Onkos ikäimmeisen perusolotila äksy ja myötäeläjiin kyllästynyt? Miksi?
Mistä ikäimmeinen löytäis elämäniloa ja miksi?
Kysyn mutten tiedä.
Mistä ikäimmeinen löytäis elämäniloa ja miksi?
Kysyn mutten tiedä.
Aina äkänen?
s_s*
27107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pitkään ikäihmisten kanssa touhunneena uskoisin et sietokyky alenee monille asioille. Kun työelämä loppuu ja jää kuin tyhjän päälle aletaan seuraamaan eritavalla maailman menoa. Tulee terveyden kanssa ongelmia ja nuoret klopit ei vaivojaan kuuntele, heidän mielestään. Tulee turhautumaa, ei olla enää tarpeellisia kenellekään, ja se kohtelu useinkin on ohipuhumista vaikkei älyssä olisikaan vikaa, vaan ikä.
Olen eräänkin kerran ollut pankissa iäkkään asiakkaani kanssa ja poistunut taakke...niin eikö vain siellekin ole minulle jotain kerrottu...sanoin et hän on täysin kelvollinen hoitamaan omia asioitaan, ei kuulu minulle.
Lääkäriasemalla sama , poistun huoneesta vaan joku huonosti näkevä haluaa minun olevan kanssaan että kerron sitten kotona mitä lääkäri kertoi oikeesti!
Kas kun he puhuvat niin nopeaan ettei iäkäs ihminen ehdi sitä tajuntaansa sisäistämään.
Tälläisestä saamastaan kohtelusta en ihmettele lainkaan jos ärsyyntyvät.
He ovat olleet maatamme rakentamassa sodan jälkeen ja kokevat olevansa jokapaikassa tiellä! Mietitään omaa suhtautumistamme.
Njaaa...hmmm...aattelin oikeestaan meitä itteämme. Ollaan niin äksyjä että toisen "hyvää huomenta" on piilovihtuilua ja rehvastelua omalla hyvällä ololla.
Njaa...ikäihmisistä puhutaan yli 70v täyttäneistä! Ei olla vielä heitä, ihan tiedoksesi.
Nyt on kuule oltava nöyrä ja noukittava kaikki muruset mitä löytyy.
sellasta kultakimpaletta on turha ettiä.
Mulla ei oo muuta kun ajatuksen vapaus ja sillä mennään ,silmät pälyilee koko ajan jotain uutta jota vois pähkäillä.
Sit mä tykkään ittestäni ,en ihaile mut hyväksyn ja tieränolevani ns kova luu kun miestä tarvitaan.
Nöyryyttä ei susta löydy hakemallakaan ! ;) Viisaalla vaimolla on viisaampi ukko?
Luonteesta se kai on enemmän kiinni onko äksy vai ei.
Tietysti sairaudet, kivut ja huolet saattavat tehdä ihmisestä äksymmän.
Itse en ole ollenkaan äksy, pikemminkin iloluontoinen ja positiivinen, mutta pyrin välttämään ns. tyhjännauramista, sitä ei aina suvaita.
Elämäniloa löytyy vaikka mistä, luonnosta, ystävistä, kirjoista, ei sen niin kummallinen ja iso asia tarvitse olla, pienestäkin voi iloita ja nauttia.
Kun joka päivä saa edes jollekin, vaikka sitten itselleen nauraa, menee aika hyvin.
Eikun ne ilon pipanat on nöyrästi noukittava tietenkin .
Kyl mä joskus tunnen niin pieneks itteni et tekis mieli mennä esiliinan mutkaan turvaan.
On mulla sellanen haava et josko oppis merimiesvalssii tanssamaan sit olisin ilonen kun rantakylän juipit karehtis mun taivutuksia.
Enpä usko, että ihmisen perusluonne kovinkaan iän myötä muuttuu.
Ehkä vanhempana ei enää niin välitä peittää vaikkapa äksyyttään, jota meissä kyllä jokaisessa on.
Nuorempana haluaa vielä antaa itsestään paremman kuvan, vanhemmuuttaan sen ei niin ole väliä.
Kyllä myös iän mukanaan tuomat vaivat lisäävät sisäistä pahaa oloa, joka ilmenee ehkä äksyytenä.
Elämäniloa, mistähän sitä saisi ostaa. Miksikö, olisihan elo helpompaa.
Terveys, tai sen puute on tärkeimpiä tekijöitä, puoleen, tai toiseen.
Ei me nyt aina olla äkäisiä?? :))
.
Niin, piti vielä sanomani.
Tuo äkäisyys on monelle itselle niin itsestäänselvää, ettei sitä itse edes tajua.
Ei edes ymmärrä, kuinka se voi loukata toista.
