http://www.kolumbus.fi/mika.siivola/schavon/aateliston_ja_kuninkaan_suhteet.htm
"mm._Aateliston ja kuninkaan suhteet 1600-luvulla
1600-luvulla Ruotsi oli eurooppalainen suurvalta, jolla oli omistuksessa suuria alueita nykyisen Saksan Itämeren ranta-alueella sekä nykyisen Liettuan, Latvian (entisten Liivinmaan ja Kuurinmaan) ja Viron alueella. Viron valloitus alkoi jo 1561 mutta alueiden siirtyminen Ruotsin haltuun tapahtui pääasiassa Kustaa II Adolfin 1600-luvun alkupuolella käymien sotien seurauksena.
Yleiseen eurooppalaiseen tapaan Ruotsin kuninkaat alkoivat jo 1500-luvun loppupuolella antaa läänityksiä sodassa tai virkamiehinä kunnostautuneille aatelisille, joista monet olivat kotoisin valloitetuilta alueilta tai Ruotsin liittolaismaista ja siten saksalaista tai ranskalaista sukuperää. Keski-Euroopassa vallitsi tuohon aikaan pääasiallisesti ns. maaorjuus eli maa oli jo keskiajalla muodostuneen läänityslaitoksen seurauksena eri asteisten aatelisten hallussa. Talonpojat eivät omistaneet maitaan vaan olivat sidottuja kartanonherraansa, jolle maksoivat veronsa. Ruotsi oli niitä harvoja maita, jossa ei ollut maaorjuutta vaan talonpojat olivat vapaita. Ruotsissa oli myös kuninkaan valtaa rajoittavat valtiopäivät, jossa oli edustettuja aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat.
1600-luvulla Kustaa II Adolfin ja erityisesti hänen tyttärensä Kristiina-kuningattaren toimesta annettiin aatelisille läänityksiä Suomesta. Esimerkiksi Kristiinan hallituskaudella (1632-1654) aatelissukujen lukumäärä kasvoi runsaasti kolminkertaiseksi. Suomessa oli aatelissukujen lukumäärä 1600-luvun lopulla pari sataa, niistä monet ulkomaalaisia, mm yli 40 saksalaista ja parikymmentä skotlantilaista. Näiden joukossa olivat mm ranskalainen de la Motte-suku ja saksalainen von der Pahlen-suku. de la Motte-suvun hallussa oli 1600-luvun loppupuolella Sääksmäen kuuluisa Lahisten kartano, jolle kuului lukuisia maatiloja, mm Saarijärven Pääjärven Vahangan kylän talot, joukossa Mahlun talo. von der Pahlen-suku taas hallitsi mm Heinolan pitäjän Paason kartanoa.
VALTIONTALOUDEN JA TALONPOIKIEN ASEMAN HEIKENTYMINEN
Aateliston hallussa olevien ns. säteritilojen omistajat eivät maksaneet valtiolle veroa. Säteritilojen alustalaiset maksoivat veronsa suoraan aatelisille. Lisäksi alustalaiset olivat vapautetut asepalveluksesta. Kun huomattava osa Ruotsin maa-alueista joutui aatelisten tiloiksi väheni Ruotsin valtiolle veroa maksavien talonpoikien määrä ja vapaiden talonpoikien verot nousivat. Enemmän kuin puolet Suomesta tulevista kruununveroista oli siirtynyt aateliston nautittavaksi. Ruotsin virkamiehistö ja armeijan upseeristo ja osittain myös aliupseeristo oli aatelissukujen jäseniä tai säätyläisiä, jotka saivat pääasiallisen palkkansa hallussaan olevien maatilojen verotuloista.
