Meillä tytär syö vähintään yhden aterian sormin. On koira, joten sotku ei haittaa pätkän vertaa. Mutta olen alkanut miettiä, että missä iässä pitäisi alkaa opettamaan pöytätapoja, eli jos ruualla aletaan leikkiä, ruoka lähtee edestä?
Tyttö syö siis alkuun hyvin ja tarkasti, kaikki parhaat palat menevät siististi suuhun. Sitten alkaa kämmenellä hämmentäminen ja ruuan viskely. Samalla syö edelleen silloin tällöin, eli maha ei ole vielä täysi. Jossain vaiheessahan on opetettava, että ruoka lähtee edestä jos sillä aletaan leikkiä, mutta joko nyt pari viikkoa yli vuoden ikäisen kanssa? Heittely, sormien välistä pursottaminen ja sotkeminen on osa kehittymistä, mutta pitäisi ne pöytätavatkin joskus opetella, oppia, että jos jotain heittää pois, se on menetetty. Joko lapsi tässä iässä voisi ymmärtää syy-seurauksen siitä, että kun kerran ruualla lällyytellään, ruoka lähtee pois edestä? Missä iässä muut ovat alkaneet?
Tyttö syö siis alkuun hyvin ja tarkasti, kaikki parhaat palat menevät siististi suuhun. Sitten alkaa kämmenellä hämmentäminen ja ruuan viskely. Samalla syö edelleen silloin tällöin, eli maha ei ole vielä täysi. Jossain vaiheessahan on opetettava, että ruoka lähtee edestä jos sillä aletaan leikkiä, mutta joko nyt pari viikkoa yli vuoden ikäisen kanssa? Heittely, sormien välistä pursottaminen ja sotkeminen on osa kehittymistä, mutta pitäisi ne pöytätavatkin joskus opetella, oppia, että jos jotain heittää pois, se on menetetty. Joko lapsi tässä iässä voisi ymmärtää syy-seurauksen siitä, että kun kerran ruualla lällyytellään, ruoka lähtee pois edestä? Missä iässä muut ovat alkaneet?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä kiinteät aloitettiin kokonaan sormiruokaillen, syötetty ei siis ollenkaan eikä soseutettu mitään. Alkuun tuota "sotkemista" oli paljon, pari ekaa kuukautta syöminen oli lähinnä juuri sitä ruuan rakenteeseen tutustumista ja kokeilua, mahaan meni aika vähän. Mutta tällälailla edeten vuodenikäinen ei enää sotkenut tarkoituksella yhtään. En siis varsinaisesti opettanut että leikkiä ei saa, mutta muu perhe ympärillä tietysti söi normaalisti välineillä aina. Vauvalle oli tärkeää tutustua ruuan tuntuun ja rakenteeseen ja kokeilla miten se käyttäytyy, mutta kun sitä oli tehty tarpeeksi niin ruokailu kyllä ihan itsekseen muuttui siistiksi. Välineillä syöminen ei vielä kovin hyvin onnistunut tuonikäisenä, eli sormet olivat vielä päävälineet, mutta toisten mallin mukaan sekin asia kehittyi sitten koko ajan. Muutoin antaisin varmaan vielä treenata ja pyrkisin vaan näyttämään hyvää esimerkkiä (eli lapsi ei koskaan söisi yksin vaan aina normaalissa ruokailutilanteessa muiden seurassa).
Ehkä tuossa tilanteessa ainakin huonontaisin palvelua, eli en nostelisi heiteltyjä ruokia takaisin ainakaan kovin nopeasti. Ja ehkä antaisin ruokaa vähän vähemmän kerrallaan eteen, niin että leikittävää olisi vähemmän. Antaisin siis monta kertaakin lisää jos näyttäisi että nälkä on, mutta pienempi annos kerrallaan ehkä kannustaa paremmin syömään eikä sotkemaan.
Hassua, että meillä tutustuu kaiken muun rakenteeseen suullaan, mutta ruokaan haluaa tutustua löträilemällä sormiensa välissä...
Pitää kokeilla tuota pienempää annosta eteen. Kiitos.
Meilläkin tyttö pari viikkoa yli vuoden ja ruualla leikkiminen tullut selkeästi kuvaan mukaan. Nimenomaan leikkiminen - tyttö halusi syödä itse lusikalla jo 10kk iässä ja harjaantuikin siinä taitavaksi, nyt sitten tuntuu uutuudenviehätys asiasta kadonneen ja samalla taidot omatoimisesta syömisestä.
Kun nälkä on laantunut (joskus todella pienenkin ruokamäärän jälkeen), heitetään lusikka lattialle ja ruokaakin, jos en ehdi ottaa lautasta pois. Olen kieltänyt, lapsi nauraa. Ärsyttävää, kun itsellä koko ajan kasvava vauvamaha eli lattialla konttailen siivoamassa tahallaan heiteltyjä ruokia, aaargh. Uusin taktiikkani on olla huomioimatta lusikan ja ruuan heittelyä, otan vain lautasen pois ja tarjoan vielä juotavaa. Usein sekin huidotaan pois, niinpä "kiitos ja ole hyvä" - ja lapsi pois pöydästä. Tyttö syö sitten ehkä seuraavalla aterialla enemmän, ehkä vasta sitä seuraavalla.
