Olivatko heidän
katseensa liian
ohuet
estämään
sulaneen rakkauden
mukautumista
karheisiin kankaisiin
Olisiko aamun
kosketus voinut
opettaa kompromissien
olemattomat yhteenlaskukaavat,
karttamaan ilman
hiljalleen liikkuva
hiljaisuutta,
aivan kuin oven
kynnysmatto olisi
päivänvalossa
liukas astua
Nuket sylissämme
oli räätälöity
matkanimillä,
ei koreita mekkoja,
ei salaista hehkua
vain tavallinen
myrskyn harmaat
olemattomat lapset
telakoituivat
ajan saatteessa
ovemme eteen
koristekuviksi,
jotka kuolevat
joka ilta lapsenuskoisen
toiveikkaana
heräten peilikuvana
lisäten auringon
maailmaansa
Synnyttyään
karheaan lakanaan,
kissan viattoman
naukaisun saattelemana,
saattaa peilissä
nähdä auringon sijaan
liian pitkän päällystakin
sulkemassa oven,
nyt lopullisesti
sydän ja tunteet
maanvyöryn vakavuudella
haudattuna
http://www.youtube.com/watch?v=VwbtbfAnI80&feature=related
katseensa liian
ohuet
estämään
sulaneen rakkauden
mukautumista
karheisiin kankaisiin
Olisiko aamun
kosketus voinut
opettaa kompromissien
olemattomat yhteenlaskukaavat,
karttamaan ilman
hiljalleen liikkuva
hiljaisuutta,
aivan kuin oven
kynnysmatto olisi
päivänvalossa
liukas astua
Nuket sylissämme
oli räätälöity
matkanimillä,
ei koreita mekkoja,
ei salaista hehkua
vain tavallinen
myrskyn harmaat
olemattomat lapset
telakoituivat
ajan saatteessa
ovemme eteen
koristekuviksi,
jotka kuolevat
joka ilta lapsenuskoisen
toiveikkaana
heräten peilikuvana
lisäten auringon
maailmaansa
Synnyttyään
karheaan lakanaan,
kissan viattoman
naukaisun saattelemana,
saattaa peilissä
nähdä auringon sijaan
liian pitkän päällystakin
sulkemassa oven,
nyt lopullisesti
sydän ja tunteet
maanvyöryn vakavuudella
haudattuna
http://www.youtube.com/watch?v=VwbtbfAnI80&feature=related
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja nyt se itkettää ihan oikeasti. Vaikkakin kauniisti. Mitäs tuohon muuta voi sanoa.
Ajattelin että matoni löytäisi mielenrauhan mustasta mullasta, mutta se vaan palelee siellä. Yrittää kaivaa onkaloita, muttei saa yhtään kunnollista tehtyä. Ne sortuu, menee vinoon, tai sitten se hölmö törmää kiveen.
Se johtuu siitä että se ei tee sitä koko sydämellä.
Koetapa juoda puolikkaasta mukista.
http://www.youtube.com/watch?v=H3Vu-EeYq_w
No jopas kesä tulikin äkkiä, ihanaa..
Tänään on ollut päivä, kun en oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Nyt väkisinkin suupielet kaartuvat ylöspäin. Tiedät kyllä miksi. Voi meitä.
Moro
Mä yritin viikonloppuna lähestyä absoluuttista nollapistettä ;)
Se merkitsisi, että atomit olisivat täysin pysähtyneet, elektronit alimmilla energioillaan ja kide täysin järjestäytynyt eli muuten olin lähes Kelvin paitti että järjestäytymisestä ei ollu kyllä tietoakaan.
Itse asiassa, äijä oli täysin jäätävä fahrenheit-asteikolla mitattuna.
ja nyt on lasku maksettavana, ihan kuutamolla eilen… tänään…huomenna…melaina kholee…
http://www.youtube.com/watch?v=Q1Vr7bPBjGo&feature=related
Kiitos ja uutta matoa...
