Pieni gallup. Löytyykö paljonkin naisiin ihastuneita naisia, joilla on mies eli elävät parisuhteessa? Miten kuvailisitte suhdettanne tällä hetkellä ja mikä voisi olla syy naiseen ihastumiseen/ rakastumiseen?
onko sulla mies?
hem**tin utelias
27496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Täällä yksi... Suhde mieheeni on tuntunut olevan platoninen jo vuosia. En ole kokenut rakastumisen tunteita, en intohimoa, kiihkeyttä, mitään sellaista, mikä kuuluu edes alkurakkauteen. Itse menin hänen kanssaan naimisiin ehkä vääristä syistä. Mies on kiltti ja hyvä, hän astui elämääni, kun olin yksinäinen. Erehdyin pitämään ystävyyttä rakkautena. Ollaan kuin hyvät ystävät. Ollaankohan nykyään edes sitä, kun niin harvoin yhdessä vietetään aikaakaan? Lapsikin meillä on ja se on syy, miksi edelleen olen naimisissa...ei ole helppoa rikkoa lapsen kotia. Mies kyllä rakastaa minua ihan oikeasti. En ansaitse hänen rakkauttaan, tiedän sen. Olen rakastunut naiseen. Tunteet tätä naista kohtaan ovat kasvaneet hiljalleen. Välillä on tullut vastakaikuakin. Lähtisin jos uskaltaisin. En tiedä, kauanko tätä jaksan itsekään. Seksi miehen kanssa ei kiinnosta, haaveilen vain naisestani... Ehkä on ollut helppoa rakastua toiseen, kun intohimon tunteet on niin kauan olleet kuopattu. Eihän se oikeutusta näille rakastumisen tunteille tuo. Mutta mminkäs teet. Mietin vain, kuinka elämäni kuluu hukkaan, on totaalisen tunnetyhjää, jos jään tähän avioliiittoon.
On ihana sinisilmäinen mies. Miul on ruskeet silmät. Tämä ihanuus on 26, ja mie oon 56. Elämä on ihanaa. Mun poikaa, 19, ottaa päähän, mut ottakoon, rakkautta ei oo joka oksalla. Lähdemme aamusella Mallorcalle. Älkää tapelko.
Hmmm... Joskus aikoja sitten tunteet erittäin voimakkaat miestäni kohtaan, nyt kun yhteiseloa jatkunut useampi vuosi, tunnepuoli on aivan kuihtunutta :( En osaa sanoa, miten niin on päässyt käymään, oma mies ei vaan kiinnosta tippaakaan vaikka yrittäisi kaikkensa.
Oma suuntautumiseni ei ole ollut koskaan itselleni selvää, mutta nyt kun ajattelen asiaa, olen ollut naisiin/tyttöihin ihastunut aiemminkin, silloin kun en vielä ollut miestäni tavannut.
Joku aika sitten tutustuin ihmiseen, joka on tehnyt minuun vaikutuksen koko olemuksellaan. Ihastuin häneen kertalaakista, siitä lähtien en ole kyennyt olemaan ajattelematta häntä hetkeäkään. En varmaankaan olisi ihastunut naiseen ja löytänyt itsestäni tätä uinuvaa biseksualisuuttani, jollen olisi juuri häneen törmännyt??
Nyt kaikki tuntuu melkein itsestään selvältä: kun katson ihastukseni kohdetta, hän on silmissäni äärettömän seksikäs ja säkenöivä. Hänessä on jotain ihmeellistä, hän on aistillinen ja ihana, palvon silmilläni häntä kaiken aikaa.
Syytän häntä elämäni sotkemisesta ;)
Ois voinut olla mun kirjoittama...
