Saabilla saa

...jatkoa...

Ulkoa autoon katsoesasni näky oli komea: Riitta retkotti huohottaen 99:n takapenkillä jalat levällään, pillun mahlojen valuessa pitkin persettä ja reisiä. Käskin Riittaa kääntymään polvillensa. Asentoa vaihdellessa tuumin että yksi meidän hirviporukkamme passipaikoista taisi olla tuossa ihan parinsadan metrin päässä, siispä täällä oli ennenkin käyskennelty piippu tanassa. Sääsket inisivät pillun nesteistä kiiltelevän melani ympärillä, kun kömysin takaisin takapenkille. Levitin Riitan persposkia ja sieltähän se minua silmiin tuijotteli hennon naisellisen karvan peittämä persesilmä. Levitin persereiän päälle ja mulkkuni päälle hattuhyllyllä pyörineestä tuubista valkovaseliinia, jota normaalisti tarvitaan neulalaakerien asennushommissa. Sitten aloin painaa lihaisan töpselini kärkeä Riitan ryppyreikää vasten. Suonikas lerssini upposi aluksi varsin hitaasti Riitan perseen syvyyksiin, joka vähitellen antoi periksi lemmensalkoni aiheuttaman valtaisan paineen alla. Pian jo rynkytin piukkaa persettä oikein olan takaa kassien läiskähdellessä vasten litimärkää vittua ja veikkaankin että vuosimallin 1983 Saab 99:ni kelmeänruskeat kangaspenkit eivät olleet nähneet sellaista menoa koko elinkaarensa aikana. Riitta huohotti kiimahoureisella äänellä ”Jorma, Jorma, pane perrrrrkele...” Pumppasin persettä kuin Humppilan mielipuoli ja parin minuutin soudannan jälkeen en enää pystynytkään pidättelemään lastiani. Vetäisin valtikkani berberistä ja annoin sperman suihkuta valtoimenaan pitkin Riitan selkää ja perseposkia ja komeastihan se lensikin, kaarella kuin vesi Kostamuksen Dzerzhinski-aukion suihkulähteestä 70-luvun lopulla.
Pyyhin perseestä kullini varteen jääneet paskakokkareet ja Riitan selällä kimmeltävät spermavanat Saabin takajalkatilasta löytyneeseen trasselitupolla, jonka taisin jättää sinne toissa kesänä männänrengasremontin jälkeen, nykäisin navettahaalarit takaisin päälleni ja tokaisin römeällä äänellä, ”Puehan, Riitta, sinäkin retonkia päälle niin ei perse palellu!”. Riitta ynähteli myöntävästi puhkinaidun lorton äänellä kähisten ja alkoi vedellä leninkiä takaisin niskaansa takapenkillä. Minä puolestani hyppäsin takaisin Saabin kuskin jakkaralle ja hörskäytin käyntiin vajaan 30-vuotiaan H-moottorin. Pukkasin ykkösvaihteen silmään yhtä määrätietoisesti, kuin äsken pukkasin oman heppini Riitan persesilmään, lanttasin numeron 47 kumiteräsaappaan kaasupolkimelle ja kohta sitä ajettiinkin pitkin metsäautotietä kohti Riitan mökkiä sellaista kyytiä että ilma vaan ujeltaa huljutti römperin 2-kurkkukaasarin molemmista kurkuista. Mökillä Riitta keitti kiitollisena sumpit. Samalla kun ryystin sumppia lautaselta parin sokeripalan läpi, tuumin että taisi se vaan Riitan persettä vielä kolotella tuo äskeinen jumppa, kun kahvikupposensa ryysti seisaaltaan. Tiesipähän saaneensa.
Emme enää tavanneet sillä viikolla, mutta rankametsälle ajellessani huomasin jonain päivänä että Riitan miehen Peran autokin oli ilmestynyt mökin pihaan. Seuraavalla viikolla poltettiin kesämökkiporukalla kokkoa ja jossain vaiheessa Riittakin tuli paikalle Peran kanssa. Silmää iskien kysyin Peralta että ”No millainen auto se sinulla on, kun se tuo Riitta viime viikolla tohti epäillä että tuolla minun Saapikkaallani ei saisi kunnon kyytejä?” Puna nousi Riitan poskille ja ilmekin oli semmoinen kuin olisi palan makkaraa väärään kurkkuun hökäissyt. Ennen kuin Pera sai sanaa suustansa, Riitta kuitetnkin totesi että ”Kyllä se vaan tuo Jorman Saapi taitaa sittenkin olla melkoinen hyrskyttäjä...”