meidän poika on nyt 11kk ja on saanut jo 3kk sormiruokailussa mm. päärynää, kurkkua, omenaa jne... ja nyt viime viikolla oli eka läheltä pititilanne kun poika söi omenan palasta (saman kokoista kuin jo 2kk on syönyt(isompi pala josta "puree" pienempiä paloja)) ja pala jäi johonkin kurkkuun ja piti lapsi kääntää toisin päin että pala tuli ulos.. nyt pelkään koko ajan antaa hänelle hedelmiä ettei vaan tukehdu ja jos en osaakaan tehdä oikein häntä pelastaakseni!
lapsi on ensimmäiseni joten kysyn tyhmiä joten voitteko te ilkeät ihmiset jotka vain loukkaatte ja haukutte toisia.. olla kommentoimatta!
eli kuinka "usein" yleensä lapsi meinaa tukehtu ennen vaikka 2vuotta??? vai eikö lapsen pitäisi ollenkaan meinata tukehtua ja teen jotain väärin??
lapsi on ensimmäiseni joten kysyn tyhmiä joten voitteko te ilkeät ihmiset jotka vain loukkaatte ja haukutte toisia.. olla kommentoimatta!
eli kuinka "usein" yleensä lapsi meinaa tukehtu ennen vaikka 2vuotta??? vai eikö lapsen pitäisi ollenkaan meinata tukehtua ja teen jotain väärin??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla esikoiseni on vasta puolivuotias, ja ainoat sormiruoat, mitä olen uskaltanut antaa, on maissinaksut ja pari kertaa kurkun pala, jota tykkäsi imeä. Juuri nuo tilanteet tahdon ehdottomasti välttää ja siksi ajattelin ,nyt kun sormiruokailu alkaa olee enemmän ajankohtainen, antaa tosi pehmeiksi keitettyjä vihannes paloja (kuitenki suht isoja että saa otteen). Näin siksi, että jos saakin ison palasen otettua, se ei olisi kova vaan jo suussa helposti hajoava pala. Omenahan on melko kova vielä nuin pienelle lapselle, omasta mielestäni siis. Päärynä ja banaani ym pehmeä on mielestäni vielä sopivia.. Tämä on siis oma mielipiteeni, itse en kuitenkaan uskaltaisi lapselle vielä ainakaan puoleen vuoteen antaa hirmu kovia mussutettavaksi.. en tiedä, kun ei ole lapsista kokemusta paitsi oma nyt, mutta ei kai vielä nuin pienillä ole poskihampaita, millä saisi pureskeltua? Tai kyllähän he ikenillä purevat, mutta mielestä kovien pureminen on vielä haastvaaa.
Kerroin nyt oman näkökulmani, en todellakaan väitä että olen oikeassa, mutta näin minä ajattelen tämän asian. Mielenkiinnolla odotan muita vastauksia :)
Meillä lapsi on sormiruokaillut muun syöttämisen ohessa 7kk alkaen. Ainoastaan kaksi kertaa hän on vetänyt ruokaa pahemmin henkeen, niin että olen joutunut ottamaan hänet syliin ja taputtamaan napakasti selkään. Ensimmäisen kerran joskus 9-10kk pienen pieni omenanpala ja toisella kertaa 1v:nä meloninpalaan. Kummallakaan kerralla ei mitään hengenhätää ole ollut, pala on vain jäänyt yskittämään kovasti kurkkuun ja taputtelulla lähti pois. Ei siis mitään naama sinisenä hengen haukkomisia.
Sormiruokaillessa lasta ei koskaan saa jättää valvomatta. Heti, jos näytää sille, että ruoka menee henkeen pitää reagoida. Eriasia on sellainen yskänrefleks,i kun taas ihan tukehtuminen. Vauvalla yskimisrefleksi tulee paljon ylempää kuin aikuisella juuri tukehtumisen ehkäisemiseksi. Moni äiti säikähtää sitä pientä kakomistakin ja luulee, että lapsi tukehtuu, mutta muutaman yskäisyn jälkeen muksu jatkaa tyytyväisenä mussutusta.
Kannattaa antaa pehmeämpää evästä ja seurailla muksun taitoja. Itse tiedät milloin uskaltaa kokeilla jotain kovempaakin sormiruokaa. Esim. pehmeät hedelmät, keitetyt vihannekset tmv. ovat varmasti ihan hyviä sormiruokia. Omenaakin voi keittää, että se pehmenee niin ei tarvitse pelätä.
