...miten Te reagoitte,kun muut tuijottavat?
Itse joudun syömään kortisonia,aivopaineen laskemiseksi.Olenkin saanut mahtavat pussukat,niskaan ja kasvot on levinnet.Puhumatta kahvoista mitkä on kasvanut kun varkain selkään ym.ym.
Ohitatteko "noin vain" toisten tuijotukset,vai mitä?
Kaupassakin eräältä naiselta,oli niskat mennä sijoltaan kun piti moneen kertaan perään katsoa.
Pitääkö tässä lopettaa,kaupassakäynti ettei muut pelästy?Tai menetä yöuniaan...Toki meitä on moneen junaan,mutta se hemmetinmoinen töllötys!!!!!
Itse joudun syömään kortisonia,aivopaineen laskemiseksi.Olenkin saanut mahtavat pussukat,niskaan ja kasvot on levinnet.Puhumatta kahvoista mitkä on kasvanut kun varkain selkään ym.ym.
Ohitatteko "noin vain" toisten tuijotukset,vai mitä?
Kaupassakin eräältä naiselta,oli niskat mennä sijoltaan kun piti moneen kertaan perään katsoa.
Pitääkö tässä lopettaa,kaupassakäynti ettei muut pelästy?Tai menetä yöuniaan...Toki meitä on moneen junaan,mutta se hemmetinmoinen töllötys!!!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
No miten ne nyt näkyy? Sulla on ihan vääränlainen vaatetus. Pukeudu niin, etteivät ne näy ja herätä huomiota. Minä olen joutunut syömään kortisoonia 16 vuotta ja suuria annoksia.
Nyt on taas alasajo meneillään. Jus jaoin 10 mg rasiaan. Ja menee monta viikkoa, ennenkuin tästä pystyn pudottamaan 8 mg:n vuorokaudessa.
Mutta kun on ollut pahimmoillaan tilapäisesti jopa 250 mg kerta-annoksena. 60 mg vuorokaudessa aina sytojen yhteydessä.
Mopnia vuosia 20-30 mg/vrk. Kyllä on kuukasvot, kauhea löllypatti niskassa, jota lääkäri sanoi, että tyypillinen kortisonipatti. Posket roikkuu kun ajokoiran korvat.
Ja joka puolella löllyy kortisoonipöhölle tyypillistä löllyä. Mutta en mä oo huomannu, et kukaan olis tuijottannu. Mut en mä kyl mitään shortseja ja tiukkaa T-paitaa päälle vedäkkään. Ja ne napapaidat ja napapusakat kantsii unohtaa. Pukeutuu niin, etteivät ne kortisonilöllyt syöksy kanssaihmisten silmille, ja pidä hyvä ryhti, sillä annat itsestäsi uskomattoman paljon viestiä ympäristöösi.
Olen kuin minä en siinä olisikaan.Katson tuijottajien ohi.Ei tuijotos haavaa tee,vaikka ei todellakaan mukavalta tunnu.
Olen huomannut että tuossa tutussa kaupassa vain myyjät, ovat huomanneet että minulla on jotain.
Itse en koe sitä kiusalliseksi lainkaan, olen kuitenkin aika rohkea persoona ja en ole koskaan epäröinyt laittaa todella räväkän kampauksenkin, joita ei ikäisilläni paljoa enään näy. Ja lapset kiinnittävät aina enempi huomiota kuin minä, heidän kanssaan en huomaa mitään.
Sairaalassa ollessani osastolla, siellä käytävillä ja kanttiinissa olen kokenut tuijotusta ja sen olen koin silloin kiusalliseksi.
Ihmiset katseli olemustani ja kämmenselkäni oli mustina hoitotiputuksista, jotenkin aistin heidän silmistään jopa sääliä.
Minähän saan helposti mustelmia suoniini.
Sairaalassa on jotenkin alasti, ei pääse mihinkään karkuun.
Korjaan ei toiset potilaat tuijottaneet, vaan tuijottajat olivat heidän vieraitaan kai.
Nii,en rupea nunnan vermeitä pukemaan....
