Haen perspektiiviä siihen, miten naisia rakastavat naiset kokevat kumppaninsa pettämisen; miten silloin, kun kyseessä on toinen nainen, tai miten kun kyseessä on mies. Päteekö vastaavanlainen ajatusmalli kuin heterosuhteessa, että jos oma kumppani on retkahtanut toiseen sukupuoleen kuin itse, niin se on jotenkin ymmärrettävämpää ja vähemmän katkeroittavaa; perustelut: ymmärrettävämpää, koska sille ei voi mitään, mihin puuhun se luonto tikanpojan vetää, ja vähemmän katkeroittavaa, koska kyse ei ehkä ollutkaan omasta riittämättömyydestä/haluttavuudesta vaan väärästä sukupuolesta.
Vai onko se vielä katkerampaa, jos oma kumppani onkin rakastunut mieheen, ja näin ollen pettänyt koko oman seksuaalisen ryhmänsä?
Ihan vain utelias, kun haluan päästä eri ihmisten ajatusmailmoihin.
Vai onko se vielä katkerampaa, jos oma kumppani onkin rakastunut mieheen, ja näin ollen pettänyt koko oman seksuaalisen ryhmänsä?
Ihan vain utelias, kun haluan päästä eri ihmisten ajatusmailmoihin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
..puistattaa ajatus, että oma kultani "pettäisi" minua miehen kanssa..:(
Itse seurustelen lesbojen kanssa pelkästään, joten tuota miesvaaraa tuskin on.
Itse pettämiseen suhtaudun yleisellä tasolla maltillisesti, mutta ehkä juuri tällä hetkellä ottaisin herneen pahasti nenääni, koska olen erittäin rakastunut ja sitoutunut kumppaniini.
Tuota sanaa pettäminen olen täällä protestoinut useaan otteeseen ja mielestäni sille pitäisi keksiä uusi ilmaisu. Mennä suhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa sänkyyn on ehkä parempi ilmaisu minulle. Vähemmän vastustusta herättävä!
Itseäni satuttaisi todennäköisesti enemmän se, jos tyttöystäväni pettäisi naisen kanssa kuin miehen kanssa. Koska en voi uskoa että kukaan valitsemistani naisista voisi kokea mitää yhtä intensiivistä miehen kanssa kuin naisen kanssa. Samoin uskon myös että seksi miehen kanssa ei voi olla yhtä antoisaa ja intensiivistä kuin naisen kanssa..
Oli minkalainen seksuaalinen suhde hyvänsä, jos pettää, niin luottamus menee, eikä se enää koskaan entiselleen palaudu. Toiset antaa anteeksi ja toiset ei, kostaakin voi, niin minä tein, enkä ole sitä katunut.
Kyllä pettäminen on aina kipeä asia, eikä kuulu toisen huomioonottavaan suhteeseen. Kunnioituksen puutetta jne. Ei pidä missään tilanteessa sallia.
Vaikea sanoa. Molemmat tilanteet tahollaan yhtä kamalia! Miehen kanssa jos pettäisi se sattuisi yhtä paljon mutta loukkaisi enemmän, kun en sitä ymmärtäisi, tuntuisi että valheellisen ihmisen kanssa olisin elänyt. Enkä voisi käsittää että hän tekisi sellaista ja MIKSI. Itse kun olen lesbo ja tietääkseni kumppanini myös. Vaikea selittää!
Naisen kanssa pettäminen taas loukkaisi henkisellä tasolla enemmän.
Pettäminen on samanlaista tekee sen kumman sukupuolen kanssa tahansa ja meikäläiseltä ainakin tulee kenkää yhtä lailla. Ei ole lieventäviä tai helpottavia asianhaaroja kummassakaan. Tosin en ole koskaan edes ottanut binaisia vakavasti, jotkut ystäväni ovat ja heidän kokemuksensa ovat olleet karmeita: pettämistä miehen kanssa, raskaaksi tuloa exälle jne...
Kaikella kunnioituksella uskollisia ja mukavia binaisia kohtaan, en minäkään silti haluaisi olla bi:n kanssa, syitäkin on monia. En luule että he kaikki ovat jotain ihme hihhuleita ja jokapaikahöyliä, vaan en vain voisi olla ihmisen kanssa joka tuntee vetoa myös miehiin "sillä tasolla" vaikka nainen olisikin yksiavioinen kanssani. En vain tajua sitä ja se loukkaa mua.
