tänään juttelin yhen luokkatoverin kanssa ja huomasin vasta äsken olevani ihastunut. :| enkä yleensä pääse ihastuksista yli tuosta noin vaan. siinä menee aina lukuisia (kiduttavia) kuukausia. onneksi (?) lukukausi loppuu pian eikä varmasti nähdä kesän aikana yhtään, joten eiköhän se unohdu helposti tällä kertaa.
mutta... aina kun se hymyilee miulle, .. niin.... noh... :)
mutta... aina kun se hymyilee miulle, .. niin.... noh... :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
No minkä takia et mee vähä flirttailee sille ja varovasti selvittää onko hän myös mahdollisesti homo/bi. Yrittänyttä ei laiteta : )
no se on selvästi hetero. :) en haluaisi nolottaa itseäni hehe. ihastun aina heteroihin!
TOSIN... kyllä ensi viikolla olisi tarkoitus mennä kirjastolle yhen kaveritytön kaa opiskelemaan tenttejä varten ja kelasin et voisin pyytää kyseistä jätkää mukaan ku se on siis samalla kurssilla :) no EHKÄ katotaanpa!
Mulla on ihan samanlainen ongelma.. "Ei hitto, se onkin hetero".. Nytkin jo pelottaa kesäloma, kun oon tällänen erakko ja "tapailen ihmisiä" vaan koulussa. Tälläkin hetkellä on kurssilla yks tyyppi, johon haluis tutustua paremmin..Kuukausi aikaa toimia..Mutta helkkarisoikoon, kun tän pitää olla aina niin vaikeeta.. Mutta josko joskus tärppäis.. :)
Kuulostaa hyvinkin tutulta, koska samanlainen juttu kävi mullekin vähän aikaa sitten (ja pari-kolme kertaa aikaisemminkin) - ei tosin olla samalla luokalla, mutta meillä on (onneksi vain) yksi yhteinen kurssi.
Ensimmäisellä tunnilla, joka oli jo viime vuoden puolella, se tuli luokkaan hieman myöhemmin kuin muut, joten vapaita paikkoja ei ollut hirveästi jäljellä. Yllätyin positiivisesti, kun se tuli istumaan mun viereen. Kyseinen henkilö oli ensimmäinen pitkään aikaan, jonka kanssa tuntui löytyvän paljonkin yhteistä ja juttua tulee helposti melkein mistä tahansa. Meistä on ehtinyt tulla melko hyviäkin kavereita, mutta sitten ihastuin siihen vajaa kuukausi sitten...
En haluaisi olla ihastunut, vaan pitää hyvän kaverin muuten, mutta sitten kun me taas jutellaan ja se vilkaisee silmiin tai nauraa jollekin jutulle, no... tiedät tunteen... Mieleen tulee myös välillä, että voiskohan se olla homo, mutta se ei oikein vaikuta todennäköiseltä (ehkä...).
Onneksi kurssi loppuu kohta ja kesä alkaa, mutta samalla pelottaa, että me ei nähdä myöhemmin, koska me ei olla oltu yhdessä paljoa tuntien ulkopuolella. Mulle on hieman vaikeaa ottaa kontaktia muihin tai ainakaan tehdä aloitteita. Toisaalta, jos pyytäisin sitä jonnekin, ihastus saattaisi syventyä entisestään... Ehkä ajattelen liikaa...
Ihastumisen kesto on mullekin aikamoinen "ongelma". Mun (on/off) ihastus lukiossa kesti yhteensä melkein puolitoista vuotta... Kesäkin meni tuolloin pilalle, kun ei vain lähtenyt mielestä. Toivottavasti niin ei käy tällä kertaa.
olisin voinut vaikka kirjoittaa tän siun viestisi ihan itse. :o miullapa täysin samoja ongelmia.
tosi söpö toi tarina miten se istui viereesi noin vaan! tunsitteko te toisianne ennen tuota vai oliko se eka kerta? oikeasti uskoisin että hyvään kaveriin/ystävään ihastuminen on paljon kivuliaampaa kuin pelkkään semituttuun luokkatoveriin, ja myös vaikeampaa päästä yli siitä.
sinun tapauksessa kuitenkin olisi myös paljon helpompaa ottaa yhteyttä siihen ja pyytää hengailemaan kesällä kun te olette jo hyvin, hyvin tutustuneet! en tiedä onko se homo vai ei, mutta jos pelkäät menettäväsi siihen yhteyden niin rohkeasti vaan pyytämään teille tai rantaan tai johonkin:) aika hölmöä yrittää rohkaista sinua näin kun en itse uskaltaisi. mutta et kertakaikkiaan saa menettää tuonkaltaista ystävää vain sen takia että kurssit loppuu ja kesä tulee, pikemminkin päinvastoin - kesään kuuluu jätksi ja rannat, ystävystyminen ja ihastuminen :D
Kurssin alkaessa tavattiin ensimmäistä kertaa.
