Pirjo-Riikka Erälä kiikkuu kiikkustuolissaan likaisessa mökissään, ei sitä aina jaksa siivota... ei sitä aina jaksa käydä töissä tai ei sitä aina jaksa maksaa laskuja. Minkäs sille voi, ettei aina ole energiaa?
Mutta rahaa on saatava. Ei ilmankaan elä.
Pirjo-Riikka oli selannut turkkaria ja katsellut koirien hintoja, ja huomannut niiden olevan mukavan muhkeita... Juuri sähkölaskun kokoisia.
Koiriahan Pirjo-Riikalla riittää. Hän oli tunkenut ne navettaan, kun ne haukkuivat, karvastivat eikä niitä aina jaksanut viedä uloskaan. Paskikoot navetassa rauhassa...
Pirjo-Riikka siis päätti ryhtyä myymään huonokuntoisia, sekarotuisia koiria! Myymään siksi, että saisi rahaa, huonokuntoisia siksi, että ketä voisi jättää koiranpentua kuolemaan? Huonokuntoiset myydään varmasti! Ja sekarotuisia siksi, että ne ovat söpöjä, eikä Pirjo-Riikka viitsi edes valikoida koiria.
Niimpä pian Pirjo-Riikalla oli kokonaiset kuusi pentua pieniä, huonokuntoisia, sekarotuisia koiria. Kaksi kuoli, mutta ei sitä nyt aina jaksa pitää niistä huolta...
Ja kauppa käy!
Kaikki heltyvät nähtyään puolikuolleen koiranpennun ja pelastavat sen ja pian Pirjo-Riikalla on jo sähkölasku kasassa!
Koirien ruoka ei ole kallista, kun mies käy metsällä ja rahantuloa ei voi estää!!!!
Mutta eräs aurinkoinen päivä eläinsuojeluyhdistyksen setä tuli ja takavarikoi koirat. Pirjo-Riikka sai sakkoa ja eläimienpitokiellon...
Pirjo-Riikka kiikkuu taas kiikkustuolissaan. Ei ole rahaa, millä maksaa sakon, mutta ei hän sitä muutenkaan maksaisi.
Rahaa hän tarvitsee taas, ja koiranpennuilla sitä saisi helposti, mutta kun on tuo koiranpitokielto... No jaa. Eihän sääntöjä aina jaksa noudattaa. Sitäpaitsi...
Kuka sitä muka valvoo pitääkö Pirjo-Riikka koiria vai ei?
Mutta rahaa on saatava. Ei ilmankaan elä.
Pirjo-Riikka oli selannut turkkaria ja katsellut koirien hintoja, ja huomannut niiden olevan mukavan muhkeita... Juuri sähkölaskun kokoisia.
Koiriahan Pirjo-Riikalla riittää. Hän oli tunkenut ne navettaan, kun ne haukkuivat, karvastivat eikä niitä aina jaksanut viedä uloskaan. Paskikoot navetassa rauhassa...
Pirjo-Riikka siis päätti ryhtyä myymään huonokuntoisia, sekarotuisia koiria! Myymään siksi, että saisi rahaa, huonokuntoisia siksi, että ketä voisi jättää koiranpentua kuolemaan? Huonokuntoiset myydään varmasti! Ja sekarotuisia siksi, että ne ovat söpöjä, eikä Pirjo-Riikka viitsi edes valikoida koiria.
Niimpä pian Pirjo-Riikalla oli kokonaiset kuusi pentua pieniä, huonokuntoisia, sekarotuisia koiria. Kaksi kuoli, mutta ei sitä nyt aina jaksa pitää niistä huolta...
Ja kauppa käy!
Kaikki heltyvät nähtyään puolikuolleen koiranpennun ja pelastavat sen ja pian Pirjo-Riikalla on jo sähkölasku kasassa!
Koirien ruoka ei ole kallista, kun mies käy metsällä ja rahantuloa ei voi estää!!!!
Mutta eräs aurinkoinen päivä eläinsuojeluyhdistyksen setä tuli ja takavarikoi koirat. Pirjo-Riikka sai sakkoa ja eläimienpitokiellon...
Pirjo-Riikka kiikkuu taas kiikkustuolissaan. Ei ole rahaa, millä maksaa sakon, mutta ei hän sitä muutenkaan maksaisi.
Rahaa hän tarvitsee taas, ja koiranpennuilla sitä saisi helposti, mutta kun on tuo koiranpitokielto... No jaa. Eihän sääntöjä aina jaksa noudattaa. Sitäpaitsi...
Kuka sitä muka valvoo pitääkö Pirjo-Riikka koiria vai ei?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käteen menneen pisnes idean jälkeen Pirjo-Riikka Erälä päättää alkaa kasvattamaan rotukoiria. Niistä saa paremman hinnan ja siinä sivussa vuolasvirta -palkinnon.
Voi ei, sitten Pirjo-Riikka huomaa, että kennelliitto valvoo pennuttamista. Niitä ei voikaan pennuttaa joka juoksusta. Lisäksi rekisteröinti, astuttaminen ja silmäpeilaukset, tatuoinnit yms tutkimukset maksaa. Ja hemmetti, koepuolelta ja näyttelypuolelta vaaditaan tuloksia...
No ei haittaa, tuumii Pirjo-Riikka. Rekisteröidään vaan ne jotka voidaan eikä puhuta kennelliitolle mitään niistä muista. Kyllä paperittomilla pennuillakin rahaa saa ihan kelvollisesti.
Ne paperittomat "rotukoirat" luetaan seropeiksi, ja vaikka valvonta ei täydellistä olekaan, niin ainakin parempaa kuin seropeilla.
