Tein retken tuttuun metsikköön jossa avohakkuuta tehtiin pari vuotta sitten.
Löysinkin hiekkapohjaisesta maastosta, missä kuusia oli kaadettu pari talvea sitten, nätin kokoisia korvasieniä 2-3 litraa.
Nyt olisi sade tarpeen, pieniä sieniä on tulossa enemmänkin kierrellessäni, mutta tyytyväinen olen jo tähänkin. Nyt vaan ryöpätään pari kertaa ja tuuletetaan myrkky ulos, taitaa tulla äitienpäivä tarjottavaa näistä!
Löysinkin hiekkapohjaisesta maastosta, missä kuusia oli kaadettu pari talvea sitten, nätin kokoisia korvasieniä 2-3 litraa.
Nyt olisi sade tarpeen, pieniä sieniä on tulossa enemmänkin kierrellessäni, mutta tyytyväinen olen jo tähänkin. Nyt vaan ryöpätään pari kertaa ja tuuletetaan myrkky ulos, taitaa tulla äitienpäivä tarjottavaa näistä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ne oli, näin kun vappuna humalikas oksensi niitä palasia sinne tuttuun metsikköösi.
Varmaan on eksoottinen sieni kokemus. ;inä en tosin ole uslkaltanut niitä keräilemään, kun tosiaan ovat myrkyllisiä. Kai niitäkin voi syödä jos ne oikein käsitellä.
Kaikki sienet on syötävia. Jotkut tosin vain yhden kerran.
Minä kyllä kerään korvasieniä ja valmistan ruoaksi, ovat todella herkullisia. Täällä Keski- suomessa ei vaan vielä ole näkynyt.
Ihmeellistä, kun suomalaiset uskaltavat syödä kaukomailla purkitettuja herkkusieniä, mutteivät parhaita kotimaisia. Vai onko se siitä kiinni, että pitäisi itse nähdä vaivaa ja kerätä.
ei riitä ryöppäys, pitää kunnolla keittää kahteen kertaan ja hyvin huuhtoa. Sitten ei jääkään enää mitään makua. En söisi itse,m saati vieraill tai varsinkaan omille jälkeläisille tarjoisi. Onko jo noin suuri köyhyys maassa, että myrkytyksen uhalla pitää mahaa täyttää !
Joskus 1950 kun meikäläinen oli lapsi syötiin kavereiden kanssa metsässä korvasieniä. Ne oli mukavia napostella ja hyvänmakuisia. Ei me niitä litrakaupalla syöty, ehkä pari kolme sientä. Ei vissiin tarppeeksi, koska ei tultu kipeiksi.
Siihen aikaan ei niitä ryöpätty vaan pantiin suoraan pannulle voissa paistumaan.
Nykyään ne on myrkyllisiä ja kannattaa noudattaa ohjeita.
Ihan olen kulinaristisen nautinnon vuoksi korvasieniä syönyt neljänkymmenen vuoden ajan ja syön vastakin. Tahtoo vaan olla vaikeasti löydettävissä. Suurin löytämäni sieni oli yli puolikiloinen.
Ihanaa, kohta alkaa saada myös nokkosta, syön sitäkin ja pakastan, onhan siinä terveysvaikutteita seitsemän kertaa enemmän, kuin esim. pinaatissa.
Meitin sisaruksilla oli sama paha tapa napostella keväällä korvasieniä hevos- ja karjapolkujen varsilta. Toki niitä kotiinkin toimme.
Uskon, että äitimme osasi niiden oikeaoppisen ryöppäämisen. Herkullisia kastikkeita niistä saatiin. En tiedä korvasientä maukkaampaa ruokasientä.
Prismojen kylmätiskeistä niitä vielä voi löytää.
Eräs lukenut mies kuoli kun nautti ryöppäämättömistä korvasienistä tekemänsä 'juhlapäivällisen'.
Mie syön särkiä ja pasureita. Ne pitää kuivattaa pärekatolla ja hienontaa sitten
lihamyllyllä jauheeksi. Vähän piikikkäät pullat niistä tulee, mutta eipä minulle ole
eläkeyhtiön johtajan palkkaakaan.
Suin pitää särkikala-herkuttelija tilata vaikka Erätukusta sellain sähkökäyttöinen haudutuspata.
Possun savukylkeä marketista viipaloit kerroksittain karkkean suolan kanssa. Ja ei kun pata hautumaan.
Neljässä tunnissa ruodot on pienistä kaloista pehmeät, isompiruotasia voi hauduttaa vaikka yli yön. Tietysti voita päällimmäiseksi.
Taatusti hautuu ruodotkin ajan kanssa, ja varmaan on tuhtia syömistä.
Meikä on nyt syönyt paahtoleivän päällä korvasienimuhennosta, ai, että oli herkullista.
Kaksi kertaa kiehautin, huuhtelin ja valutin, siellä on jääkaapissa loput purkeissa.
Kyllä niihin makua jää, ja voissa paistettuna kermalla saostettuna tulee vaikka tuohesta hyvää:D Teen vielä retken Sipooseen tutuille paikoille parin viikon sisään, sadetta vaan odottelen.
Kerran löysin samasta rinteestä pari kaatunutta isoa kuusta, joiden oksat oli uponneet maahan, ja joka oksan vieressä monta korvasientä. Sain 2 muovikassillista sillä kertaa, jotka pujottelin nauhoihin kuivumaan vintille.
Täytyy ne ennen käyttöä silti keittää. Hyvä päivä tänään:D
Aivan ilahduttavaa sinisirkku, kun olet uskaltanut laittaa kuvasi julkisesti nähtäväksi. Se oikaisee monen arvailuja. Minäkin jo aloin epäillä, että olisit Lippe !
Päivässä ei ole mitään vikaa, ehkä ulkona tosin vähän koleata. Sehän kuuluu kevääseen.
Palstakin toimii. Aivan kivaakin luettavaa, eikö vaan.
m.v.