stressi

Hiki hatussa opiskellen saan kasaan 60 opintopistettä ekana vuonna. Tai siis hiki hatussa siten, että välillä on viikkoja jolloin en tee muutakun viikkoharkat ja käyn luennoilla (~30h/vko), mutta sitten välillä on näitä "laitetaan ne 10h harkkatyöt sinne kurssin loppuun" -kursseja 3 kappaletta yhtä aikaa. Ja viikkoharkatkin pitäis vääntää. Ja tentteihin lukea. Ei saatana. Järkyttävä stressi tämän työmäärän takia. Ohjelmoinnin harkkatyöhön meni 30 tuntia 10 eri päivänä. Ja se oli vielä tosi suppea työ! Helvetti soikoon, mitä paskaa! Ja pc-työ tänään, ei tule mitään, luovutin, lannistuin, masennuin. Järkyttävä stressi myös siitä, etten saa kesätöitä. Joutuu kesänkin puurtamaan vielä työläämpien kurssien parissa. Motivaatio kateissa puolen vuoden kuluttua ihan täysin. Ja kun ei tule kesätöitä, niin kaikki työnantajat jatkossa vaan kummastelee kun ei ole työ kelvannut. Ei tule töitä jatkossakaan. Vittu.

Ensin hiki hatussa puurtaa sen 5 vuotta ja sitten ei saa töitä. Tätäkö tää on? Muut vaan naureskelee ja kummastelee että onpa ihme sälli, antaa sen vaan tappaa ittensä 10 vuoden päästä, siihen suuntaanhan se on menossa kun ei ole parisuhdettakaan saanut vielä tähän ikään aikaiseksi. Osasyy vanhempien, jotka antavat jatkuvasti rahaa pyytämättä ja passasivat lapsena ja vieläkin. Tuli ihmisten kanssa saamaton mies minusta. Nykyään vaan tiuskin mielessäni kun joku tulee kadulla eteeni, ajattelen kuinka itsekkäitä kaikki ovat. Vaikka itse vaan olen niin solmussa, että nyt tarvitsisi jo ammattiapua.