Sormiruoka tuntuu myös kiinnostavan tyttöä, siksi tarjoan välillä päivälliseksikin annoksen joka on erilaisia sormin syötäviä juttuja. Siis kun liharuuat ym. lämmin ruoka -tyyppiset annokset huidotaan kolmen lusikallisen jälkeen pois. Keitettyä kananmunaa,raejuustoa, keitettyä porkkanaa ja perunaa paloina, tomaattia... Nämä ateriana uppoaa paremmin tällä hetkellä kuin lämmin ruoka (esim. perunaa, lihaa ja kastiketta). Kuitenkin kerran päivässä (useimmiten lounaaksi) yritän saada lapsen syömään lihaa tai kalaa.
Meidän muksulla on kyllä ollut niin hirveä mamma, että alusta saakka on kieltänyt kaikenlaisen ruualla pelleilemisen. Semmonen sormin tunnustelu yms. pilppuaminen on ok, mutta jos hän alkaa heittelemään ruokaa/ruokailuvälineitä lattialle niin sitä en hyväksy kyllä ollenkaan. Mielestäni ruokaa pitää kunnioittaa, kaikille se ei ole itsestäänselvyys.
Vahinkoja tietysti sattuu ja ne on ok, mutta jossain vaiheessa alkoi olla sitä, että näki tytön tahallaan pelleilevän ruualla. Tosin hän on syönyt itse 11kk alkaen eikä ole koskaan ollut mikään suursyömäri, joten ruokailu ei sen enempiä ole kiinnostanut. Maha täyteen ja heti haluaa pois pöydästä. Tuo ruuan tunnustelu on meillä jäänyt itsekseen pois ajan kanssa.
Meillä poika on vuoden ja kaksi viikkoa ja sormiruokaa on syöty aterioina n. 3kertaa viikossa 10kk iästä alkaen. Meillä alusta lähtien sääntönä on ollut, että ruokaa saa tutkia ja "litostaa" pöydässä niin paljon kuin haluaa (tämähän on sitä ruokaan tutustumista kaikilla aisteilla). Samoin on luonnollista, että tämän ikäisellä välillä tippuu ruokapalasia maahan ihan silkkana vahinkona. Sen sijaan, kun lapsi alkaa pudotella/heitellä ruokaa lattialle tahalleen, niin kerran kielletään ja jos heittely jatkuu, niin ruuat siirtyy aikuisen hallintaan eli loppuaterian ajan aikuinen syöttää pala kerrallaan. Yleensä ruokien menettäminen kiukuttaa sen verran, ettei poika enää monta palasta ota, mutta välillä syö vielä paljonkin.
Tämä ei vain suostu syömään syötettynä... tai en ole edes kokeillut enää kun syön itse samalla...
Ongelma on siinä, että tämä sormiruoka on meillä aina se koko perheen yhteinen ateria, joten lapsen sallisi viihtyvän pöydässä pidempään kuin sen verran, että mättää ne parhaat palat, eli tomaatit kitusiinsa. Ainut aika kun istumme koko porukalla pöydässä päivän mittaan. Siksi leikkimisen on pitänyt antaa jatkua, vaikka tiedän kuitenkin sisimmissäni, että niin ei pitäisi edes tämän ikäisen antaa tehdä, koska haluan myös itse syödä rauhassa, enkä lähteä pöydästä muutaman minuutin jälkeen pottahommiin lapsen kanssa. Kunhan viihtyy pöydässä, onhan sekin oikeastaan aika tärkeää opettaa ruoka-aikaan istutaan ruokapöydässä syötiin tai ei... Eikä viihdy jos ei ole sitä ruokaa jolla läträillä...
Mutta jospa se ajan myötä menisi ohi, kun näkee esimerkkiä...
Joku valitteli konttaamista. Koira on ehdoton, ilman sitä ainakaan meillä lapsi ei söisi itse. Täytyy hattua nostaa kaikille niille jotka joutuvat siivoamaan itse ja silti antaa lapsen harjoitella omatoimista ruokailua...
Tuosta sotkemisesta... meillä on eka syötetty soseilla, ja toinen siirtyi kiinteisiin täysin itsesyömällä, siis sormiruokaillen. Mielestäni sotkun määrä ei sormiruokailijalla juuri ollut isompi loppujenlopuksi. Soseiden syöttäminen oli alkuun siistiä, mutta tulihan siinäkin jotain pupeltamista. Ja sotkua tuli ihan urakalla sitten pikkuisen vanhempana kun harjoiteltiin itsesyömistä. Sormiruokailija sotki alkuun oikein lahjakkaasti, kun ei ruoka vielä oikein pysynyt edes kädessä. Mutta syömistavat olivat sitten oikein siistejä jo siinä iässä kun isommalla oli vasta ollut se oma sotkemisvaiheensa.
Tällä kokemuksella tuntuu siis että sotkun määrä on aika vakio, sormiruokailijalla sotkuvaihe vaan on aiemmin kuin soseilla aloittajalla :)