Olen hermoraunio kiusanhenki kissani kanssa. Haluan siitä todellakin eroon, sillä myönnän etten todellakaan pysty sopeutumaan sen kanssa elämiseen (kolme vuotta tässä jo yritetty itkua niellen kestää), eikä tästä mitään tule, minä en sovi elukoiden kanssa saman katon alle. Kissa kulkeutui minulle siskoni kautta (jonka kanssa asuimme samassa asunnossa jonkin aikaa), joka oli hankkinut itselleen kaksi kissaa, mutta kissat eivät tulleet keskenään toimeen joten muuttaessani pois kotoa kissa lykättiin minulle. Itsepähän suostuin sen ottamaan, joten minun syyni on että tilanne on mikä on, kissa on minulla ja en tulekaan sen kanssa toimeen.
Kissa on äärimmäisen röyhkeäluonteinen, jos olen töissä eikä se silläaikaa luonnollisesti saa huomiotani, se repii verhot alas, sängystäni peitot lattialle, ja pöydiltä tavarat alas. Joskus olen saanut sille kaverin pariksi viikoksi hoitooni, ja ei auta seurakaan kissan luonteeseen, kaksin vielä tuplasti villimpi (kyseessä on uroskissa). Ja vaikka pidän huolta sen hygieniasta ja terveydestä (käytän eläinlääkärillä perustutkittavana ym.) , niin se kirjaimellisesti haisee, omaa kuvottavan ominaishajun ja koko kämppä haisee pistävälle kissan "hielle" (voiko olla edes mahdollista??). Karvaa siitä lähtee niin ettei ole tosikaan, kaikki tummat vaatteet ja kodin tekstiilit aivan totaalisen pilalla kun kissan vaalea karva on jämähtänyt kaikkialle kiinni. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa kissastani, mikä selittäisi runsaan karvanlähdön, kuulemma vaalealla kissalla vaan huomataan karvanlähtö herkemmin kuin tummilla, vaaleat karvat kun näkyvät paremmin.
Kissa on välillä ollut esimerkiksi matkustellessani vanhempieni luona hoidossa. Perheelläni on iso talo pihoineen jossa se on saanut myös ulkoilla valjaissa, lisäksi pari kissaakin on perheelläni, ja kissamme ovat jo toisiinsa tottuneita. Jopa vanhempieni luona kaikesta tekemisestä ja puuhastelusta huolimatta se on kuulemma suoraansanoen rasittava tapaus, repii samalla tavalla verhoja alas kun minun luonani, pudottelee pöydiltä tavaroita, kerran oli kussut eteisessä kenkiin. Tiedän että joku kissaihminen osaisi analysoida ja antaa selitykset kaikelle kissan käyttäytymiselle ja kehottaisi venyttämään pinnaa ja sitkeästi jatkamaan sen kanssa toimeentulemista paremmin sitä ymmärtäen, mutta minun pinnani ei yksinkertaisesti kestä, haluan siitä eroon hinnalla millä hyvänsä, ei ole kiva olla joka päivä itku kurkussa hampaita purren kun kissa saa hermoni riekaleiksi.
Ongemani on se, että olen yrittänyt sitä jo kuukausitolkulla antaa pois, mutta kukaan ei sitä huoli. Sitä on käyty katsomassakin, mutta lopulta kukaan ei sitä huolikaan. Se on ulkonäöltään melkoisen ruma kissa (anteeksi vaan teille jotka vedätte tästä herneet nenäänne), lisäksi aikuinen kissa (tuntuu että vain pennut kelpaavat kissoja haluaville). Mitä minun pitäisi oikein tehdä? En todellakaan sentään ole niin sydämetön että veisin sen lopetettavaksi vain siksi etten itse sen kanssa pysty elämään. Mikä siis neuvoksi? Elämäni pahin virhe oli ottaa kissa omakseni.