Sinä varmasti sotkit miehesi elämän ja sotket varmaan hänenkin, johon Ihastuit kertalaakista. Mieti vähän mitä teet. :(
Täällä yksi naiseen rakastunut. Vaikea tilanne herätä biseksuaalisuuteen kun on jo aviossa ja lapsia. En voi tunnustaa biyttäni, sillä samalla tunnustaisin olevani rakastunut toiseen. En ole valmis sitä tekemään kun kaikki on vielä niin uutta, eikä vastarakkaudesta tietoa. Enkä halua vuosien liittoa päättää jos tämä onkin ohimenevää (ihastuksia tulee ja menee). Ei kyllä näytä menevän ohi... Muitakin naisia katselen eri tavalla kuin ennen, ihailevasti. Mutta vain hänet haluan. Seksi miehen kanssa on pakkopullaa.
Miksi vasta nyt olen löytänyt tämän puolen itsessäni?
Lasten saannin jälkeen olen enemmän sinut itseni kanssa ja olen löytänyt paljon uusia puolia itsestäni. Olin omasta mielestäni takuuvarma hetero, vaikka hyvni "gay-ystävällinen";). Sitten satuin vain tapaamaan tämän vastustamattoman henkilön, joka tuntui heti tutulta. Ihastuminen tapahtui vaivihkaa, vahingossa, vaikka yritin pyristellä vastaan niin en voinut mitään.
Rakastan silti miestäni, mutta en sillä tavalla :(. Ehkä tunne tulee vielä takaisin. Toisen miehen matkaan en ikinä lähtisi. En usko että yhdelläkään miehellä on parempaa tarjottavaa kuin miehelläni. Mutta naisella...? Sehän se kysymys on, pidänkö enää edes miehistä sillä tavalla? :/
No turha tätä on kysellä kun en kuitenkaan sitä naista saa. Vaikka haluaisin. Hänkin on varattu...
On niin helpottavaa lukea näitä juttuja. En siis ole mitenkään poikkeuksellinen. Tuntuupa jopa, että tälläinen saattaa olla paljon yleisempää kuin olis koskaan arvannut!
Ihan samoja ole pohdiskellut kuin edellinen kirjoittaja! On aika hämmentävää löytää itsestään tämä uusi puoli. Vaikkakin itselläni on jo aiemminkin ollut jotain pikku viboja naisten kanssa. Mutta rakastumisen myötä olen alkanut katsella niin miehiä kuin naisia ihan uudella tavalla...
Kiitos tästä. Sain taas lisää ymmärrystä. :)
Miksi tarvitset ymmärrystä? Oletko osallisena tällaisessa kolmiodraamassa yhtenä osapuolena?
Miksi kysyt?
Jos olet esimerkki naisesta, johon joku parisuhteessa oleva on rakastunut? Olisi mielenkiintoista kuulla, milta tuntuu olla se osapuoli tässä kuviossa?
Ei minusta ole esimerkkitapaukseksi, kun en tiedä toisen tunteista. Olen vain hämmentynyt ja eksyksissä.
Kannattaako silloin kertoa, kun ihastus on suhteessa mieheen ja kiinnostuksesta ei ole varmuutta? Mutta jos minun ja hänen välillä on kuitenkin jo jotain tapahtunut... esim. kännissä suukottelua?
Onko suhde naiseen mieltä pois?
Itse ajattelisin miehenä, että vasta rakkaus toiseen naiseen on miehelle uhka. Jos toisen naisen läheisyys antaa sinulle tunne-elämyksiä, niin siitä vaan. Jos mies ei tätä kestä, niin anna miehen mennä!
