Joka kevät ennen äitienpäivää lehtien yleisöpalstoille alkaa sadella tilityksiä siitä, miksi minun pitäisi valmistaa kakku tai ostaa lahja vaimolleni, sillä eihän hän ole minun äitini. Äitienpäivänä vaimon kestitys on lasten homma eikä kuulu isille.
Samaa keskustelua ei muuten koskaan käydä syksyllä isäinpäivän yhteydessä. Olen ihan vasiten seurannut tilannetta vajaan vuosikymmenen verran, siitä lähtien, kun itsestäni tuli isä, ja siitä lähtien, kun sain siskoltani ensimmäiset isäinpäivän villasukat.
Meidän suvulla on nimittäin tapana kokoontua sisarusten kanssa lounaalle mummolaan niin isäin- kuin äitienpäivinäkin, ja joka syksy lapseton siskoni tuo kukkakimpun, villasukat tai muuta pientä sekä isällemme että meille veljeksille vain siksi, että olemme kaikki isiä. Kun myöhemmin menen lasteni kanssa isäinpäivän iltana uimaan seuravuorolle, aulassa on vastassa pari iloista äitiä, jotka toivottavat onnea ja sanovat, että tämä ilta on isille ilmainen. Heille isäinpäivä on kaikkien isien päivä, eikä muuten 8.5. päivän kohdalla kalenterissa tänäkään vuonna lue "omien äitien päivä" vaan ihan yleisesti äitienpäivä.
Siispä Villet, Tuomot ja Teemut, mikä meitä miehiä oikein vaivaa, kun haluamme kerta toisensa jälkeen löytää porsaanreijän, jottei meidän vain pitäisi ottaa muita huomioon? Onko tämä yleismaailmallinen miehinen piirre vai ehkä sittenkin vain suomalaiskansallinen miehinen piirre? Ja olisiko meillä suomalaismiehillä jotakin opittavaa suomalaisnaisilta ja -äideiltä näin äitienpäivän alla?
Samaa keskustelua ei muuten koskaan käydä syksyllä isäinpäivän yhteydessä. Olen ihan vasiten seurannut tilannetta vajaan vuosikymmenen verran, siitä lähtien, kun itsestäni tuli isä, ja siitä lähtien, kun sain siskoltani ensimmäiset isäinpäivän villasukat.
Meidän suvulla on nimittäin tapana kokoontua sisarusten kanssa lounaalle mummolaan niin isäin- kuin äitienpäivinäkin, ja joka syksy lapseton siskoni tuo kukkakimpun, villasukat tai muuta pientä sekä isällemme että meille veljeksille vain siksi, että olemme kaikki isiä. Kun myöhemmin menen lasteni kanssa isäinpäivän iltana uimaan seuravuorolle, aulassa on vastassa pari iloista äitiä, jotka toivottavat onnea ja sanovat, että tämä ilta on isille ilmainen. Heille isäinpäivä on kaikkien isien päivä, eikä muuten 8.5. päivän kohdalla kalenterissa tänäkään vuonna lue "omien äitien päivä" vaan ihan yleisesti äitienpäivä.
Siispä Villet, Tuomot ja Teemut, mikä meitä miehiä oikein vaivaa, kun haluamme kerta toisensa jälkeen löytää porsaanreijän, jottei meidän vain pitäisi ottaa muita huomioon? Onko tämä yleismaailmallinen miehinen piirre vai ehkä sittenkin vain suomalaiskansallinen miehinen piirre? Ja olisiko meillä suomalaismiehillä jotakin opittavaa suomalaisnaisilta ja -äideiltä näin äitienpäivän alla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.