Kissa on äärimmäisen röyhkeäluonteinen, jos olen töissä eikä se silläaikaa luonnollisesti saa huomiotani, se repii verhot alas, sängystäni peitot lattialle, ja pöydiltä tavarat alas. Joskus olen saanut sille kaverin pariksi viikoksi hoitooni, ja ei auta seurakaan kissan luonteeseen, kaksin vielä tuplasti villimpi (kyseessä on uroskissa). Ja vaikka pidän huolta sen hygieniasta ja terveydestä (käytän eläinlääkärillä perustutkittavana ym.) , niin se kirjaimellisesti haisee, omaa kuvottavan ominaishajun ja koko kämppä haisee pistävälle kissan "hielle" (voiko olla edes mahdollista??). Karvaa siitä lähtee niin ettei ole tosikaan, kaikki tummat vaatteet ja kodin tekstiilit aivan totaalisen pilalla kun kissan vaalea karva on jämähtänyt kaikkialle kiinni. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään vikaa kissastani, mikä selittäisi runsaan karvanlähdön, kuulemma vaalealla kissalla vaan huomataan karvanlähtö herkemmin kuin tummilla, vaaleat karvat kun näkyvät paremmin.
Kissa on välillä ollut esimerkiksi matkustellessani vanhempieni luona hoidossa. Perheelläni on iso talo pihoineen jossa se on saanut myös ulkoilla valjaissa, lisäksi pari kissaakin on perheelläni, ja kissamme ovat jo toisiinsa tottuneita. Jopa vanhempieni luona kaikesta tekemisestä ja puuhastelusta huolimatta se on kuulemma suoraansanoen rasittava tapaus, repii samalla tavalla verhoja alas kun minun luonani, pudottelee pöydiltä tavaroita, kerran oli kussut eteisessä kenkiin. Tiedän että joku kissaihminen osaisi analysoida ja antaa selitykset kaikelle kissan käyttäytymiselle ja kehottaisi venyttämään pinnaa ja sitkeästi jatkamaan sen kanssa toimeentulemista paremmin sitä ymmärtäen, mutta minun pinnani ei yksinkertaisesti kestä, haluan siitä eroon hinnalla millä hyvänsä, ei ole kiva olla joka päivä itku kurkussa hampaita purren kun kissa saa hermoni riekaleiksi.
Ongemani on se, että olen yrittänyt sitä jo kuukausitolkulla antaa pois, mutta kukaan ei sitä huoli. Sitä on käyty katsomassakin, mutta lopulta kukaan ei sitä huolikaan. Se on ulkonäöltään melkoisen ruma kissa (anteeksi vaan teille jotka vedätte tästä herneet nenäänne), lisäksi aikuinen kissa (tuntuu että vain pennut kelpaavat kissoja haluaville). Mitä minun pitäisi oikein tehdä? En todellakaan sentään ole niin sydämetön että veisin sen lopetettavaksi vain siksi etten itse sen kanssa pysty elämään. Mikä siis neuvoksi? Elämäni pahin virhe oli ottaa kissa omakseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otsikko meni nyt hieman poskelleen, unohdin kokonaan viitata siihen tekstissä, eli saastalla tarkoitin sitä, kuinka kissa sotkee, levittelee hiekka-astiansa hiekkaa pitkin asuntoa niin että esimerkiksi koko eteinen on hiekanmurusten peitossa vaikka päivittäin imuroisin, paska ja kusi haisee jatkuvasti kämpässä vaikka miten vaihtaisin kissanhiekkoja päivästä toiseen (käytän vieläpä eläinkaupan Ever Cleania), kissa kuseksii ja paskoo enemmän kuin ihminen, voisin lyödä siitä vaikka vetoa, vaikka se on niin nirso ettei se tunnu koskaan edes syövän kunnolla ruokaa jota sille annan. Siksi en tajua että mistä helvetistä tuota paskaa ja kusta tulee, anteeksi vain kielenkäyttö ja ärsymykseni, mutta olen totaalisen kuitti, edes ihmislapsi ei aiheuta moista taakkaa.