Sormiruokailusta on ihan kirjakin jos haluat asiaan perehtyä. Ja kyllähän meillä aikuisillakin joskus menee ruoka henkeen.....
No meillä syöttötuolista otti kokispullonkorkin ja pisti suuhunsa (siis puolitoistalitraisen). En käsitä mistä löysi, sillä olin tarkastanut pöydän ensin, ja lapsi oli yksin varmaan 20 sekuntia kun lämmitin ruuan =(. Ei meinannut tukehtua, kun kaivoin heti pois (en edes tiedä, taitaa olla liian iso nieltäväksi, mutta hyvin suuhun mahtui)...pelottava tilanne !!! Huutohan siitä alkoi, mutta syynä taisi olla oma pelästykseni.
Sormiruokailussa ei ole koskaan ollut ongelmia, mutta tosiaan pehmeitä...banaania, maissinaksuja, kurkkua ilman kuorta...omenaa en uskaltaisi antaa. Riippuu paljon tosin hampaiden määrästä (meillä vasta kaksi ja purutekniikasta).
Kiva kuulla miten muilla on mennyt.. :) meillä ei naama sinisenä onneksi oltu! :O mutta ei myöskään yksinyt.. Oli ehkä alkamassa juuri yksimään ku "hyökättiin" apuun joka varmaan vain pahenti palan jäämistä kiinni..
Meidän pojalla on jo 4hammasta alhaalla ja ylhäällä ja osaa hienosti hampaitansa jo käyttää... Josta syystä olen uskaltanut omenaa jo antaa.. Alussa tietysti pienempinä paloina niinku kaiken muunkin.. Olen vain taitojen edetessä antanut vähän isompia paloja.. :) ja hienosti tähän asti on mennyt..
Mä olen nähnyt ihmisen tukehtuvan (aikuisen kuolevan siis) omenaan, joten omenaa ei minun lapseni syö kuin soseena varmasti vielä yläkouluikäisenäkään. Olen hoitoalalla, joten ensiapu taidot ovat kohdallaan, mutta jännä miten veltoksi se vetäsee kun oma lapsi alkaa ruokapöydässä kakoa. Yhtään "todellista" tilannetta ei ole vielä ollut, vaan aina on riittänyt lapsen oma kakomisrefleksi irrottamaan palan nielusta. Jostain kanssa joskus luin, että tilanteita tulee myös niitä todellisia aika-ajoittain ja kun meillä on jo ensimmäinen vuosikin ylitetty, niin mietin että olenko jotenkin liiankin ylisuojeleva? Lapsi on kuitenkin syönyt sormiruokaa n. 7 kuukautisesta lähtien syö nykyisin leipääkin saaden kokonaisen palan käteensä (ikää vuosi ja kolme viikkoa). Eli kuten aloituksessa kysyit: miten normaalia on että lapsi meinaa tukehtua ruokaansa: lukemani mukaan täysin normaalia, vähän väliä, mutta kokemuksen mukaan ei kuitenkaan mitään yleistä...
Omaa kokemusta on tukehtumisyrityksistä kolmelta kerralta (iältä jonka vielä muistaa), kaksi kertaa olen saanut kakosteltua itse palasen ulos ja yhden kerran täysin ensiaputaidoton isäni on kaivanut paksuine sormineen lihasuikaleen kurkustani ulos... Jossain vaiheessa myös oli legendaa että kehitysvammaisten keskuudessa ruokaan tukehtuminen on yksi yleisimpiä kuolinsyitä. No allalla toimivana on kyllä tullut jonkin verran nähtyä, että tarina voi pitää paikkansakin... Mutta se kokemus on kahtiajakoinen juttu: toisaalta tiedän, että suurimmassa osassa tapauksia selvitään elävänä eteenpäin, mutta toisaalta tietää sen että tukehtumisyritys tuntuu aivan äärettömän pahalta.
Suosittelen lämpimästi ensimmäiselle kirjoittajalle, että keittää lapselleen kaikki hedelmät, vihannekset mitkä vaan on sormiruokana lapselle. Ei tu ainakaan kakoamisia.