Lasten oppimiskyky

Paljon sitä hyödynnetäänkin esim. laittamalla lapsi joko Saksan, Ranskan tai englanninkielisiin tarhoihin.

Ystävättäreni 4 lasta kävivät kaikki saksalaisen tarhan ja kielitaito
han siitä seurasi.
Musiikinopiskelussa samoin jo 3 vuotiaasta muskarileikkikouluun, jota omat lapsenlapseni on käyneet.
Pieniä virituoosejahan nousee pilvin pimein Kiinassa, jotka lapsesta lähtien on valjastettu viulunsoittoon.
Kova tie on huipulle!

Äkkiseltään ei tuu mieleen mahdollisuuksia. Mutta totta on tuo maahanmuuttajien lapsista mainitsemasi, yleisestihän on tunnettua ja tutkittuakin, että kielten oppiminen on lapsille helppoa, varsinkin alle kouluiän jo.
Ite muistin yht´äkkii, että omat lapseni olivat ennen kouluunmenoa englantilaisessa lastentarhassa silloin, kun oltiin sellasella paikkakunnalla, jossa sellanen oli. Siihen aikaan se oli ihan tavallista.
Mikä on meidän koululaitoksessamme vikana, kun ensin lapset menevät kouluun innokkaina ja avoimina, sitten tuossa viidennen luokan kieppeillä lapset tasapäistyvät, impulsiivisuus lopahtelee, ruvetaan arastelemaan esiintymisiä sun muuta.
Tästä yhen tyttären perheestä oon maininnukin aikaisemmin, kun muuttivat Espanjaan, kolmannen kerran jo tosin, aikonevatko jäädä sinne kokonaan, en tiedä. Nyt ovat käyneet vuoden koulua siellä, ovat erittäin tyytyväisiä ja innokkaita oppimaan.
Siellähän on se iso koulukin Etelä-Espanjassa, muistaaksein lähemmä 300 oppilasta. Koulujärjestelmä on ihan Suomen lakien mukaan, ruotsia myöten, mutta siellä on vapaampi ilmapiiri, on eurooppalaista "kasvatusta", espanjan kieli tulee tietysti siinä mukana, muihinkin kieliin enemmän mahdollisuuksia ja ns. vapaisiin aineisiin, esim. taideaineet. Tytöt siirtyvät ens syksynä, toinen yläasteelle, siis seitsemännelle ja toinen kahdeksannelle luokalle.
Viihtyvät erittäin hyvin.
No, alkuperäseen kysymykseesi ei tullut vastausta...kaikkea muuta kyllä.

Toivoisinpa ettei ainakaan Kiinasta haeta mallia lasten kasvatukseen.
Siellä saa selkäänsä kaikesta mikä ei heti onnistu, onhan se hyvä porkkana kun oppii ei enää lyödä niin lujaa.

Kaksikielisessä ympäristössä kauan asuneena voin sanoa samaa kuin aloittaja. Kuitenkin ensiksi opitulla kielellä, äidinkielellä, on suuri merkitys myöhemmälle oppimiselle. Siksi maahanmuuttajienkin äidinkielestä täytyy pitää huolta, jo identiteetin takia. Lapset oppivat jäljittelemällä, leikki on heidän työtään kaikessa oppimisessa. Samanikäisten seurassa oppiminen käy luonnostaan, lapsen omilla ehdoilla, siinä ei ihon väriinkään huomiota kiinnitetä. On suuri merkitys sillä , saako lapsi myönteistä vai kriittistä palautetta vai jätetäänkö kenties kylmästi huomiotta. Juttelen mielelläni nimenomaan naapurien lasten kanssa heidän äidinkielellään, he ovat niin omassa elementissään ja riemuitsevat siitä, että voivat opettaa minulle kieltä. Aikuiset ovat niin kohteliaita, että valitsevat minulle puhuessaan minun äidinkieleni. Kaksikieliselläkin on vain yksi äidinkieli, jolla syvimmät tunteet ilmaistaan ja ajatellaan.

Koululaitoksemme on saanut kiitosta ja maailmalta sitä on käyty ihmettelemässä. Totta onkin, että se on hyvin demokraattinen, ja tukitoimin saadaan melkein koko ikäluokan käteen peruskoulun päättötodistus. Entiset tasokurssit olivat tavalllaan hyviä, mutta moni, varsinkin laiska poika, valitsi liian helpon tien ja tyssäsi siihen jatkomahdollisuudet. Musiikki- ja matematiikkaluokat ja erikoistuneet lukiot antavat koulutukseen jouston varaa ja kaivattua valinnaisuutta, kaikkien ei tarvitse tarpoa samaa uraa. Koulun ei tarvitse eikä pidä kaikesta huolehtia, mutta onhan myös valtava mahdollisuus pitää helmassaan koko ikäluokkaa, mikä luonteitten hiomokin se on. Tasapäistämisen vaarakin on nähty, mutta luovuus ei ole kielletty opetussunnitelmissa ja yksittäisen opettajan tunneilla. Kunnilla ja kouluilla on melkoinen autonomia, toivottavasti vanhemmatkin sen oivaltavat ja tulevat entistä enemmän mukaan kaikkeen koulun toimintaan. Alakouluun toivoisin enemmän erikoistuneita, omasta alastaan innostuneita pedagogeja, vaikka onhan heillä laaja-alainen kasvatustieteen yliopistollinen koulutus. Aineenopettajilta taas toivon, että tekisivät tiivistä yhteistyötä varsinkin taideaineitten kanssa. Miten hieno projekti onkaan itse käsikirjoitettu näytelmä, jossa on musiikkia, hienot lavasteet ja puvustus - eikä sen tarvitse ainakaan kokonaan olla suomenkielinen ! Mukavasti siihen saisi ympättyä vaikkapa luonnonsuojelua !

Vallalla on käsitys, etteivät suomalaislapset ja -nuoret viihdy koulussa. Osin se on totta, mutta eihän koulu viihdytyslaitos olekaan eikä tarkoitettu viihdeteollisuuden kilpailijaksi. Toisaalta murkkuikäinen kuvaan kuuluu kapinoida auktoriteetteja vastaan ja näyttää myrtsiä naamaa. Kun koulukiusaamisen saisi loppumaan, viihtyvyys olisi ihan toista. Japanin kivikovaa kilpailullista karsivaa koulujärjestelmää en missään tapauksessa halua, ennen kaikkea lapsen pitää saada olla lapsi ja nuoren nuori, kasvua ei saa kahlita, vaikka ohjaillaankin.

Käykää isovanhemmat päiväkotien ja koulujen juhlissa ja myös arjessa, siellä on tulevaisuus !

passa. Kuri on aivan ehdottoman julman kova Italiassa, Espanjassa, Ranskassa jopa Puolassakin,
niin että sieltä Suomeen tulevat lapset ihmettelevät sitä, että täällä lapsi on aina oikeassa, silloinkin, vaikka olisi häirikkö.

Siinäpä oikein positiivinen kirjoitus, lisää vaaan tätä sorttia !