maalla tuollaisen kissan olisi kai ihan hyvä elää, tai ainakin niin että ulkona saa seikkailla vapaana niinkuin kissan kuuluukin. Kissat ovat yksilöitä, hyvin erilaisia niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin, ihan kuten ihmisetkin...jotkut on helpompia kuin toiset. Voi olla, että teet jotakin väärin ja kissa ei oikein tiedä miten pitäisi olla, mutta tiedäpä sitä en. Nettiin ahkerasti ilmoituksia kuvien kanssa vaan laittamaan tori.fi ja keltainen pörssi kai hyviä on., ja sitten ilmoitus vaikka kaupan seinällekin, kun vanhemmat ihmiset ei kaikki nettiä käytä ja voisivat ottaa ilolla kissaseuraa. Eipä tuossa muuten osaa neuvoa, kuin että vaikka kuinka *tuttaisi kissa niin älä kuitenkaan pahoinpitele fyysisesti tai henkisesti ja pura kiukkuasi siihen. Siskosi luona ollessaanko kissa oli sitten ihan ok siskosi mielestä?
toivottavasti löytyy hyvä koti
pystytkö järjestämään tarhan ulos tai onko jotain ulkovarastoa/ autotallia missä kissa saisi vaihtelua elämään. Oma riiviöni on ihan kiva kesäisin kun saa asustella tarhassa ja vajassa. Kun haen sisälle niin hetikohta mouruaa ulos ja sillä ovella josta viedään vajaan. Ulkona on kaksi vessalaatikkoa pienessä harjateltassa, joten sisälaatikkoa ei edes käytetä kesäisin. Talvi on tietenkin kamala, kirjat lentää hyllytä ja kukat on kadonneet ikkunolta eikä mikään pysy pöydällä. Tapeteille on sanottu hyvästi ( viisi raapipispaikkaa, joita myäs käytetään). Riiviökissa ei rauhoitu, vaikka salvaminen, (leikkaus, kuohinta) auttaa hieman ja poistaa pistävän kollinhajun kusesta. Joten yritä tarjota otustasi tallikissaksi tai navettakatiksi. Omaani en ole saanut kaupaksi, vaikka on komea, kuin Latz-katin mainoksesta otettu, ja rohkeakin, menee rietaitakin koiria kohti häntä pystyssä ja tervehtii puskemalla ja nuolemalla kaikki vieraat.
Nyt täytyy kyllä sanoa että kyllä on kamala kissa. Itse kissaihmisenä olisin ensin leikkuuttanut ja katsonut sitten.
Mitä ruokaan tulee niin niin on kissojen tapa. Naukkailla nirson oloisesti. Niin se vatsa toimii parhaiten.
Ihan virikkeiden puutteelta vaikuttaa myös.
Meillä isäntä veisi varmasti piikille jos tuollaisia kuseskelu/raapimis hommia harrastaisi sanoisin minä siihen mitä tahansa. (sen verran äijjää sekin ettei antaisi silmille hyppiä) Kamala mutta tosiasia että ehkä parempi kuolleena kuin niin että hermostut sille ja annat ympäri korvia. Ikuinen uni vs. kidutus
'ei enää ikinä kissaa' .. todella kurja juttu! kai se vain on niiin, niinkuin muutkin puhuneet,että persoonia on moneen.. mutta juolahti vain jostain pienenä asiana mieleen,että onko ruokinta minkälaista.? tai että syökö sitä mitä on aina syönytkin? ja paljon kisupojulla ikää? siihen viitaten jospa ruoasta tuleva energian määrä on saantisuositusta suurempi,että vaikuttaisi ihan kissan käytökseenkin.?
noh.. siis juolahtivaan mieleen. mutta eipä tuo "rauhattomuus ja häsellys ja tuho" ole ainut ongelmasi.. kiukuttava tapaus kyllä.
mutta jep.. ilmoituksia ja kattavia sellasia vaan joka puolelle ja toki näitä pohdintojasi ja kysymyksiäsi myös kannattaa jakaa muuallekkin keskustelupalstoille ja toivoa että joku tietäväinen osaisi auttaa !
