Kenellä kerrostalossa laumisrotu ?

Luulen, että on sattumaa, että nuo elävät sopeutuneina kerrostaloelämään. Jos tietäisit useampia laumanvartioita kerrostalossa, niin porukkaan varmasti mahtuisi niitäkin yksilöitä, jotka eivät kerrostaloon niin hyvin sopeutuneet.
Meidänkin koirista tiedän, että vanhin koiramme voisi sopeutua myös kerrostaloelämään. Se on rauhallinen ja rakastaa sitä että saa olla ihmisten kanssa touhuissa mukana, tietysti ikäkin vaikuttaa siihen, että tykkää nukkua paljon.

Laumanvartijan taipumus vartioida ja puolustaa reviiriään on sisäsyntyistä, ei opittu tapa. Näitä koiria ei tarvitse erikseen kouluttaa vartioimaan reviiriä, se on niillä luonnostaan ominaisuutena ja verenperintönä.

Jos koiralta evätään mahdollisuus luonnolliseen ja viettiperäiseen toimintaan, se turhautuu ja stressaantuu. Pahimmillaan koirasta tulee arvaamaton ja yltiöpäisen aggressiivinen.

Yksilötasolla on varmasti jo monissa etenkin seurakoiramaistuneissa laumanvartijaroduissakin koiria, joilla ei ole taipumusta reviirin / lauman vartiointiin tai se taipumus on häviävän pieni. Missään nimessä tällainen luonne tai käyttäytyminen ei ole rodunomaista eikä millekään laumanvartijalle toivottava, jalostettava luonne.

Minkä ihmeen takia pitäisi saada laumanVARTIJA olosuhteisiin, missä se ei saa toteuttaa luonnollista, parhaimmillaan vuosituhansien aikana jalostunutta funktiotaan? Et voi korvata millään toisella viettitoiminnalla tätä koiran tarvetta luonnolliseen käyttötarkoitukseensa.

Epäilen että monet näistä mainitsemistasi yksilöistä ovat varmasti myös hyvin nuoria. Joillakin roduilla ja yksilöillä voi kestää ennen kuin vartiointikäyttäytyminen alkaa kunnolla ilmetä, yleensä kuitenkin viimeistään koiran aikuistuttua.

On aika itsekästä lähteä miettimään rotua vain sen pohjalta mitä itse haluaa, miettimättä yhtään sitä mikä on koiralle parhaaksi ja mitä koira vaatii. Isoja seurakoirarotuja on jo valmiiksi jalostettu, kuten vaikkapa leonberginkoira tai bernhardinkoira. Vai onko se joku statuskysymys? Että pääsee sitten kehaisemaan tutuille että meilläpä onkin laumanvartija?

On kokemusta, meillä oli laumanvartija kerrostalossa kun olin lapsi.
Koira sopeutui kyllä hyvin, mutta se toi paljon lisätyötä.

Jos asutaan kerrostalossa, se tarkoittaa myös sitä että lähellä asuu paljon ihmisiä ja ihmisillä on koiria.
Kun samaan kerrokseen muuttaa toinen koiraperhe, niin haukkuminen on taattua ja alkaa reviirisota. Meillä ei menty ulos tuosta vaan, aina tarkastettin että reitti on selvä. Se koira ei kävellyt portaita ja hissillä meno oli peloittavaa.
Jos hissi oli rikki, silloin oltiin pulassa.
Laumanvartijat eivät ole sosiaalisia ja helposti koulutettavia ja se tuo aivan varmasti ongelmia.
Koira haukkuu aivan varmasti sisällä, en tunne sellaista laumanvartijaa joka olisi mykkä ja naapurit eivät pidä ison koiran äänestä.


Meillä laumanvartija joutui itse rapussa toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi, ja koira sai vakavan infektion kaulaan.
En koskaan unohda, sitä kuinka sairas se oli pitkän aikaa.
Siitä kun se toipui, se sai paikan sukulaistemme luota maalta.
Koira tuli sen takia meille, kun äitini avioitui miehen kanssa jolla oli se koira ennestään.


Itse en ottaisi koskaan laumanvartijaa kerrostaloon, se ei ole tuon rodun paikka asua.
Koira kärsii, kun ei saa haukuta happea koska haluaa ja saada vahtia pihaa haukunnalla.

Weawery: juurikin näin. Laumikset eivät välttämättä heti reagoi kerrostalossa asumiseen stressaantumalla tai ainakaan niin että ihminen sen huomaisi.

Tämän muutoksen positiiviseen suuntaan koiran käytöksessä huomaa sen jälkeen, kun koira on päässyt rodulle ominaiseen paikkaan. Siitä tulee aivan eri koira, eli rauhoittuu eikä stressaa.

Totta ihmeessä kaikissa laumiksissa on yksilöeroja, mutta pääasiallisesti en kyllä ottaisi mitään laumista kerrostaloon enkä edes tiheästi asutetulle omakotialueelle. Laumikset ilmoittavat kuitenkin kaikista liikkeistä ja jopa naapureille menevistä vieraista, jolloin naapurit hyvin herkästi hermostuvat haukkumiseen.