Mitenköhän hienosti sanoiksi muuntaisin ajatukseni, mutta kyllä meitä riittää. Luulen, että se on normaalia ihastua toiseen suhteen aikana. Joskus sen purkaminen vaatii puhumista sekä oman puolison/ kumppanin kanssa ja joskus se menee ihan nopeasti ohi. Mutta ihmisluonto vain toimii niin, että kaipaa sitä kutkuttavaa ihastumisen tunnetta välillä. Mutta kyllä puoliso aina voi siitä tuntea olonsa hieman uhatuksi oli kyseessä sitten nainen tai mies. Meidän suhteessa se on vaatinut muutamien päivien krsiisikeskustelut, mutta tilanne on selvitetty nyt ja olen puhunut kummankin osapuolen kanssa. Ihastuksen tunne on poistumassa kovaa vauhtia. Mutta sitä en osaa sanoa miksi juuri ystävääni ihastuin ja juuri tähän aikaan. Ei ihastumisessa ja rakastumisessa ole useinkaan järkeä ;) Ja jos ei kertakaikkiaan mene pois, niin ehkä sillä on jokin tarkoitus. Ne on sitten kipeitä asioita, toivottavasti selviää :)
Täällä yksi suhteessa oleva nainen joka ihastunut lesbonaiseen. Tämä ihastuminen on myös hiipumassa, mutta tunnen silti palavaa halua olla naisen kanssa vaikka oma ihana mies onkin. Harmi että se jää kokematta...:(
Ikävä sanoa, mutta niin minäkin haluisin. Vaikka oma mies on ihana ja paras. Tää on hankala tilanne, vaikka periaattees verrattavissa siihen, että ei meidän miehetkää saa kokeilla muita, mutta toisaalta taas niin eri asia. Oon lueskellu niitä keskusteluja joissa puhutaan just tästä ja jotkut on järjestänyt sen niin, että mies antaa mahdollisuuden edes kokeilla naisen kaa jotaki eroottista, jokku jopa useammin. Mut en tiedä tuntuisko se nyt niin mukavalta ja oikeelta sekään. Ja eihän se sama oo kun ihan surustella naisen kanssa. Oletko jutellu miehes kanssa tästä asiasta? Me keskusteltiin ja periatteessa sain luvan kokeilla, mutta paha mieli tulis. Ja tietty ei ehkä tällasasesta asiasta aina voi jutella ymmärrän hyvin, ite oon hirmu onnekas.
Kaapinraottajatar: Olen kysynyt mitä mieltä mieheni olisi jos olisin naisen kanssa ja mies oli sitä mieltä että pettämistä se olisi. En ole kysynyt "lupaa" koska tiedän ettei hän hyväksyisi sitä. Mutta tällä hetkellä itsellä niin kova halu kokeilla naisen kanssa olemista että varmaan otan asian taas puheeksi, koska tulen pian hulluksi tunteideni kanssa!!
Olen aika hiljattain hyväksynyt oman biseksuaalisuuteni, ja nyt tuntuu siltä että kallistun melkeen enemmän naisten puoleen, ja haluaisin saada selkoa suuntautumiseeni kokeilemalla naisen kanssa olemista. Mitä jos olenkin lesbo?
ninni** : Oon itsekkin vasta aika hiljattain tullut asiasta tietoiseksi vaikka toki miettinyt aikasemminkin. Ja pyörittelen samoja kysymyksiä ja kaikki ihmetyttää ja myös kyseen alaistan kaiken siinä pelossa, että olisin lesbo. Ja tuntuu myös, että tällä hetkellä menisin enemmän naisiin. Mutta voihan se toisaalta olla uutuuden viehätys kun asia on niin uusi itselle. Jonkun teorian mukaan Bisseys vaihtelee elämän vaiheittain ja välillä voi olla vaan enemmän naisiin ja toisinaan enemmän miehiin. Kiihotutko kuitenkin miehestäsi? Ja ainakin käsitin, että rakastat häntä?
Kuinka vanha olet? Nuorena ei välttämättä seksuaalisuus edes ole valmis niin äkkiä kuin luulekaan.
Kaapinraottajatar: olen myös aikaisemmin miettinyt tätä mutta tietoiseksi tulin vasta tämän ihastumisen myötä. Ennen en uskonut olevani bisse tai lesbo koska en ikinä aikaisemmin ollut ihastunut naiseen "oikeassa elämässä". Seksuaalisesti naiset ovat kiinnostaneet aikaisemminkin.