Tiedän millainen olen, ei voi mitään. Muistan ahdistukseni kun tyttöystäväni alussa sanoi että hänessä on bi-henkisyyttä, jotenkin se söi luottamustani ja oli mulle vaikeaa. Hyvä ettei koko suhde kaatunut siihen. Myöhemmin hän kuitenkin kertoi olevansa lesbo, että oli vain ollut arka ja oli nyt rohkeampi myöntämään olevansa lesbo...
Mukavaa yleistää bi-naisia...Suututtaa lukea tällaista!Ette varmaan arvanneetkaan, että olen bi, ja seurustellut ja nyt asunutkin lesbon kanssa jo monia vuosia. Se, että olen bi, ei vähennä millään tavalla rakkauttani ja kiintymystäni ja sitoutuneisuuttani tyttöystävääni. Ja onneksi hän on sen verran fiksu lesbo,etti edes ajattelisi niin, eikä oikein ymmärrä joitain tutujamme, jotka noin ajattelevat.
Ottaa pääähän kun jotkut tälläkin palstalla ihan jatkuvasti puhuvat provosoivasti bi-naisista. Mukavaa kun vähemmistö sortaa vähemmistöä!!!!!!!!
Mukavaa ja aurinkoista kesää kuitenkin kaikille ei-niin-ahdasmielisille!
Monesti negatiivinen asenne bissejä kohtaan juontaa ainoastaan omista huonoista kokemuksista. On silti hienoa tietää kaltaisiasi olevan olemassa=)
Valitettavasti itse en oikein osaa suhtautua kun jokainen kokemukseni bissen kanssa on ollut todella pettymys.
Tämä on vain minun mielipiteeni.
Aina sama laulu: bi on epäluotettava, teeskentelevä mitä lie... joskus kuvittelin homoseksuaalien olevan vähän avarakatseisempia, kun ovat joutuneet niinkin kauan (ja ikävä kyllä edelleen) vähemmistönä muiden syrjimäksi- toisinaan tuntuu että on jopa pahemmin ennakkoluuloisia kuin valtaosa heteroista tän asian suhteen.
Itse olen 27 v. bi. Kun olen ihmisen kanssa seurustellut olen ollutmukana täysillä, elänyt ja rakastanut uskollisesti. Kun pitkäkestoinen suhteeni on päättynyt on siihen löytynyt syyt aivan muualta kuin kumppanin sukupuolesta. Huomasin ettei monet ihmiset näin toimi ja pettymyksiä on tullut vastaan. Silti en edelleenkään itse leikilläni suhteisiin lähde, en miehen en naisen kanssa.
On ihmisiä jotka ei osaa rakastaa, sitoutua, vaan ihastuu itse ihastumisen tunteeseen. Näitä on miehissä ja naisissa, hetero- homo- ja bi-seksuaaleissa. Ikävä että sillä perusteella leimataan nekin jotka on kykenevia rakastamaan yksilö sukupuolesta riippumatta.
Minä taas näen tämän "pettämishomman" aivan toisin. Mielestäni on aivan mahdollista rakastaa kahta ihmistä yhtä aikaa, oli näistä toinen sitten mies ja toinen nainen tai kahta naista tai kahta miestä. En ymmärrä, miksi sen toisen kanssa sänkyyn menoa sanotaan pettämiseksi. Miten tämä ensisijainen, jonka kanssa on parisuhde, voi omistaa toisen myös seksuaalisesti. Mielestäni suurinta rakkautta on se, että antaa olla toisen sellainen kuin tämä haluaa ja jos hän haluaa rakastella jonkun toisen kanssa, niin mikä minä olen sitä kieltämään. Uskon siihen, että voi olla ns. ykkössuhde, jossa eletään arki, vietetään lomat jne. ja sitten on olemassa kakkossuhde, jossa ei tehdä lähinnä muuta kuin harrasteta seksiä keskenään.
En näe, että rakkautta on jokin vakiomäärä. Että jos rakastaa kahta, niin rakastaa sitä ensimmäistä henkilöä jotenkin vähemmän tämän toisen myötä. Kyllä rakkautta riittää vähän useammalekin ihmiselle.
joillekin tuo sopii, minulle ei. en ikinä sulattaisi tyttöystävää, joka hyppäisi vieraissa, oli kyseessä mies tai nainen. jos haluaa käydä vieraissa, niin etsiköön samanlaisen seurustelukumppanin!
