Minulla on eräänlaisia univaikeuksia johtuen
erinäisistä seikoista työttömyys yms.
Tämä on tapahtunut useammankin kerran...
Yleensä uni alkaa tulemaan 4 - 5 aikaan aamuyöllä
ja alkaa nukuttamaan...
Pistän silmät kiinni ja rentoudun, kunnes alkaa
tapahtumaan se, mistä haluan nyt kertoa.
Eräänlainen 'muuntaja' alkaa jollakin lailla
surisemaan aivoissa! Ihmettelen, mitä tuo on?
Mitä vähemmän sitä pelkään, niin sitä rennompi
olen. Sitten yhtäkkiä huomaan, että kehostani
irtaantuisi jokin. Mikä lie... sieluko? Teen
muutaman kuperkeikan... jännä tunne. Yleensä en
uskalla edetä pidemmälle. Joskun olen kumminkin
lähtenyt 'seikkailemaan'... liekö unimaailmaan.
Kerrankin liitelin jotain kirkasta valoa kohti,
jota ympäröi poutapilvet ja minulla oli rauhaisa
olo. Jostain syystä ja hetken hujauksessa olen
tullut takaisin kehooni, tai ainakin siltä
minusta sillä hetkellä tuntuu.
Voitte pitää minua ihan pöljänä, mutta se ei
haittaa. Minulle riittää se, että koin sen
todelliseksi.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Haluan vielä painottaa sitä seikkaa, että
vastaavanlaisia kokemuksia olen kokenut vain ja
ainoastaan silloin, kun en ole käyttänyt
unilääkkeitä unensaantiin. Alkoholia tai
huumeitakaan en käytä.
erinäisistä seikoista työttömyys yms.
Tämä on tapahtunut useammankin kerran...
Yleensä uni alkaa tulemaan 4 - 5 aikaan aamuyöllä
ja alkaa nukuttamaan...
Pistän silmät kiinni ja rentoudun, kunnes alkaa
tapahtumaan se, mistä haluan nyt kertoa.
Eräänlainen 'muuntaja' alkaa jollakin lailla
surisemaan aivoissa! Ihmettelen, mitä tuo on?
Mitä vähemmän sitä pelkään, niin sitä rennompi
olen. Sitten yhtäkkiä huomaan, että kehostani
irtaantuisi jokin. Mikä lie... sieluko? Teen
muutaman kuperkeikan... jännä tunne. Yleensä en
uskalla edetä pidemmälle. Joskun olen kumminkin
lähtenyt 'seikkailemaan'... liekö unimaailmaan.
Kerrankin liitelin jotain kirkasta valoa kohti,
jota ympäröi poutapilvet ja minulla oli rauhaisa
olo. Jostain syystä ja hetken hujauksessa olen
tullut takaisin kehooni, tai ainakin siltä
minusta sillä hetkellä tuntuu.
Voitte pitää minua ihan pöljänä, mutta se ei
haittaa. Minulle riittää se, että koin sen
todelliseksi.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Haluan vielä painottaa sitä seikkaa, että
vastaavanlaisia kokemuksia olen kokenut vain ja
ainoastaan silloin, kun en ole käyttänyt
unilääkkeitä unensaantiin. Alkoholia tai
huumeitakaan en käytä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joskus nukahtaessa tulee "liitoaistimuksia" ,
olen vaipumassa uneen. Tällaisina hetkinä myö
saattaa ns. säpsähtää tai jopa tippua lattialle.
Uneen vaipuessa saatan ikäänkuin liitää maisemien
yllä ja tunne on puoliksi hereilläoleva. Joskun
oikein "heittäydyn" tämän tuntemuksen valtaan ja
sillon se uni tulee että ryskyy. Ihan kiva
fiilis. Joskus "näkökentässä" ikäänkuin
putkahtelee valoaukkoja, kuin tulisin maan alta
jostain kolosta...No ei tossa ole mitään
ihmeellistä. Itse en ole ainakaan osannut epäillä
mitään outoa. Eiköhän kyse ole vaan lepoa
kaipaavan kehon reaktioista, toiminnoista
saavuttaa terveellinen uni. Tosin vähään aikaan
ei oo ollu tälläsiä uneenvaipumisia. Nyt olenkin
positiivisella mielellä enkä ole antanut
työttömyyden mukanaan tuomien ajatusten vallata
ajatuksiani.
