Ulkomailla tarjolla paljon opittavaa

Huomasin näin Vapun aattona illansuussa, että Kauppalehti tarjoaa uutissivuillaan otettavaksi oppia Saksasta ja aiheena työelämän joustot. Juuri tuosta lehden mainitsemasta teemasta nyt en osaa paljoakaan sanoa, mutta yleensä periaatteessa asia on olennaisen tärkeä: Meillä Suomessa otetaan oppia ulkomailta aivan liian vähän. Toki harkintaa pitää olla eikä huonoja ulkomaisiakaan esimerkkejä tarvitse apinoida.

Kun meillä kaavaillaan lakien ja pelisääntöjen muutoksia, joita useimmiten nimitetään uudistuksiksi, niin kovin usein ulkomainen oppi rajoittuu siihen, että pintapuolisesti vilkaistaan, olisivatko hommat ja pykälät Ruotsissa jollain toisenlaisella mallilla kuin meillä. Usein käy myös niin jo Ruotsin kohdallakin, että hyviäkään ideoita ei uiteta meille Suomeen asti Pohjanlahden ylitse.

Otetaanpa muutama esimerkki. Juuri nyt näinä aikoina runsaasti esillä oleva myyntivoittojen ja osinkojen verotus on sopiva ulkomaisen tarkastelun aihe. En ole havainnut, että missään mediassa tutkivat journalistit olisivat erityisen syvläluotaavasti ja edes jossain määrin systemaattisesti kartoittaneet kyseisten verotussäännösten tolaa vaikkapa Saksassa, Itävallassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa tai taloudellisesti hyvinvoivassa Sveitsissä. Aihetta olisi. Vertailun ja tarkastelun ansiosta voitaisiin rakentaa Suomeen kelvollinen järjestys pitkäjänteisellä mallilla.

Taloudessa on runsaasti lakien uudistustarvetta, jossa korjausaskareessa valikoiva ulkomainen opiksi ottaminen olisi hyödyllistä. Ja onhan sitä todellisen uudistamisen tarvetta yleisemminkin yhteiskunnassa. Pitkään olen ihmetellyt, miksi meillä Suomessa ei ole järjestelmässämme Perustuslakituomioistuinta, jollainen on monissa muissa läntisissä sivistysmaissa? Eduskunnan perustuslakivaliokunta hoitaa sitä virkaa kuin pukkikunnan neuvoston sääntövaliokunta tulkitsisi kaalimaan vartioinnin säännöstön noudattamista. Mielestäni Suomi ei ole länsimainen sivistysvaltio ilman Perustuslakituomioistuinta. Monissa yhteyksissä ulkomailta opiksi otettavan tarvetta löytyy runsain määrin.

Lieneekö yhtenä syynä Suomen vähäiseen harrastukseen ulkomailta oppimisen saralla kielitaidottomuus? Monellako Kiviniemen hallituksen ministerillä on esim. entisajan oppikouluun verrattavan "pitkän saksan" taito? Kiviniemi itse selviää oivallisesti siitä kynnyskysymyksestä. Entä muut ministerit. Tai kansanedustajat? Tai entä ranskan taito eikä se venäjäkään aivan hyödytön kieli ole? Ilman pakkoruotsiakin meillä kyllä riittäisi ruotsin osaajia.