Monogamisessa maailmassa tuolla lailla eläminen aina satuttaa...
Tämä kyllä ehdottomasti voi toimia jos molemmat "ykkös" suhteessa hyväksyvät muut suhteet. Seksi voi olla täysin tunteetonta, ja jos tunteettomaan seksiin tarvitaan tilaa suhteessa, niin siihen täytyy löytyä yhteisymmärrys.
En haluaisi olla testaamassa tyttöystävääni jokaista rakasteluamme varten sukupuolitautien pelossa - jos eläisimme hyväksyttävästi hyppivässä suhteessa.
tämä "pettämishomma"si ja "suurinta rakkautta" sinulle periaate / teoriaa / käytännön kokemusta ?
Kertoisitko, kiinostaa todella.
Ehkä ajattelen näin oman kokemukseni kautta. Olen parisuhteessa onnellisesti ja haluan ollakin. Mutta samalla olen rakastunut myös toiseen naiseen. Ja haluaisin rakastella tämän kanssa, jos tilaisuus vain tulisi.
En tiedä, en tunne sellaista omistushalua toista ihmistä kohtaan. Jos tämä kenen kanssa olen parisuhteessa tuntisi samoin jotain muuta kohtaan ja haluaisi tämän kanssa rakastella, en olisi mustasukkainen. Edellytän tietenkin, että myös hän on sitoutunut suhteeseen minun kanssani. En siis tarkoita tällä höpinälläni sitä, että joka viikonloppu ollaan eri ihmisen kanssa, vaan todella rakkaudesta johonkin toiseen.
En tiedä osaanko tätä oikein selittää. Minulla on siis käytännön kokemusta kahden naisen samanaikaisesta rakastamisesta ja halusta kahteen naiseen. Mutta ei käytännön kokemusta siitä, että rakastelisin toisen naisen kanssa silloin kun olen parisuhteessa. Eli siitä mitä yleisesti ihmiset ajattelevat "pettämisenä".
Oletkohan sinä polyamorinen?
http://members.surfeu.fi/gamma/moniavioisuus.htm
tuli mieleen lisää kysyttävä, tarkennuksia. Tähänastinen kertomasi ymmärrettävää ja muljakehtelee mietintämyssyssäni.
Onko rakastu(/a)misesi ja rakasteluhalusi toiseen, parisuhteenne ulkopuoliseen naiseen sinun lisäksesi muiden (= naisesi ja ns. toisen naisen) tiedossa?
Onko tilanne parisuhteessanne ollut toisinpäin; parisuhdenaisesi on rakastunut sinun lisäksesi toiseen (naiseen), rakastaa häntä ja haluaa rakastella,,,? Oletko tiennyt sen, oletteko keskustelleet asiasta?
Edellytät kumppaniltasi sitoutumista suhteeseen kanssasi. Edellyttääkö parisikin sitä? Onko parisuhteen side kokemuksesi mukaan "vaarassa" katketa, kun rakastaa väh. kahta?
Miten rakastunut kahteen -tilanne, tutustuminen syntyi? Tiedän, tiedän, elämä kuljettaa.
Ykkösnaiseni ei tiedä tunteistani tähän toiseen naiseen. Tiedän, ettei hän niitä sulattaisi. Olemme keskustelleet "pettämisestä" yleisellä tasolla ja hän on sanonut, että hän ei sitä kestäisi vaan silloin tulisi ero. Tämä toinen nainen puolestaan tietää tunteistani. Tilanne on monimutkainen. Toinen nainen on naimisissa, eikä hänellä ole aikomusta jättää miestään, enkä toki niin haluaisikaan. En itseasiassa tiedä mitä tehdä, tunteeni tähän toiseen naiseen ovat äärettömän vahvat, mutta niin on sitoutumiseni ykkösnaiseenkin. Jos alan toisen naisen kanssa jollekin, niin ykkösnaiselta tulee varmasti lemput. Joten todennäköisesti tilanne etenee siten, että kärvistelen tunteissani, mutta mitään minun ja toisen naisen kesken ei tule koskaan tapahtumaan.