Itsenikin siitä aina silloin tällöin yllätän.
Se lienee rooli, jonka näillä palstoillakin jotkut itselleen ottavat, tarkoituksella, tai huomaamattaan.
.
Ja vielä piti jatkamani, ethän sinä mikään ikäimmeinen oo.
Viimeksikin olit lakannut varppaankyntesi kirkkaanpunaisiksi. :))
Siihen harva äksyilevä könttäinen kykenee.
Jos nyt en erehdy sanovasta?
.
Nuothan on vaan noita viisvitosen purkauksia vapun alla luulen!
Enpä tiedä, mitkä ilmalaivat sinulta purkautuu.
Kun muistaa mukavan ihmisen vuosien takaa, on ikävä, ja toivoo, ettei erehdy henkilöstä.
Minulle vappu on raanavettä ja kaurapuuroa. :))
Lätsäkin saa olla laatikossaan, eipä kellastu.
.
Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, jos hän suo!
Vappu minullakin raanavettä mutta mannapuuroa.
:))
Ei sovi mannapuurokaan, kun ei viitsi keittää Hyla-maitoon, kun se on niin imelää.
Maha ei nyt tykkää oikein mistään, vaan eipä pääse lihomaan.
Ei tässä vielä onneksi luut kolise, vaikkei se mikään vitsi ole, sekään.
Meinasin jo äkäistyä, kiitos kun siloitit piikkini!
.
Ei kai tuo pelkkään mannapuuroon täälläkään jää. Tulee tuota jälkikasvua vapuksi ja pari possun sisäfilettä onkin marinoitumassa. Luvassa grillausta, simaa, tippaleipiä, serpentiinejä, maalattuja kasvoja, kirkkaita silmiä jne. Se vaan on taas vappu, kesän enne...... :)
Mukava Vappupa teillä on odotettavissa.
Sirkeitä silmiä, kirkkaita katseita, vappupalloja, iloa ja riemua.
Meillä on vain meidän kahden kaksistaan. Isäntä kyllä söisi vaikka taivaan pilvineen, mutta minullapa ei tee mieli mitään.
Ehkäpä syön yhden perunan, ja lihakastiketta. :))
Meidän hauvalla on muuten ylkkärilakki, kuminauhalla leuan alle kiinnitettävä. :))
Lopputodistusta se ei ole suostunut näyttämään.
.
Kai se on tuo kellastanut lätsä pantava päähän ja käytävä ainakin vappuaamun brunssilla ystäviä tapaamassa paikallisissa koti-illan jälkeen. :)))
"Oli valkea kuin lakana", kun sen on säilönyt alkuperäisessä laatikossaan,
vielä pyyhe ympärillä.
Iso on, mutta kun halvalla sain, ja viimeinen oli, vaikken olekaan Sulo Vilénin sukulainen, ylin ihailija, korkeintaan. :))
Kiva oli ajatusten siivin puhella mukavan ihmisen kanssa, olisipa laisiasi enemmänkin. :))
.
Ötyä ja vappuja. :)))
Keitä se mannapuuro laktoosittomaan, niin ei ole imelää.
En osaa minäkään neuvoa ja en varmaan olekaan ikäimmeinen, koska en juuri koskaan ole äksy ja kyllästynyt. Ja kun suurimman osan ajastaan elelee yksikseen, niin ei voi kellekään äksyillä eikä voi olla olemattomiin kyllästynyt. Yleensä olen hyvällä tuulella. Mietiskele vaikka, jos auttaisi.
Mä olen sulonen mummeli en äkänen ollenkaa, eikä tuu.
Tuohon viimeiseen "miksi"in on helppo vastata, siksi koska elämä on keljua ilman iloa :)
Mutta mistä, siihen ei niinkään , ainakaan yleisellä tasolla, - ite ajattelen että elämänilo tulee omasta oivalluksesta ja jostain sisältä, minulle ainakin.
Tuo oivallus on sitä kun huomaa kuinka kiva kun on suht terve, haistaa maistaa taas kerran kevään, tietää olevansa tärkeä lapsilleen ja lapsenlapsilleen..ja ymmärtää olla kiitollinen elämästä.
Niin ja..olen mie äkänenkin joskus, hiivatin äkänen :) Hitsi kun ei ole äksyjä hymiöitä keksitty tähän tarpeeseen...
Kai ollan äksyjä sen takia, kun koko mailma haisee paskalle. Ei paljoo naurata.
Eikä haise, - elämään voi asennoitua joko positiivisesti tai negatiivista, ja mikä se elämä - itsehän me rakennamme elämän ja maailmamme..miksi tekisimme siitä "pastalle" haisevan..
ja varsinkin tänään kun paistan munkkeja, mikä ihana tuoksu :)