Eikö sinkkuelämä maistu? Mikä siinä on niin surkeaa ettei voisi olla yksikseen ja nauttia omista ajatuksistaan sekä ihanasta hiljaisuudesta?
Itselläni ei ole ketään ihmisiä ympärilläni, enkä aio hankkia vaikka mikä olisi tilanne. En myöskään kaipaa parisuhdetta. Yksin on niin ihana olla etten tiedä mistään paremmasta, aa sitä nautintoa kun saa joka ilta mennä syrjäseudulle kävelemään ja kuunnella lähtevien jäiden kohinaa sekä ihmetellä luontoa miettien samalla syntyjä syviä... Samalla voi puhua itsekseen, laulaa tai olla vain hiljaa, se onkin mitä upein asia ihmiselämässä ja todellinen harvinaisuus nykyään... Hiljaisuus :)
Miettikää vielä kerran mitä menetätte kun alatte elämään toisen ihmisen kanssa. Taloudellisesti ratkaisu on hyvä, mutta mitään muuta iloa ei toisesta ihmisestä saman katon alla voi olla. Ainakaan minun mielestäni, korjatkaa jos olen väärässä.
-Poika19
Itselläni ei ole ketään ihmisiä ympärilläni, enkä aio hankkia vaikka mikä olisi tilanne. En myöskään kaipaa parisuhdetta. Yksin on niin ihana olla etten tiedä mistään paremmasta, aa sitä nautintoa kun saa joka ilta mennä syrjäseudulle kävelemään ja kuunnella lähtevien jäiden kohinaa sekä ihmetellä luontoa miettien samalla syntyjä syviä... Samalla voi puhua itsekseen, laulaa tai olla vain hiljaa, se onkin mitä upein asia ihmiselämässä ja todellinen harvinaisuus nykyään... Hiljaisuus :)
Miettikää vielä kerran mitä menetätte kun alatte elämään toisen ihmisen kanssa. Taloudellisesti ratkaisu on hyvä, mutta mitään muuta iloa ei toisesta ihmisestä saman katon alla voi olla. Ainakaan minun mielestäni, korjatkaa jos olen väärässä.
-Poika19
Vastaukset 3
Vanhimmat
..itseni kanssa, vihaan yksinoloa ja vihaan mietiskelyä!
Joka hetki jonka vietän ypöyksin itseni kanssa ajatusteni parissa on hetki lisää vankeutta ja kidutusta.
On vastenmielistä kun en voi vain.... kertoa jollekkin luotettavalle ja mukavalle tytölle mikä mieltäni painaa, mitä olen joutunut 18-elinvuoteni ajan kokemaan.
Jos joskus löytäisin jonkun mukavan tytön, jonka kainaloon käpertyä turvaan ja johon tietäisin voivani luottaa, olisi elämäni täydellistä.
Sinkkuna olo ei ole mukavaa, se on vastenmielistä, HIRVEÄÄ!
Tunnen olevani hylätty, yksin, orpo lapsi suuressa ostoskeskuksessa eksyneenä, vanhemmat hukassa. Vanhempani eivät osaa minua auttaa, haluaisivat, mutteivät pysty/osaa.
Olen samaa mieltä tuossa hiljaisuus jutussa, voisinpa minä joskus vain viedä tytön jonnekkin rauhalliseen paikkaan makaamaan nurmikolle ja olla aivan hiljaa... ja tuijottaa tähtitaivasta.
Mutta en minä voi... en koskaan.
miten niin et voi koskaan saada tyttöystävää ? :o
Suurimmalle osalle meistä ujoista ihmisistä kehittyy syrjäytyessämme suojaava ''refleksi'', joka estää sosiaalisiin tilanteisiin menemisen vaikka ihminen haluaisikin. Tämä tarkoittaa sitä, että valitsemme automaattisesti syrjäytymisen sen sijaan, että menisimme porukkaan koska tilanne on meille ennestään tuttu ja turvallinen. Uusi on aina uutta, ujoille ihmisille vielä vaikeampaa kohdata. Tämän vuoksi voi ikänsä yksin olleella ihmisellä olla tavattoman vaikeaa luoda enää ihmissuhteita peruskoulun jälkeen ja lähes mahdotonta 20 vuodesta eteenpäin. Myös tyttö/poikaystävän löytyminen voi olla tyystin mahdotonta, vaikka ihminen itse sitä haluaisi ja olisi sisimmässään todella hieno ja kiinnostava tyyppi. Tämä vain siksi että sosiaalisesti arka ihminen hakeutuu kohti turvallista vaihtoehtoa (syrjäänvetäytyminen) yhä voimakkaammin, mitä kauemmin yksinäisyyttä on jatkunut.
Älä kuitenkaan ole huolissasi, itse en enää edes osaisi olla ihmisten kanssa koska pidän yksinäisyydestä niin paljon :D Kaikkeen tottuu ;)