En ole sellaista tyyppiä, joka rakastuu silmänräpäyksessä, vaan tässäkin tapauksessa olin tuntenut tämän toisen naisen jo jonkin aikaa. Jotenkin vain aloin pitämään hänen valloittavasta persoonastaan, hänen äärettömän kauniista ulkonäöstään. Tulemme todella hyvin toimeen keskenämme, joten siitä se vain jotenkin lähti.
viitsisit kertoa myös tästä ainakin minua askarruttavasta asiasta?
--- Onko tilanne parisuhteessanne ollut toisinpäin; ykkösnaisesi, kuten sanot, on rakastunut sinun lisäksesi toiseen (naiseen), rakastaa häntä ja haluaa rakastella,,,? Oletko tiennyt sen, oletteko keskustelleet asiasta? ---
Kun kaikenlaista ihmiset sopivat, tai ovat sopimatta pelisäännöistä. Tai joku asia sopii silloin, kun itse on toimija, menijä, kokija, mutta vaikka-kuinka-ykkösihmisen kyseessäollen sama asia ei enää passaakaan! EHKÄ asia, jota tässä nyt sinulta tivaan, on kokemuksesi, mielipiteesi "tasavertaisuudesta meidän liitossa".
Arveletko vastaavan tilanteen syntyvän parisuhteeseenne ykkösnaisesi toisenkin rakastamisen vuoksi, kuin nyt sinun toimesta?
Kiinnostava aihe, joskus harvoin joku keskustelevainen paikalla :)
En tiedä, enkä usko, että ykkösnaiseni olisi rakastunut myös johonkin toiseen. Kyllähän hän toisia naisia katselee, sillä usein yhdessä kommentoimme, että "olipa hyvännäköinen nainen siellä ja siellä". Olen toki näiden omien tunteideni myötä miettinyt, miltä tuntuisi, jos ykkösnaiseni rakastuisi johonkin toiseen ja haluaisi rakastella tämän kanssa. Ajattelen, että ei se haittaisi, kunhan hän haluaisi elää minun kanssani. Niin, tiedän toki sen, että näin voi olla helppoa ajatella, ja että tilanne saattaisi tosiasiassa olla toinen, jos näin kävisi. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos minulla olisi lupa rakasteluun toisen naisen kanssa, pitäisi niin olla ykkösnaisellanikin. Mikään käsite tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesa ei taipuisi toisenlaiseen ratkaisuun.
Haluan ehdottomasti pitää kiinni ykkösnaisestani, sillä sovimme hyvin yhteen. Meillä on samanlaiset intressit, arki sujuu jne. Eikä parisuhde toisen naisen kanssa ole käytännössä mahdollinen.
siihen "pettämishomma" vs. rakkaus juttu tää.
Olen miettinyt, RAKKAUS on se asia jota toteutetaan (harjoitellaan!) eri syvyysasteilla erilaisissa ihmissuhteissa. Ketjun alussa sanoit ettet usko, että rakkautta on vakiomäärä. Niin ei varmastikaan ole, arvelen. Mutta, pellehypyn vaikeusaste kasvaa, kun kyse on PARIsuhteesta, jossa rakastetaan, rakastellaan, eletään yhdessä myös välttämätön arki, on yhteiset intressit, on yhteistä historiaa, selvitään nykyhetkestä, suunnitellaan tulevia, ollaan kavereita jopa ystäviä, ollaan ihmisiksi.
Kyse ei mielestäni parisuhteessa ole enää SUHTEESTA, vaan ELÄMÄSTÄ, jota ei enää voi verrata (mihinkään, ka-ma-laa!) 2- tai 3-suhteeseen, toisten ihmisten elämiin, ystävyyteen,,,. Kaikilla tavoilla ei voi elää yhtä aikaa, joten esim. ihmisteni rakastettavuuden vertailu on mahdotonta. Eikä tee oikeutta kenellekään. Ei itsellenikään, sillä en ratkea joka paikkaan samanlaisena tasapuolisesti, rajattomasti rakastavana minänä.
Siksi väitän, että jos parisuhteen lisäksi on muita syväluotaussuhteita, alan säännöstellä resurssejani. Alan olla ykköselämästä ja aina kulloisestakin suhteesta katsottuna TOISAALLA.
On olemassa elämää EDISTÄVIÄ asioita ja elämää HAJOTTAVIA asioita. Toisaalla olo on mielestäni hajottava tekijä, joka alusta alkaen vieraannuttaa, etäännyttää ja aikaa myöten nököhampaillaan syö minun elämän, toverini elämän kanssani. Ja sen ykköselämän, josta omien ja viehättävien ihmisteni mielitekojen viedessä en, heikkouttani, ymmärtänyt ehdottomasti kiinni pitää.