Mutta en myöskään napapaitaa,normi vaatetus.
Tänään kyllä, laitoin värikkään liinan löysästi kaulaan ettei tuo nestepussi kauheasti silmille hyökkää.Ja, sehän on tuijottajan oma ongelma,ei minun.
Tämä minun sairaus on niin alkuvaiheessa,etten osaa olla sinut sen kanssa.
Ja, jokaisen tuijotus tai vastaava,saa niskavillat pystyyn ja puolustuskannalle.
Kyllä tämä tästä.Kiitos kaikille vastanneille.Voimia oman sairauden kanssa.
Ihmisillä on outo tapa,heti jos joku poikkeaa jollainlailla ruvetaan tuijottamaan.
Ei läeskään kaikilla meillä ole tapana tuijottaa toisia ihmisiä,miten -ra . sinä itse,tuijotatko ihmisiä?Minä olen kalju ja liikun yleisissä kulkuneuvoissa huivi päässä,en ole kiinnittänyt huomiota siihen,tuijottavatko ihmiset minua ja jos,niin mitä sitten ?
kirjoitat vain itsestäsi.mulla ei oo tapana tuijotella ketään.hesassa on niin paljon monenlaista kulkijaa jos niitä rupee tuijotteleen,niin muuta ei kerkiä tekemäänkään.kivaa kun on vaihtelua.
Ehkä se tuijotus on enemmän oletusta kuin todellisuutta. Mulla on käsivarret isoilla mustelmilla jatkuvasti, kun on kortisoni marevan. Ovat tosi iljettävän näköisä, mut en mä kesällä niitä peitä. Enkä oo kenenkään huomannu ees tuijottelevan.
Varmaan, jos itse käpertyisin siihen, että voi kamalaa, kun mä en voi kun on käsivarret tällaisessa kunnossa, niin varmaan silloin aistisin jokaisen viattomankin katseen joka itse asiassa ei välttämämättä ole tuijotus, vaan silmän osuminen siihen minun "pelättyyn" paikkaan.
No jos minäkin tällainen löllö iskisin farkut tai pitkäthousut ja vartalon mukaisen trikoopaidan, niin eittämättä ihmisten silmät hakeutuisivat helposti äimistelemään.
Mutta tällä ja nunnapukeutumisen välillä on ääretön mahdollisuus pukeutua aistikkaasti, ja löllyt peittävästi. Ei muuta kuin jouhevampaa asennetta, ja uusien pukeutumistyylien löytämistä. Niitä on, jos vain haluaa.
Eikä itse asiassa siinä nunnapukeutumisessakaan mitään vikaa ole, ihan hauskan näköisiä nekin, kun Turussa näin niitä
http://www.kolumbus.fi/birgitta.turku/index.htm
Myönnän, että puolison kanssa molemmat tuijotettiin heitä. Meidän tuijotus oli ihastumista. Kaksi hyvin nuorta Birgittalaisnunnaa nähtiin ensin Turun torilla, ja sen jälkeen kun mentiin lääkärikeskukseen, hekin tulivat sinne lääkäriin.
Mutta olivat he iloisia, nauroivat heleästi, ja "hupusttelivat" keskenään.
Minäkään en usko,että kukaan tuijottaa toisia ihmisiä,en ole koskaan huomannut että minua tuijotetaan,joku voi ohimennen vilkaista,mitä siitä,vilkuilen itsekkin ihmisiä,mihin silmäni laittaisin?
Kuljen ihmisenä ihmisten joukossa.
Niin suurissa kaupungeissa on niin paljon ihmisiä jotta ei tule tuijottettavan ketään.Mikäli minulta kysyisi oliko viimeksi ohi kulkenut nainen tai mies,en tietäisi.Mielummin katselen näyteikkunoita,tai kuljen vaan porukassa mukana.
yhtenä päivä kirjoitat yhtä ja toisena päivänä ihan toista? onko pakko koko ajan kirjottaa huuhaa juttuja tänne,tää ei oo sun päiväkirja.usko jo.ajattele muita palstalaisia.