Olkoon tämä vanha juttu, joka on ihan tosikin, rikkana rokassa eli välipalana ketjussa.
Ostin viime kesänä luottokalastajaltani torilta neljä savustettua ahventa. Siinä ahventa nauttiessani sain piikin kurkkuuni. Aina olen ruodon saanut alas kuivaa leipää niellen, mutta silloin ei konsti tepsinyt. Kaivelin kurkkuani hammasharjallakin, mutta ei auttanut, kiinni pysyi ja kiusallinen oli. Oli mentävä päivystykseen, kun ei sitten millään konstilla lähtenyt, tuli vaan kipeämmäksi. Lääkäri näki sen onneksi ja otti pitkillä väärillä pihdeillä sen pois. Helpotus oli suuri. Olin tosi kiitollinen hänelle. Se oli vaivainen ohut ja kaareva ahvenen kylkipiikki, joka oli tiukassa kaukana kielen juuressa. Heitin loput niistä kolmesta savustetusta ahvenesta menemään. Meni maku siltä päivältä.
Kyllä joku pieneltä tuntuva asia, milloin mikäkin, voi viedä koko huomion ja suuri on helpotus kun siitä eroon pääsee.
Ostin viime kesänä luottokalastajaltani torilta neljä savustettua ahventa. Siinä ahventa nauttiessani sain piikin kurkkuuni. Aina olen ruodon saanut alas kuivaa leipää niellen, mutta silloin ei konsti tepsinyt. Kaivelin kurkkuani hammasharjallakin, mutta ei auttanut, kiinni pysyi ja kiusallinen oli. Oli mentävä päivystykseen, kun ei sitten millään konstilla lähtenyt, tuli vaan kipeämmäksi. Lääkäri näki sen onneksi ja otti pitkillä väärillä pihdeillä sen pois. Helpotus oli suuri. Olin tosi kiitollinen hänelle. Se oli vaivainen ohut ja kaareva ahvenen kylkipiikki, joka oli tiukassa kaukana kielen juuressa. Heitin loput niistä kolmesta savustetusta ahvenesta menemään. Meni maku siltä päivältä.
Kyllä joku pieneltä tuntuva asia, milloin mikäkin, voi viedä koko huomion ja suuri on helpotus kun siitä eroon pääsee.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sama joskus, jos menee tikku sormeen - siinä jää hommat helposti kesken tai roska silmään kesken töiden.
Ne on melkein pakkotilanteita, vaikkakin ruoto ei kovin suuri olisikaan. Itse sain aamiaistunnilla savusilakasta hennon ruodon myös kurkkuuni ja olin jo valmis lähtemään TK:seen, kun joku toi pinsetin jolla ylsin kiusankappaleeseen.
Kerran jouduin kesken aamiaistunnilla kävelyäni Kaivopuistossa lähtemään Silmä ja korvaklinikalle, kun purkurakennuksesta sain silmääni sementinmurusen. Silmät vuosivat vettä, niin että ystävällinen kadunmies ohjasi minut taksiin.
Iltapäivähän siinä meni melkein kokonaan, soittaa vain täytyi työpaikalle, mutta apu oli helpottava huuhteluineen. Nykyään rakennukset ovatkin muovilla kokonaan peitettyjä.
No nyt alkoi tehdä mieli savusilakkaa:D--paras mennä syömään!
Kyllä m inäkin kerran sain pulunpaskan päähän mutta ei se mitään kun se tapahtui KAIVOPUISTOSSA kun olis siellä siivoomassA.
Niin ja kun kenkä hiertää kantapäähän rakon, sekin on kamalaa
Ajattelin kevään kunniaksi laittaa jalkaan uudet korkokävelykengät kaupungille mennessäni.Tuntuivat hyvältä, mutta huomasin että vasen kantapää hieman liikkui kengässä.
Niin siitä sitten tulikin tuskien taival. Rakko tuli kantapäähän. Jonkinmoinen liukueste sinne kantaan on saatava tai pitää koettaa auttaako pikasiteen laitto valmiiksi jalkaan.
Sairauksista kertominen on hyvinkin yleistä. Myös tässä ketjussa esitetyt ruoto- ja roskaongelmat kuuluvat samaan kategoriaan.
Kaikki tapahtuu leppoisasti ja hyvässä järjestyksessä kunnes viimeinen kertoja aloittaa omansa:
Eivät nuo tuollaiset ole yhtään mitään. Antakaas kun minä kerron kupastani....
Kerrotaan, että näin syntyy hiiskumaton hiljaisuus. Itse en ole näin tehnyt kun en ole kuppaakaan sairastanut. Isot pojat ja tytöt ne tuollaisia kertovat.
Anteeksi jos loukkasin!
Minua taas hämmästyttää jos nimi Kaivopuisto mielletään heti joksikin negatiiviseksi!