Ice ice, beibi :) kholeeta on ollut kyllä... Sekä melainan että rakeen muodossa :) Ja sopivasti meikällä taitaa olla vielä talvirenkaat alla. Hups vaan. Onneksi on niin kevyt auto että nastat tuskin raapaisee asfalttia :))
Alkaa lämmetä nyt tosin :)
Mikähän siinä on, etten aina elä niin kuin saarnaan. Kuten nyt vaikka tuo "näe sydämellä". Joudun välillä hörppäämään etikkaa opiksi :)
http://www.myspace.com/havanablacks/music/songs/vinegar-tear-59048490
Heh, ei yksi mato kesää tee :) Kaksikin tarkoittaa vaan että on hyvä komposti :)))
No joo, muistan mitä uhosin.. mun piti keskittyä ihan muuhun palstailuun.
Niinpä niin, voi meitä... mutta hyvä jos päivä loppui hymyyn kuitenkin, senkin Ichku :)
Niin tai näin, kiva että tulit takaisin..
Freezing cold, sleepless nights, niin ja tuo melaina kholee, sitä on liikkeellä...
http://www.youtube.com/watch?v=MytqIff6bfM
Ny meen loppuviikoksi nukkumaan, öitä!
Ruusunen for a week :) ei vais, tiedän - toivoa, odottamista, epätoivoa, sitä juuri lähdin pakoon, vai tulinko kerjäämään.
Mutta kuuntele..
http://www.youtube.com/watch?v=EpFmuxjZATc&feature=related
Vaikket tykkäisi musiikista, kuuntele silti. Siellä on sellainen... jutska siellä keskellä.
Nuku hyvin.
Kiitos koskettavasta runosta!
Kiitos koskettavasta kommentista ;)
Erittäin mielenkiintoisesti kirjoitettu kaunis ja tällä
palstalla epätavallinen runo, voisi luulla ammattilaisen olevan
asialla, ainakin on samaa luokkaa. Kiitos inspriroivasta runosta.
For those about to write poems, we salute you!
Luen harvakseltaan muiden runoja tällä palstalla, mutta sinä teet täällä muutaman muun "artistin" kanssa hienoa työtä runokansan eteen, loistavaa runoutta suorastaan. Kiitos kommentista ja hyvää päivänjatkoa Liona.
"Stand up and be counted
For what you are about to receive
We are the dealers
We'll give you everything you need
Hail hail to the good times
'Cause poem has got the right of way
We ain't no legend, ain't no cause
We're just livin' for today"
http://www.youtube.com/watch?v=sOKE-WE3AL4
on vaikuttunut, vaikka onkin aina omannut toisenlaisen elämänasenteen. Liian pitkän päällystakin selkämys vetää vakavaksi sydämensä viiltäneen. Mutta haavat paranevat ajallaan ja maailma kuitenkin heijastaa sen, mitä olet.
"Kaikkea ei voi kokea, joten on keskityttävä olennaiseen. Ja jokaisella meillä on oma olennaisensa."....joka heijastelee.
Kiitos vierailusta ;)
Jossakin pilkisti valokin.
Ei vain karheaa kangasta.
Tummia, harmaita kaapuja.
Kissa, se luo sen pehmeyden.
Kunhan antaa kyntensä levätä.
Vakavaa runonsanaa.
Pidin kuitenkin sen tuomasta ajatukseen nostatavasta ilmeestä
Kiitos aurinkokin paistaa vielä lämpimästi
Jep, tänään oli hivenen lämpöisempää kuin aikoihin ;)
"Mitä se rakkaus on? lapsi kysyy lämpimänä sylissä. Rakkaus on sitä, että pitää sylissä, sinä vastaat, annat sormiesi lipua hentojen hiusten läpi. Hento kuin lapsen hius on rakkaus, yhtä hauras, yhtä puhdas ja väkevä. Mikset sinä sitten ole koskaan minun sylissäni? lapsi kysyy vakavana, eikä suostu hyväksymään, että yksikään rakkaus olisi toista suurempi tai pienempi."
Niin se staili&look&muoto ei kaipaa neulaa ei lankaa, eikä varsinkaan katso sisuksiin kun rakkaudesta puhutaan. Asioita voi onneksi katsoa niin monesta, jokaiselle parhaiten sopivasta perspektiivistä.
Mä lueskelin tossa sun viimeisimpiä tuotoksia ja lemppariksi muodostui "arpeutuuko haavani" siinä on sisäänrakennettu se ihmisen iänikuinen dilemma.
Kiitos Margitta ja hyvää illana jatkoa.