
Tutustuimme perheeseen matkustamalla puolin ja toisin.
Tosin uteliaisuutta on ollut maahan aiemminkin. Jo seurusteluaikana matkustelimme nykyisen vaimoni kanssa senaikaisessa neukkulassa. Vaimoni puhuu oikein hyvin venäjää ja minun on pitänyt edes vähän opiskella kieltä, että tulee yksin toimeen.
Hyvä kysymys. Itse matkustan paljon, ja jos matkustaa vaikka paljon Keski-Euroopassa se on kuin katsoisi saman elokuvan moneen kertaan. Venäjän matkasta saa aina jotain uutta irti, ja nyt kun sain vihoin ja viimein muutama vuosi sitten kipinän ja rohkeutta kielen opiskeluun, peli on pelattu. Luulen että tämä tauti ei lähde koskaan. Tämä palsta on hyvä juttu, kokeneemmilta kavereilta oppii paljon.
Ehkä yksi syy on siinä, ettei siellä mikään ole niin itsestään selvää. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Esim. rajan ylitys vaalimaalla ruuhka-aikaan on hallittua kaaosta parhaimmillaan. Yleensä etelän matkoillakin kuljemme omia polkujamme, emme istu misään kuparipannussa tai vastaavassa. Venäjä sopii meille oikein hyvin.
se reissaaminen Pietariin alkoi: menimme luokkaretkelle neukkuaikaiseen Leningradiin. Asuimme Aastorian lähellä olevassa hotellissa, jonka nimeä en enää muista. En ole sitä myöskään vuosikymmenten jälkeen enää löytänyt. Se oli sitä aikaa, jolloin hotelleissa oli kerrosvalvojat, joille piti ilmoittautua jotta pääsi huoneeseen. Nämä valvojat pitivät meistä hyvää huolta. Tuloiltana tietenkin otettiin hotellihuoneessa paikallista juomaa ja puhuttiin, että pian lähdetään kaupungille. No, kohta soi puhelin ja meille kerrottiin, että ette lähde minnekään vaan pysytte huoneessanne. Pian tuli kerrosvalvojamme huoneeseemme ja läpsytteli pampulla toista kämmentään ja toisti puhelimessa kerrotun. Ihmettilimme vaan mistä he tiesivät js kuulivat aikeemme. Myöhemmin ymmärsimme, että huoneessa oli mikit. Muutaman ihmisen kanssa päästiin juttusille. Ihmettelivät miten meillä rahaa matkustella ja kyselivät kuinka isoja johtajia isämme ovat. No, sitten muutama vuosi myöhemmin olinkin Leningradissa töissä. Silloinkin meistä pidettiin hyvää huolta. Paljon olisi kerrottavaa.
Piti oppia oikealle .vasemmalle ,eteen ja taakse.
Riippuvaisherkkänä luonteella jäi vaihde jumiin, no onhan sitä kerran tullut käytyä rajalla ihmettelemässä maata ja tapoja(Itärajalla)
nilzja, a mozna...
Mikään ei suju, mutta kaikki lutviutuu. Ja sitäpaitsi, kun matkaa rajalle on parikymmentä kilsaa, ja sitten oletkin jo tosi ulkomailla. Suomalais-saksalaistyyppinen karaktäärini kyllä joskus kiehuu, että miksi ei noitakaan kaakeleita voitu asentaa ennenkuin ne oli särjetty, mutta sitten kun juttelee siellä ihmisten kanssa, kiukut raukeaa, ja suvaitsevaisuus hartioiden nostelun kanssa tarttuu poskisuudelmista. Ja paljon on perusteita lisääkin, kaikki pieniä, mutta vaikuttavia. Ymmärtämys kehittyy, huokaillaan, mutta eletään. No, mitä tehdä?