Tämän tiedostamisen myötä kiinnostus miehiin on hiipunut, ja luulen että jos en olisi mieheni kanssa, valitsisin seuraavaksi kumppaniksi naisen. Luulen että tuo teoria bisseyden vaihtelemisesta voi pitää paikkansa, koska olen itse aina aikaisemmin rakastunut miehiin. Kiihotun miehestäni, mutta seksi maistuu aika harvoin (toisaalta ihan normaalia tuo haluttomuus heterosuhteessa). Rakastan miestäni, mutten ole varma onko se rakkaus enemmän ystäväpohjaista. En kaipaa läheisyyttä mieheltäni ja hän on sen huomannut. Suukottelu ja halaileminen tuntuu usein pakkopullalta. Olen vähän päälle parikymppinen...
Noinkin nuorena eli vähän päälle parikymppisenä tai vanhempana eikä edes minkään muunkaan ikäisenä saa luovuttaa ja olla epätyydyttävässä parisuhteessa, sillä pitkässäkään parisuhteessa oikean kanssa ei yl. pitäisi eikä tulekaan tuollaisia turhauttavia tunteita, vaikka ystäviä oltaisiinkin, sillä ystävyyden pohjallehan suurin osa rakkaussuhteista perustuu. Tsemppiä ja tuuria elämänmuutokseen, jonka kannattavuuden useimmiten huomaa vasta vuosienkin jälkeen erityisesti alkuvaikeuksien jälkeen.
Lisäyksenä vielä, että intohimon ei pitäisi hävitä minnekään pikemminkin päinvastoin pitkässä parisuhteessa...useimmiten kohde "vain" on väärä, jos niin käy alkuhuuman jälkeen ja silloin se on kirjaimellisesti häviämistä ;)!
No onko tuo totta että intohimo pysyy vielä kymmenen vuoden jälkeen? Voiko joku viisaampi valaista kun en ole vielä ihan niin pitkään ollut yhden kanssa. Maksimissaan 2 vuotta on intohimoa riittänyt ja se oli minusta paljon.
Ninni: Mä etsisin myös naisen jos olisin sinkku. Kyllä se haluttomuuskin vaihtelee kausittain elämäntilanteen mukaan, mutta totta kyllä on että ei siitä hyvää seuraa jos se hiipuu kokonaan. Aikaisemmissa heterosuhteissani kävi niin. Eipä ollut seksiä eikä mitään kun ei se hyvältä tuntunut lähinnä hyväksikäytetty oli olo. Oon myös vähä päälle parikymppinen..
Olin ulkona viettämässä iltaa kämppiksen ja yhden kaverin kaa hiljattain ja oli hirveen ahdistavaa kun nyt jotenkin tää asia on niin konkreettinen. Ja tiedostaa sen, että kattoo naisia pelkästään. Vaikka ei tietty etsi mitään niin ihmisiin aina kiinnittää huomioo. Mutta toivon, että tää olis tällanen lesbompi kausi joka menee ohi. Ei ole pakko vastata, mutta mistä päin oot? Olis kiva jutella jotenki realiaikasesti ku tuntuis tilanteet olevan saman kaltaisia...
Kaapinraottajatar: Olis kiva jutella enemmänkin, mutta en viitsi pistää omaa s-postia tänne koska se on aika helposti tunnistettava. Jos sulla joku s-posti jonka voit tähän laittaa niin pistä ihmeessä. Olen Turusta päin.
Ninni: Mullakin on aika tunnistettava s-posti kun nimi on niin harvinainen. Hmm.. Ompas jännä toivotaan, että ei palstalla liiku paljonkaa samasta suunnasta olevia. Laitappa tähän mailiin s-postis niin voin lähettää takaisin oman epävirallisemman. Tämä on koulun maili: [email protected] (vähemmän tunnistettava ;) )
Kiitti, laitan sulle postia tulemaan heti kun ehdin!:)