Kun työpaikka on sillä etäisyydellä, että päästäkseen pois liikenteen melusta hakeutuu lähipuistoihin, olkoon se Tähtitornin mäki tai Kaivopuisto, en näe siinä mitään ihmeellistä.
Jos työpiste olisi ollut vaikka Porvoonkadulla, olisin kävellyt mielelläni vaikka Linnamäellä:D
Entäs se Tipi-tii tauti eli tippis, muistatko sen?
missä se kivi silmään lensi, piti päästä vaan sanomaan Helsingin hienoin kauypunginosa.
Vaivaa kerrakseen,jos ja kun on paise varpaassa, ruoto kurkussa, vielä vekseli protestissa. Eepä naarata.
Kuule kyllä se on aika ikävää eikä sillä eroa, jos se roska sattuu menemään silmään Kaivopuistossa tai Sörkässä. Ei siitä sen hienompaa vaivaa synny, vaan vaiva on ihan yhtälailla ikävä ja jopa näkökyvylle vaarallinen. Ja luulempa, että tämän ketjun tarkoitus oli vaan kertoa, miten jostakin pienestä asiasta voi kertyä iso riesa.
Onhan niitä Suomessa muitakin hienoja paikkoja, joissa voi sattua ja tapahtua. Kertokaa älkääkä turhasta kadehtiko.
Meni ruoto kurkkuun ja roska silmään. Keväällä käki kukkuu kauniisti ja pitkään, mutta sitten silläkin menee vihne kurkkuun.
Kissa puraisi varpaasta
Siihen piti lääkäriltä hakea antibioottikuuri kun tuli niin punaisiksi ja kipeiksi pateiksi toisen jalan varpaat. Lääkkeestä oli apua.
Ruuneberin kuppajuttu oli hauska.
Ei kuppaa kummempaa, niinhän sitä nuorena sanottiin, kun piti opetella että kaikki hoidettavat vammat ja sairaudet on samanarvoisia.
Olipa vaiva korvien tai jalkojen (tai varpaiden ) välissä.
Iloista päivää, terveyttä ja pitkää ikää palstalaisille!
tus on hyvä olla, jos eläin puraisee. Entä jos ihminen?
Kaivopuistoon mekin ajetaan joskus autolla kävelylle, ihan vartavasten - eikös ole nurinkurista ! Lasten ollessa pieniä Kaivarin rannan irtojätskitötterö piti ainakin kerran kesässä saada. Kahtena kesänä peräkkäin mieheni jätskin nappasi röyhkeä lokki, tosin sille kelpasi vain vohveliosuus. Mieheni työpaikka oli keskustassa, ja hän kävi usein Kauppatorilla lounastauolla jotain haukkaamassa ja jaloittelemassa. Lokki lensi yli, eihän niitä voi siitä estää. Olen jopa filosofoinut hänen kanssaan, että vaikka lintuja ei voi estää lentämästä päänsä yli, voi estää niitä rakentamasta päähän pesää. Lokille tuli luonnollinen tarve juuri mieheni pään yläpuolella. Tytär lohdutti isäänsä, että onneksi se lokinkakka ei isin vaaleassa tukassa niin pahasti näkynyt kuin tummatukkaisella äidillä.
Minulle kävi kerran tuulisena päivänä, että kietaisuhameen nauhat aukenivat ja hame valahti maahan, siitä ojaan. Koira oli toisessa kädessä hihnassa, toisessa kännykkä, jolla puhuin ystäväni kanssa. Ei muuta kuin känny maahan, koira irti ja hame taas uumille. Ystäväni harmitteli, kun ei ollut näköpuhelinta. On niinkin käynyt, että edellisen päivän sukkahousut olivat jääneet housunlahkeeseen ja sieltä kävellessä ilmaantuivat työpaikalla laahukseksi. Kärpänen lensi kerran korvaani ja olin tulla hulluksi, tein jo lähtöä päivystykseen.
Tässä näin alkajaisiksi kommelluksia.
Hirvikärpänen korvassa
Aikani kaivelin, korvakäytävä tietysti tulehtui.
Sain terveysasemalla pirtuhuuhtelun korvaan. Aiemminkin kipeään korvaan joskus ruikattu ruiskulla pirtua.
Lakkasi kammottamasta.
Lopulta nauroin hervottomasti ja aattelin että oonko päissäni kuin ellun kana....
Imeytyyköhän pirtu korvasta elimistöön?
Toistaitoisuutta ja ei ihan järkevää ajattelua tais kuitenkin esiintyä.
höpöttelyä
Ei olisi ihme vaikka imeytyisikin. Korvasta on lyhyt matka aivoihin, jotka ovat korvien välissä. Korvien väliin voi tulla vikakin, tiedättehän.
Annetaanhan valohoitoakin korvaan talvimasennuksen hoitona, kun se on kuulema tehokkaampaa kuin silmien kautta saatu kirkasvalo. Onko korvallakin silmät.
Niin ja sitten vielä se korvakynttilöillä, jonka luokittelen huuhaaksi.