Rasittavat ihmiset

Minäkin koen ihmiset todella rasittavina. Samoja juttuja jankutetaan tai turhanpäiväisiä juttuja jauhetaan. Itse pidän tarkoituksenmukaisesta keskustelusta. Olen ehkä sarkastinen ja ylimielisen tuntuinen vaikka en oikeasti ole. Pidän rehellisyydestä tai ainakin siitä on pidettävä kiinni, mitä on sovittu.

Varmaan olet ikäisiäsi kypsempi tapaus. Itsekin olen aina viihtynyt itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten seurassa. Suuri osa ihmisistä on pinnallisia. En itsekään jaksa kuunnella tyhjänjauhantaa. Et ole mielestäni ylimielinen, et vain ole löytänyt itsellesi sopivaa seuraa, joka on samalla aaltopituudella kanssasi. Jonka kanssa synkkaa.

Olen kohta 40-v.nainen, jolla on useita itseään huomattavasti vanhempia ystäviä,kun jutut ja kiinnostuksenkohteet menee yksiin. Oman ikäisiäni ystäviä on vähemmän. Minäkään en ole kiinnostunut turhista höpinöistä.
En myöskään pidä epäluotettavuudesta, ja itse pidän lupaukseni.
Minusta tuntuu, että ymmärrän, mitä tarkoitat viestissäsi.

Todella tutun kuuloista!
En jaksa kuunnella tyhjänpäiväistä small talkia, enkä varsinkaan mitään seläntakaisjuoruilua.
Ei voisi vähempää kiinnostaa ne ja ne ihanat vaatteet kun tuli ostettua sieltä ja sieltä, kuka oli missäkin bileissä kenen kanssa ja mitä siellä tehtiin, kenellä on uusi nais/miesystävä ja oi kuinka ihana/kamala se onkaan. Tai kuinka joku on niiiin tyylitön ja mauton ja ruma... no voi hurja. Inhoan pinnallisuutta.
Sitten on ihan oma lajinsa nämä ammattivalittajat joilla ei koskaan ole mikään hyvin, vaikka asiat ovat paremmin kuin muilla. Valittaa pitää ihan valittamisen ilosta, jos ei omista asioista niin sitten muiden.

Ja tosiaan, huumori on hieno juttu, mutta ei silloin jos sillä tahallisesti loukataan jotakuta. Eikä oikein aina jaksa ne iänikuiset alapääjutut ja pikkukalletason vitsit kiinnostaa.

Epäluotettavuus on kanssa yksi asia jota en voi sietää. Itse en tee koskaan sellaista lupausta jota en voi pitää, ja jos jotain on luvattu niin se myös tapahtuu. Tai jos luottamuksellisesti jotain kerrotaan niin se myös pysyy luottamuksellisena.
Tuttavapiirissäni on lukuisia ihmisiä joille sanan "luottamuksellinen" merkitys on täysin tuntematon. Jotain jos menet sanomaan niin seuraavana päivänä puoli kaupunkia tietää sen, ja tottakai se vääristyy jossain matkalla. Ja lupauksia tehdään mutta niissä ei pysytä. En tiedä sitten mikä siinä on niin vaikeaa.

Niin se vain on. Olen tullut siihen lopputulokseen, että aion panostaa luotettaviin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Loppujen lopuksi on helpompi tulla toimeen samankaltaisen ihmisen kanssa, koska joillekin ihmisille viime tingassa "paremmat bileet" tiedossa peruminen on ok asia. Itse menen vaikka niihin huonoihin juhliin, jos on tullut ensiksi luvattua. Olen miettinyt, miten helppoa ihmisten olisi olla, jos sopimuksista pidettäisiin kiinni. Varmasti jokainen on kokenut tunteen, jossa on tullut petetyksi tavalla tai toisella.

En ole kuitenkaan mikään ehtodon tyyppi. Tarkoitan tällä sitä, että olen aina valmis antamaan anteeksi, jos kyseessä on vahinko/yksittäinen tapaus. Eri asia on krooninen oireilu epäluotettavuudesta.

Rasittavuudesta vielä sen verran, että luulen monien ihmisten olevan osittain senkin takia rasittavia, koska ei kyetä/haluta huomioida toista. Ihmissuhteet ovat kuitenkin pääasiassa tunteita, joten toisen tunteiden ymmärtäminen on tärkeää. Olen aika suorapuheinen ihminen osittain juuri tulkintavirheiden takia. Jos toinen sanoo jotain loukkavaa, voi kysyä (jos siis tärkeää itselle) mitä toinen tarkoitti. Useimmiten toinen nimittäin ei ole tarkoittanut lausahduksella mitään. Ehkä kannatan tyylikästä avoimuutta. Tämä siis eroituksena sammakojen päästämisestä suusta.

onneksi on muita jotka on huomanneet ihan saman ;D

epäluotettavuus on syvältä, mutta muuten vaikutat jotenkin itsekkäältä. Aito ystävyyshän on sitä, että vuorotusten toista tuetaan eikä toisen pälätyksiä vähätellä, erilaisuutta kunnioitetaan ja se hyväksytään, eikä toista alisteta toisen tahtoon.. Jos sua ei toisen puheet, ongelmat ja mielipiteet kiinnosta etsi samanlainen ihminen kuin sinä olet ystäväksi tai juttele peilille :P

itse ottaa puheenaiheeksi niitä asioita, jotka sinua kiinnostavat. Tuloksena voi olla positiivinenkin yllätys. Itse ainakin pidän ihmisistä, jotka tarjoavat itse aktiivisesti aiheita keskusteltavaksi, koska välillä on vaan vaikea tietää arvaamalla, mistä toisetkin innostuisivat. Usein törmää niihin, jotka valittavat keskustelun tasosta, mutta silloin voisi ekana miettiä, miten itse voisi tilannetta rakentaa. Aina se ei toki ole mahdollista, ja sitten pitää vaan etsiä uutta seuraa, jollei kiinnosta yhtään.

Onhan noita muitakin, vähän lohduttaa. Välillä tuntuu että on totisesti syntynyt väärälle planeetalle.

Mun mielestä ihmiset ovat rasittavia nykyään kun ovat niin tyhjiä eivätkä käytöstavatkaan ole enää muistissa. Kävin useassa kaupassa enkä löytänyt yhtään tietävää ihmistä. Onko emmätiiä joku muoti sana. Joo vanhempien kanssa oleminen hieman helpottaa toki mutta yhteiskuntaa se ei muutu. Tähänkö on tultu. Ihan kuin liikenteessä olis ollut zombeja, tulee päälle ja tuijottaa kuin joku muu olisi tehnyt jotakin.
On arvaamattakin selvää että jos päivittäinen asioiminen on epäsosiaalista
niin kuinkas käy jos keskustelisi vähänkään venettä keikuttavampia asioita
niin eihän siitä tulisi mitään.
Sopeudu, sopeudu, sopeudu tai kuole pois. Yritetään yritetään, mutta on yksin paljon antoisampaa olla. Eläimet ovat kyllä pyyteettömän ihania.

Avustettavat ihmiset on rasittavia. Ne luulee,että avustaja on heidän joku kaveri. Siis muutenkin kuin työroolissa. Vapaa ajalla laittavat sekavia viestejä 🙄🙄

Minua kiinnostaa nykyään kotoilu, ristikot,kahvittelu, matkailu ihan yksin .