Likeisesti eläessä tulee toisesta ihmisestä tietoiseksi miltei kuin itsestään, "menee kuin omille taskuille". Toisessa keskustelussa ("Itsesaastutus") pohdin, että haluamme olla toisistamme tietoisia. Se mitä itsekukin käsittää PETTÄMISELLÄ ei loukkaa vakiomitatonta rakkauden tunnetta, vaan se loukkaa-niin-pirusti sitä luottamusta, jonka on toiselle ihmiselle elämäänsä, yksityisyytensä syvemmille tasoille antanut. Harva meistä on erityisen otettu, jos minun kanssa eletään arki & lomat mutta joku toinen pyörii ajatuksissa, myllertää tunteta ja hänen kanssaan jaetaan ihmisyyden huippuhetket. Tätä voi kokeilla ihan ajatusleikin tasolla oman ja ykkösihmisen yhteiselon somisteena. Tylyä.
Nyt on lainattava sanojasi: ",,,ehdottomasti olen sitä mieltä, että jos minulla olisi lupa rakasteluun toisen naisen kanssa, pitäisi niin olla ykkösnaisellanikin. Mikään käsite tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesa ei taipuisi toisenlaiseen ratkaisuun."
* Jos parisuhteessa toinen ei tiedä virityksistäni jonkun muun kanssa, luvasta tuskin voi puhua. Jos otan luvan itse, otan oikeuden omiin käsiini, -tai joku vaan säätää parisuhteemme luvat ja minä vaan olen vietävänä- ,ei tapahtuneesta voi edes puhua samana päivänä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kanssa.
* Voihan olla, että kaiken jälkeen ykköselläni ei ole enää mitään käyttöä yksipuoleisesti ja ominlupineni hänelle hankkimallani vastavuoroisuusluvalle. Voi jäädä käyttämättä kuin ei-niin-mieluisa joululahja.
* Vakavassa yhteiselämässä on se-jokin-rikkomaton -kunnes sen joku tunari menee ehdoin tahdoin rikkomaan. Luottamuksen pettämisen lisäksi tuon rikkomattoman grammanpaloiksi pistäminen voi olla teko, joka herättää niin suuren rakkauden ",,,että antaa olla toisen sellainen kuin tämä haluaa ja jos hän haluaa rakastella jonkun toisen kanssa, niin mikä minä olen sitä kieltämään.", mikä kaikki tapahtuukin sitten erillisissä elämissä.
Mikään ei syvene ellei keskity, poraudu siihen mikä jo on olemassa. Määrä ei useinkaan korvaa laatua, vaikka kyse olisi vakiomäärättömästä rakkaudesta. Pitäisikö osata pitää kiinni siitä mitä pitää tärkeänä nyt, ja kehittää sitä. Ehkä?
..pointteja, hyviä kysymyksiä sinulla.
Rakkaus on toisinaan niin laajaa ja syvää, ettei järki sitä tavoita.
Kuuluuko rakkauteen pelko rakkauden menettämisestä vai ei.?
Parhaimmillaan rakkaus kait tuo levon ja varmuuden.
Voiko olla niinkin, että kaksi rakkautta täydentävät toisiaan?
Ainakin ihmiseltä, joka kahta rakastaa vaaditaan paljon oivallusta ihmisten kohtelussa.
On onni, jos saa elää toisen ihmisen kanssa kaksistaan ja syventää suhdetta, mutta elämä on elämää ja siihen vaikuttaa niin valtavan paljon asioita, eikä aina voi heittää hanskoja penkkiin ja alkaa raivaamaan uutta maata.
Olen oppinut, että rakkaus on myös epämukavuuden sietämistä.
Oletus on että jos ns. ykkössuhteen lisäksi panostaa muihin ihmissuhteisiin, kavereihin, ystäviin, tässä tapauksessa toiseen (seksi-)suhteeseen- elämä hajoaisi, ohenisi liikaa...
Melkein koko nykykäsitys arjesta pakottaa hajoamaan. Työelämä vs. perhe-elämä, ristiriitaiset paineet siitä mikä on tärkeää.