Ihmettelen etupäässä tuota alkavaa
ikäänkuin 'surinaa' päässä ja jos antaudun sen
valtaan pelkäämättä sitä, niin tunnen
leijailevani kehostani. Olenko
jossain 'välimaastossa', ikäänkuin transsissa?
Tiedä häntä, mutta kun se on niin todellista,
niin todellista...
Kokemus on aina syntynyt, kun uni saapuu
hiljalleen rentoutuvasti maaten sängyssä.
Mulla on vahan samantapaisia tuntemuksia
nukahtaessa. Nakyja, ruumiista irtautumisen tunne
(aina), surinaa. Olen muutenkin erittain vilkas
nakemaan unia. Alkuun aikoinaan mua pelotti
nukahtaa mutta ensimmaisen kerran, kun annoin
rennosti mielen menna, niin aamulla olin
levanneempi, kuin koskaan. Rohkeasti vaan
eteenpain. Nyt mulla on semmonen tilanne, etta
vaikka naen millaisia unia, en heraa, silla
haluan tietaa mita lopussa tapahtuu.
En ole näköjään yksin asiani kanssa. Koko homma
taitaakin olla ihan luonnollinen tapahtuma.
Mua vaan mietityttää se, että mikä on
se 'maailma' surinan jälkeen. Ainakin se on
kevyt...
Toi kuperkeikkajuttu kiinnitti huomioni.
Mulla nimittäin on aika vahva muistikuva siitä
kun joskus lapsena olin pihassa leikkimässä
siskoni kanssa, muistan vielä että siskoni oli
leikkimökin kohdalla, eli aika kaukana minusta
niin ettei nähnyt minua, ja minä olin
pihalaattojen kohdalla.
Muistikuva on, että aloin nousta maasta vähän
kuin painovoima olisi päästänyt minusta irti, ja
tein hitaasti kuperkeikan ilmassa ja sitten
palasin takaisin maahan. Se tapahtui vähän kuin
hidastetussa filmissä, enkä minä voinut itse
hallita liikkeitäni vaan ikäänkuin kelluin
ilmassa kaatuen eteenpäin tehden kuperkeikan.
No mä olen kyl skeptikko ja se oli varmaan joku
huimauskohtaus. En edes muista sitä kunnolla, on
vaan muistikuva jossa on yksityiskohtia.
En ole muuten koskaan aikaisemmin kuullut
kenenkään puhuvan tällaisista kuperkeikoista. :D
yks mun tuntema nainen jonka mies kuoli
syöpään,on kokenu vähän saman tapasta mutta vaan
herellä ollessaan: kerran heidän mennessä
nukkumaan ja kun hänen miehensä oli jo nukahtanu.
nainen vaan makasi sängyssä rauhassa...yhtäkkiä
naisesta irtautui varmaankin sielu joka kohosi
kohti kattoa ja jäi katselemaan paria joka makasi
sängyssä. pian se laskeutui takaisin naisen
ruumiiseen! aamulla nainen huomasi miehen
kuolleen yön aikana hänen
vireensä....uskomatonta, mutta totta!!!!
... Mutta taidat silti käyttää huumeita tai juoda
todella runsaasti alkoholia (ja eräänlaisessa
tajuttomuustilassa.. )
Tämä on kaikki totta!!
En käytä huumeita, enkä alkoholia, kun kyseinen
asia ilmenee. Jos niitä käyttäisin, niin epäilen,
että kyseinen asia ilmenee. Ei ainakaan ennen ole
ilmennyt. Kaikki tapahtuu eräänlaisessa
horroksessa... miten sen nyt kuvailisi...
Jos haluat lisätietoa, niin lähetä vastaukseksi
oma e-mail osoitteesi.
Tässä minun...
[email protected]