..piikkiä kissasi ei kuitenkaan mielestäni ansaitse. näkisin sillä yhtenä vaihtoehtona eläinsuojelu/löytötalot, mitä nämä nyt ovat.
Kiitos kovasti kaikille ymmärtävistä vastauksista! Tosiaan piikille en kykenisi kissaa viemään, on pakko olla muita vaihtoehtoja. Kissa on kyllä leikattu, mutta se ei vaikuttanut kissan luonteeseen ollenkaan, kissa ei siis millään tavalla rauhoittunut. Joku kysyi ruuasta, Whiskarsin kuivaruuan lisäksi kissalleni tuntuu kelpaavan vain Gourmet perle -annospussit, muuhun ruokaan mitä ikinä sille olenkaan tarjonnut, se ei juurikaan koske.
Asun itse kerrostaloasunnossa (mikä varmasti myös osaltaan selittää kissan levottomuutta, ehkä sen tosiaan olisi paljon parempi olla esimerkiksi maatilalla), eikä minulla ole siis mahdollisuutta rakentaa pihalle tarhaa tms., mutta parvekkeella kissa viettää paljon aikaa ja tykkää siellä olla ja tarkkailla ympäristöä.
Kai se on sitkeästi yritettävä vielä tehdä niitä mahdollisimman kattavia ilmoituksia, ei tässä varmaan muukaan auta. Jotenkin vain tulee sellainen olo, että kauppaan sikaa säkissä. :/ Mutta jatkan yrittämistä, onnenpotku tosiaan olisi jos jollekin maatilalle/navettaan pääsisi kissa elämään, siellä se ei häiritsisi ihmisenkään elämää niin paljon!
Jos ei muu auta niin voit luovuttaa kissasi lähimmälle eläinsuojeluyhdistykselle, korjatkaa jos olen väärässä.
Anteeksi, tilanteesi on varmaan tukala, mutta kirjoitit niin elävään tyyliin, että nauroin lukiessani ihan ääneen.
Vaikka siltä saattaa epätoivon hetkinä tuntua, niin kissasihan ei tee tuota kaikkea piruuttaa tai ilkeyttään. Se on vain eläin, joka kaipaa normaalia sisäkissaa enemmän virikkeitä. Usein kaverin hankkiminen ja leikkaaminen auttaa, mutta teillä näitä oli jo kokeiltu.
Kuten yllä on ehdotettu, yrittäisin saada kissasi hiiri/navettakissaksi maalle. Ei tietysti mihin tahansa kotiin, mutta sellaiseen, joissa eläimiäkin arvostetaan muutenkin kuin tuotantovälineinä. Olisi varmasti paras ratkaisu kaikille osapuolille. Kissasi on sen verran aktiivinen ja leikkisä, että on varmasti hyvä pyydystäjä.
Et ei muuta kun navettaan vaan kissa omiensa eläinten seuraan.
Kuulostaa kyllä kurjalta tuollainen yhteiselo. Mutta olethan tullut ajatelleeksi että kaikki eläimet kyllä tietää ja tuntee mitä heistä ajatellaan? Juuri kuten kuin ihmisetkin! Eli kyllä kissasi tuntee sen "nahoissaan ja karvoissaan" että hänestä ei pidetä... Eihän kissa (eikä mikään eläin tai ihminen) ole kone jonka pitäisi käyttäytyä automaattisesti tietyn kaavan mukaan - kissasi kuten sinäkin olet elävä ja tunteita tunteva olento. Tämä ei ole moiteviesti - jäin vain miettimään mitä muuta voisit eläoin lääkärin lisäksi tehdä... Olisiko aktiivisella koulutuksella joku sija? Kehuja kun asiat sujuu? Ihan kuten lastenkin kanssa.