Jos niiden keskellä kehittää tavan jolla ne eivät hajoitakaan, vaan ruokkivat toinen toisiaan, antavat lisävoimaa, näkemystä ja syvyyttä toisiinsa niin miksei sitä voisi syntyä useamman ihmisen erilaisen rakastamisen kesken.
Ei tietenkään ongelmattomana, mutta mikäpä olisi ongelmatonta. Silti kuinka paljon suuremmat mahdollisuudet monella ihmissuhteella olisi onnistua jos ei kahden ihmisen välinen yksinäisyys keskenään, menettämisenpelko, ulkoiset normikäsitykset söisi rakkautta...
Jos tällaista suhdetta ei toteutettaisi "perinteisesti" toisen selän takana vaan siihen olisi mahdollisuus niin eiköhän siinä jokainen osapuoil myös oppisi itsestään, toisesta, rakkaudesta positiivisemmassakin mielessä.
Moniko uusioperhe jakaa rakkautta toisin kuin on totuttu toisilleen? Aina ei tarvitse edes olla kyseessä seksuaalinen rakkaus, joka koetaan niin uhkaavana, että parisuhteen tullessa (minusta) ylemmän tason rakastamisen partaalle siitä ennemmin kävellään pois kuin katsotaan minne se tie voisi johtaa...- surullista minusta.
Pettäminen tuntuu tietysti varmasti pahalta. En voi sanoa, kun kukaan ei ole mua sillä tavalla pettänyt. Ainakin olettaisin reagoivani tilanteen mukaan. Ei ole pakko olla yhdessä, jos siltä tuntuu. Voin kyllä antaa anteeksi pettämisen, mutta mikään "etsin toista mutta ole sä siinä vielä varalla"-lelu suostu olemaan ainakaan kauaa. Tosin, ihmisillä on eri tarkotuksia myös toisten elämässä. Kaikesta voi oppia jotain, ellen minä niin se toinen sitten.
Se on ihan sama onko pettäjän kumppani mies vai nainen, ihmisiä käsittääkseni molemmat sukupuolet on. Jos kumppanini pettäisi vaikkapa harrastamalla nekrofiliaa tai animalismia, niin siin tapauksessa kyl tulis saapaasta persuksille ja vikkelää.
Periaatteessa turhaa vannottaa olevansa Hetero tai Lesbo, kun elämän kulusta ei ole varmuutta. Pääasia kun elää täysillä ja ottaa haasteet vastaan elää hetkessä, eikä omassa mielikuvassaan.
en ole kyllä joutunut petetyksi, mutta äskettäin meni poikki tyttöystävän kannsa 2,5 vuotta lestänyt parisuhde. Asuntaan edelleen yhdessä ja joudutaan jatkossakin asumaan. Exällä on nyt poikaystävä. Eniten luokkaa se, että meidän välinen suhde pidettiin lähes täysin salassa koko sen keston ajan, mutta poikaystävän kanssa hän pystyy kävelemään käsi kädessä julkisilla paikoilla, vaikka he olivat tunteneet vasta muutaman päivän. Tilanne olisi helpompi käsittää jos exäni uusi kumppani olisi naispuolinen. Olen erittäin katkera!!!!
..että naisesi lähtee miehen matkaan..:(
Se on noilla biikkosilla juuri tuo, ettei naisystävää esitellä mitenkään, mutta mies tulee heti kaikkeen mukaan.
En kyllä seurusteli biikkosten kanssa!
En myöskään rakastu heteroon.
Jossain toisella keskustelussa joku epäili, ettei naisia ole lesboilla tarpeeksi valittavana. Minä sanoisin, että on aivan tarpeeksi. Ikinä ei ole ollut pulaa.
Sinulle, nöyryytys, tsemppiä! Ymmärrettävästi olet katkera. Anna tulla kaikkien tunteiden pintaan ja yritä päästä asumaan muualle.
Rakkaus tulee vielä uudestaan.
Ei ole kokemusta, koska seurustelukumppanini ei ole koskaan suoranaisesti pettänyt minua. Ihastukseni on harhaanjohtanut sen verran pahasti, ettää voin sanoa sen sattuneen ja repineen luottamusta.
Kyllähän se vähän niin on että jos minua petettäisiin naisen kanssa pistäisi miettimään miten en naisena riitä, jos taas miehen kanssa pistäisi miettimään mikä muuten mättää...