Pirjo-Riikka istuu tuvan hämäryydessä katsellen porinmatissa loimottovaa tulta,muuta lämmönlähdettähän heillä ei enää olekkaan koska laskut ovat edelleen maksamatta ja miettii maailman kataluutta kuinka se naapurin mies kehtasikin väittää ,ettei hän tiedä koirista mitään ja meni vielä ilmoittamaan koirien oloistakin jälleen eläinsuojeluun.
Pirjo-Riikka muistelee päivällistä tapahtumaa kun hän katseli kuinka varmana pitämänsä tulonlähteet laittettiin autoon ja samalla siinä haihtui savuna ilman miehen kanssa suunniteltu etelänmatka,mutta mitäs tuosta ainahan voi ruveta kasvattamaan rotukissoja niistäkin kuulemma saa ihan kelpo summia ja tilaakin ne vievä vähemmän kuin koirat samalla voisi tietysti hankkia muitakin eläimiä ,muutaman lehmän ,lampaita ja miksei possujakin kohtahan se joulukin taas tulee ja kinkkua haluaa taas valtaosa Suomenkin kansasta pöytäänsä.
Pirjo-Riikan silmät kirkastuvat kun hän tajuaa mahtavat markkinanäkymät ja kukas niistä nyt sitten välittää kuinka niitä kohdellaan nehän ovat ihan sellaiseen tarkoitettukkin.
Päässään Pirjo-Riikka ynnäilee paljonko kaikesta mahtaakaan netota kun pitää elukat siellä navetassa ja mitäs sitä talvellakaan lämmittämään kyllähän ne elukat toisensa lämpinä pitää heinää saa aina varastettua naapurin pellolta talven tarpeisiin ja niin Pirjo-Riikka nukahtaa onnellinen hymy huulillaan keinutuoliinsa tulen hiljaa räiskähdellessä ja näkee unta valtavista talletuksista ja paremmasta elämästä.
:-D
14 vuotta myöhemmin.
Pirjo-Riikka seurasi vesipisaroiden valumista ikkunasta. Pilvien välistä paistava aurinko sai ne kivasti välkehtimään. Tästä päivästä tulisi upea.
Lääkäri oli eilen luvannut, että tänään Pirjo-Riikka pääsisi kotiin. Se hymyilytti. Kahdeksan vuotta hän oli näitä seiniä tuijottanut.
Äkkiä Pirjo-Riikka lopetti hymyilemisen. Tajuntaan syöksyi märän rätin tavoin kahdeksan vuoden takaiset tapahtumat. Se saatanan läänineläinlääkäri niiden poliisien kanssa, murtautui hänen kotiinsa ja lopetti hänen kaikki rakkaat eläimensä. Huonosti hoidettuja muka? Perkele! Eläimiä ne vaan on.
Nyt Pirjo-Riikalla oli paljon parempi suunnitelma; Hän aikoi aloittaa uudestaan koiran kasvatuksen, paremmin suuniteltuna.
Samaa rotua ei voi enää kasvattaa kuin viimeksi, koska sitä rotua ei enää ole. Pikkuhiljaa rotu hävisi sairauksien yleistymisen myötä.
Sikäli harmi, koska paperittomistakin olisi saanut hyvän hinnan.
Nyt rotu täytyy valita tarkemmin. Sellainen joka olisi terve rotu, tai sitten sellainen jonka jalostusta ei muuten vaan seurata.
Terveitä olisi kuullemma jotkut vinttikoirat ja jotkut arktiset rodut. Hemmetti, eihän niitä kukaan osta.
Siis täytyy valita rotu, joka menee hyvin kaupaksi ja jonka terveydestä rotujärjestö tai kennelliitto paskat välittää. Ja jos välittääkin, niin ainoa mitä ne voi tehdä on olla ottamatta niitä pentuvälitykseensä. Sanomalehtien ostetaan/myydään palstat ovat sitä varten. Joku pieni seurakoira, jota voi kasvattaa Pirjo-Riikan uudessa kerrostaloyksiössä.
Ja mainostamisen ovat jo elokuvat ja koiraruokamainokset jo hoitaneet. Mahtava idea!!
Kasvatuksen voisi aloittaa jollain ulkomaan tuonnilla. Harmi, siihen joutuu hieman satsaamaan rahaa. Mutta kyllä se sitten maksaa itsensä takaisin. Voisi kuitenkin hakea jonkun halvemman pennun. Ihan sama minkä, eihän siitä kuitenkaan kukaan välitä. Pääasia vain, että koira on ulkomailta.
Hoitaja rykäiseen "No niin, nyt teitä tultiin sitten hakemaan". Pirjo-Riikan hymy palautui. Tästä tosiaan tulee upea päivä.
Pirjo-Riikka herää hiestä märkänä kun koira nuolaisee varpaita ja mies vieressä sanoo, että rauhoitu, näit vain pahaa unta.
Huh, olipahan painajainen. Sai varmaan alkunsa siitä kun lueskelin illalla Suomi 24:n keskustelupalstalta pentutehtailukeskustelua, tuumii Pirjo-Riikka. Paras nousta ja hoitaa koirat, etten myöhästy Kennel-liiton kokouksesta.
Siellä aion esittää pennutusten valvonnan tehostamista. Pitäisi saada aikaan kaikkien koirien rekisteröintipakko, jota valvoisi eläinlääkärit, näin pennutustakin voitaisiin paremmin valvoa.
Näin päättyi Pirjo-Riikan painajainen. Mitä tästäkin taas opittiin =)
Opittiin kirjoittamaan taas hieman paremmin.
Minä unohdin tuon kirjoituksestani XD KIITOS!!!