Kyllä meillä löytyy koiria niille itselleenkin sopiviin paikkoihin :)

Häpeäisin itseäni kaukkari kerrostalossa,** reps**

9 7:lle
Teidän tilanteessahan pystiffi pääsee toteuttamaan rodulle ominaista vahtiviettiä siellä teidän mökillä. Mutta mieti, jos teillä ei olisi sitä mahdollisuutta tarjota?
En ottaisi pystiffiäkään ihan pelkästään kerrostalossa asumaan, joutuisi hillitsemään itseään koko ajan.
Pyreneittenmastiffit ovat kyllä ilmiömäisiä sopeutujia, mutta en pakottaisi niitä kerrostaloon, enkä edes rivitaloon jos on muitakin vaihtoehtoja.
Yksilöitä nämä juurikin ovat, toinen sopeutuu helpommin kuin toinen ja pennusta ei välttämättä tiedä onko se juuri se sopeutuvaisin luonne.

Itselläni on tällähetkellä kaukkari sekoitus ja asun kerrostalossa. Ostin koiran vielä,kun asuin maalla ja jouduin töitten perässä muuttamaan kaupunkiin! Koira on sopeutunut ihmeellisen hyvin kerrostaloon, mutta tottakai koira pääsee myös viettämään maalaiselämää aika-ajoin. Kesän lopussa voin taas muuttaa maalle takaisin ja koira pääsee tuttuun ympäristöön. Sitä siis piti sanoa,että varmasti koira, kun koira sopeutuu kaupunki elämään,mutta ei laumiksen paikka ole kerrostalo. Välillä itseäkin inhottaa miten saatoin tuoda koiran kaupunkiin, mutta lohduttaudun sillä et pian päästään takas maalle ja tämä oli vain väliaikainen ratkaisu! en itse kyllä ostaisi laumanvartijaa jos jäisin pidemmäksaikaa kaupunkiin. (koirani on siis perinyt suurimmaks osaks sen kaukkiksen luonteen)

Mulla on 4v kaukkari uros kotona rauhallinen paitsi sitten jos joku tulee partsin alle möykkäämään tai jos joku koskee oveen (siis meitin oveen "rakastaa" posteljoonin käyntejä lol)

Ulkona et voi ns rentoutua niin kun voit tehdä esim jonkun vähemmän räjähtävän koiruuden kanssa koska kaukkari kun se on hyvin valpas koira niin sunkin pitää olla sitä myös koska sun pitää osta lukea koiraasi ja tilannetta jossa olet.

Koska mulla on uros niin se EI tule toimeen muiden uroksien kanssa ja jostain syystä meitillä ei mene sakemannit oli uros tai narttu molemmat se ottaa hengiltä jos vaan tulee näkökentäänsä (pienenä ei ole tapahtunut mitään se vaan ei hyväksy sitä rotua)

Jos meinaat kaukkarinkin hankkia niin muista se rotu vaati paljon kerros talossa se voi reagoida ääniin joita sinä et kuule (erinomainen kuulo) ja se ei katso kellon aikaa tai päivää kun se alkaa haukkua.

Kotona se on omalle perheelleen mitä mainioin kumppani (pienenä vaatii jopa moneen kertaan jos on oikein jäärä näyttää missä kappii seisoo) kun toi meitin hra tuli niin siihen meni 6 kk ennen kuin se anto periksi se vaatii henkistä kovuutta koska se ei ole mikään kultanen noutaja tyyliin tule luokseni kiitos.


Kaukkari on hyvin omatoiminen koira se punnitsee paljon tilanteita niille jotka se tuntee ja on hyväksynyt niin ne se ottaa avosylin vastaan mutta kun asutaan kerrostalossa niin jos naapurille tulee vierailijoita jotka ei kaukkarin mielestä sinne kuulu niin siinä tulee koiruuden kanssa erimielisyyksiä (se myös näyttää sen että tänne ei ole ulkopuoliset tervetullut).

Kaukkari on todella ihana koira kaikinpuolin itse en enään vaihtais rotua (vaik välillä tuntuu että tulee hulluks sen kanssa :-D)

Kaukkarin kun ottaa niin näkee maailman aivan uudella tavalla (EI TARVITSE OLLA HULLU KUN KAUKKARIN OTTAA MUTTA SE AUTTAA LOL)

Varaudu siihen jos ostat laumiksen että vain laumiksen omistaja tietää mistä sä puhut meitillä tuo meitin kakara veti metallilistan olohuoneesta hampaillaan alas kun se oli noin vuoden vain sen takia kun sillä oli tylsää) Silloin se oli tosi ärsyttävää mut jälkeenpäin siit jäi hauska muisto ei niinkään siit tuhostusta omaisuudesta vaan koiran ilmeestä ilme oli (a) en se minä ollut ja (b) mitäs siitä :-D

Kaukkari ei ole maailman hiljaisin koira mutta sitä ei ole tarkoitettukaan tekemään sirkustemppuja tai leikkimään kuolutta sen mitä se möykkää niin siihen on aina ollut ainakin meillä aihetta.

Itselläni on puoltoista vuotias Maremma uros kerrostalossa. Hyvin ollaan pärjätty.