Lisäksi pettämisessä oletetavasti vaivaisi selän takana toimiminen, valehtelu ja muu petos- kyseenalaistaisi kumppanini luonteen. Varsinkin jos minulle olisi väitetty ettei ihminen edes pidä kys. sukupuolesta/yksilöstä seksuaalisesti.
En voi varmasti sanoa ja itsekkäästi toivon ettei koskaan tarvitsekaan ;)
Äh, miten vaikeaa on olla normaali? Miksi lesbojen pitää olla niin sekopäisiä jotenkin? Tuntuu, että elämä on pelkkää mustasukkaisuutta ja ongelmia ja suurin osa naisista ihan hukassa itsensä kanssa. Kummallisia sekoilevia hippejä tai moniongelmaisia psykoja suurin osa. Itse olen aikuinen, tasapainoinen ja viehättävä lesbo ja täytyy sanoa, ettei vastaavanlaisen kumppanin löytäminen todellakaan ole helppoa. Huhhuh. Ei pitäisi lukea tällaisia roskapalstojakaan kyllä.
VUOSI 2004 !!!! On tuo aloitus tehty, jos ette huomanneet.
Sama älykääpiö taas yrittää saada jonkun tietyn aloituksen pois etusivulta vetämällä näitä vanhoja tarinoita esiin...
sä ite lankeet aina sellaisii, ei se niide naisten vika ole ett sulla on tapa langeta aina samantyyppisiin naisiin. Vähä ku sulla ois halu syyttää muita olla mitä on mut et huomaa ett itehän sä meet koko aika samaan ansaan. Eihä sekää ihan fiksuu ole märistä että pahaa karkkia ja silti löydät ittes taas sama karkkipussi kädestä.
ja eksä löytäny reppana vanhempaa ketjua mihin valittaa naisista. seki kertoo sun "normaaliudesta"
Kiitos analyysistä f4ck, mutta en tietääkseni ole sanonut langenneeni mihinkään. Lähinnä olen juossut treffeiltä kirkuen pakoon, kun olen törmännyt jos jonkinmoiseen epästabiiliin naiseen. Tällä hetkellä olen itseasiassa ihan toimivassa parisuhteessa tasapainoisen ja fiksun, naisellisen naisen kanssa. Olen ollut jo reilun kahden vuoden ajan. Sanoin vain, ettei tällaisen kumppanin löytäminen ole helppoa. :)
Kiitos kun vaivauduit vastaamaan, vaikka ketju on ikivanha!
Kyllä siinä luottamus menis jokatapauksessa, oli sukupuoli mikä hyvänsä. Miehen kanssa pettäminen loukkaisi minua silti enemmän, miellän heteroseksin jotenkin ällöttäväksi ja likaiseksi, sellaisen jälkeen naisenikin olisi likainen tavalla joka ei lähde suihkussa käymällä. Nuoruuden heterokokeilut kyllä sulatan (vaikka niitä ei itsellä ole), mutta että jo suuntautumisen löydyttyä pitää mennä sellaista harrastamaan, sitä en ymmärtäisi. En vain kestäisi sitä ajatusta, että naiseni kauniiseen pimppiin tungettaisiin jotain niin ällöttävää, hyi hyi hyi.
Miten perustat käsityksesi siitä, että peniksen tunkeminen pimppiin on ällöttävää ja miksi pidät heteroseksiä likaisena ja ällöttävänä? Mua ei lesboja heteroseksin harrastaminen kiinnosta mut en pidä sitä myöskään likaisena ja ällöttävänä.
Miehen vehkeet nyt vaan sattuu olemaan yksi vastenmielisimmistä asioista mitä tiedän, en halua sellaisia lähelle itseäni enkä lähelle naistani. Kaverina miehet on ok.
Olen naisellisen näköinen nainen ja töissä miesvaltaisella alalla, olen joutunut kuulemaan irstaita ehdotteluja kerran jos toisenkin, siitäkin varmaan se inhottava mielikuva on syntynyt. Enkä pidä penetraatiosta muutenkaan, saati sitten miehen tekemänä, jolloin myös tuntisin alistuvani siihen perinteiseen naisen rooliin.
Eikä ollut tarkotuskaan laukoa mitään absoluuttisia totuuksia, vaan kertoa oma mielipiteeni, ja tiedän kyllä että varmaan 90% kaikista maailman naisista on kanssani eri mieltä.