On hankalaa ottaa yhteyttä osittain sen takia, että sillä on paljon isompi kaveripiiri kuin mulla, ja se on ylipäätään paljon avoimempi kuin minä. Koska olen suhteellisen ujo, tuntuu jotenkin ”tungettelevalta” soittaa ja pyytää johonkin, koska ajattelen, että sillä on tietenkin jotain muuta menoa ja muita, parempia ystäviä.
Tänään olisi muuten ollut vappupiknikin takia erinomainen tekosyy soittaa ja kysyä, missä se (ja sen porukka) on, että olisin voinut poiketa, mutten vain saanut tehtyä sitä… Näin jälkeenpäin voin sanoa, että jahkailuni harmittaa todella paljon. Olisin samalla saanut myös tilaisuuden tutustua sen ystäviin, vaikken olisi välttämättä osannut niille mitään ihmeellisempää sanoakaan. Olet oikeassa, että rohkeutta tarvittaisiin. Ja paljon.
Pyydä nyt sinä ainakin sitä ihastustasi mukaan, ettei myöhemmin jää harmittamaan. Ei taida kyllä opiskelusta tulla mitään, mutta kokeile ihmeessä! :D
Ai niin, kurssia on jäljellä kaksi kertaa, ja kesäksi se muuttaa kesätyön takia noin 300 km päähän kotipaikkakunnalleen, jossa on taas vanhat ystävät…
Lopuksi mainitsen vielä sen, että mäkin ihastun yleensä heteroihin. :)
"Koska olen suhteellisen ujo, tuntuu jotenkin ”tungettelevalta” soittaa ja pyytää johonkin, koska ajattelen, että sillä on tietenkin jotain muuta menoa ja muita, parempia ystäviä."
tää on NIIN tuttua et huomenna meen tatuoimaan tän lainauksen selkääni sadalla eri kielellä D: että mitäpä tarjottavaa miulla kenellekään olisi.
MUTTA MUTTA jos sie lupaat pyytää ihastustasi johonkin (mihin vaan!) niin itse pyydän omaa ihastustani johonkin. :) sovittu? kyllä ehdit tutustua siihen vielä vähän enemmän ennen kuin se lähtee kesäksi pois. lähetä vaikkapa tekstari ja kysy et miten sen vappu meni, sit kysy et haluaisiko se mahdollisesti hengailla tms ennen kuin muuttopäivää. :)
”MUTTA MUTTA jos sie lupaat pyytää ihastustasi johonkin (mihin vaan!) niin itse pyydän omaa ihastustani johonkin. :) sovittu?”
Nyt pistit kyllä aika pahan. Nään sen päivällä ja saatan ehkä johdatella puhetta siihen suuntaan. Tekisi melkein mieli suostua tohon, mutten taida uskaltaa luvata mitään… :)
Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa oman pään sisällä?! Jos ajattelen loogisesti, eihän tässä pitäisi olla mitään estettä - mun (kuten sunkin) pitäisi sanoa yksi lause! Oman mielen asettamia rajoja on kuitenkin hankala rikkoa.
en puhunutkaan sille! ei nähdä enää koskaan tän päivän jälkeen. hyvästelin mut ei se enempää. nyt istun vaan tässä ja itken. :( apua se tekee kipeää. säälittävää! lupaan et jonain päivänä otan itseäni niskasta kiinni!
kävikö siulla parempi tuuri? =) haluun kuulla siulta hyviä uutisia!
tahtoo täs alkaa seisoo kun kattoo tos film
Tunnusta veispuukissa se, että olet pyllynnuuhkija...
Auttakaa miten voisin kysyä kaveria/tuttua jonnekkin. Kun en oo ikinä kenenkään kanssa vapaa ajalla enkä tiedä mihin pyytäsin ja sama: mites jos sillä on jotain parempien kaverien kanssa