Jos talonpoika ei kyennyt kolmena vuotena maksamaan veroansa joutui hänen tilansa valtiolle ns. kruununtilaksi ja tilaa asunut suku menetti perintöoikeuden. Ruotsissa oli siis kahdenlaisia talonpoikia: verotalonpoikia, jotka omistivat maansa ja tila siirtyi perintönä suvussa, sekä kruununtalonpoikia, joiden tilat omisti periaatteessa kruunu eikä tilaa viljelevällä talonpojalla ollut perintöoikeutta. Valtiovalta saattoi määrä tilalle uuden omistajan. Maksamalla kolminkertaiset verot pääsi kruununtalonpoika taas verotalonpojaksi ja tila muuttui perintötilaksi.
VÄLTTÄMÄTTÖMÄT UUDISTUKSET
Kun Ruotsin valtion tulot vähenivät romahdusmaisesti ja armeijan ylläpitäminen kävi vapaille talonpojille ylivoimaisen raskaaksi ryhtyi lähes täydellisen yksinvaltiuden saanut Kaarle XI (1660-1697) kahteen välttämättömään uudistukseen:
Jne,..kts linkki_
"mm._Aateliston ja kuninkaan suhteet 1600-luvulla
1600-luvulla Ruotsi oli eurooppalainen suurvalta, jolla oli omistuksessa suuria alueita nykyisen Saksan Itämeren ranta-alueella sekä nykyisen Liettuan, Latvian (entisten Liivinmaan ja Kuurinmaan) ja Viron alueella. Viron valloitus alkoi jo 1561 mutta alueiden siirtyminen Ruotsin haltuun tapahtui pääasiassa Kustaa II Adolfin 1600-luvun alkupuolella käymien sotien seurauksena.
Yleiseen eurooppalaiseen tapaan Ruotsin kuninkaat alkoivat jo 1500-luvun loppupuolella antaa läänityksiä sodassa tai virkamiehinä kunnostautuneille aatelisille, joista monet olivat kotoisin valloitetuilta alueilta tai Ruotsin liittolaismaista ja siten saksalaista tai ranskalaista sukuperää. Keski-Euroopassa vallitsi tuohon aikaan pääasiallisesti ns. maaorjuus eli maa oli jo keskiajalla muodostuneen läänityslaitoksen seurauksena eri asteisten aatelisten hallussa. Talonpojat eivät omistaneet maitaan vaan olivat sidottuja kartanonherraansa, jolle maksoivat veronsa. Ruotsi oli niitä harvoja maita, jossa ei ollut maaorjuutta vaan talonpojat olivat vapaita. Ruotsissa oli myös kuninkaan valtaa rajoittavat valtiopäivät, jossa oli edustettuja aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat.
1600-luvulla Kustaa II Adolfin ja erityisesti hänen tyttärensä Kristiina-kuningattaren toimesta annettiin aatelisille läänityksiä Suomesta. Esimerkiksi Kristiinan hallituskaudella (1632-1654) aatelissukujen lukumäärä kasvoi runsaasti kolminkertaiseksi. Suomessa oli aatelissukujen lukumäärä 1600-luvun lopulla pari sataa, niistä monet ulkomaalaisia, mm yli 40 saksalaista ja parikymmentä skotlantilaista. Näiden joukossa olivat mm ranskalainen de la Motte-suku ja saksalainen von der Pahlen-suku. de la Motte-suvun hallussa oli 1600-luvun loppupuolella Sääksmäen kuuluisa Lahisten kartano, jolle kuului lukuisia maatiloja, mm Saarijärven Pääjärven Vahangan kylän talot, joukossa Mahlun talo. von der Pahlen-suku taas hallitsi mm Heinolan pitäjän Paason kartanoa.
VALTIONTALOUDEN JA TALONPOIKIEN ASEMAN HEIKENTYMINEN
Aateliston hallussa olevien ns. säteritilojen omistajat eivät maksaneet valtiolle veroa. Säteritilojen alustalaiset maksoivat veronsa suoraan aatelisille. Lisäksi alustalaiset olivat vapautetut asepalveluksesta. Kun huomattava osa Ruotsin maa-alueista joutui aatelisten tiloiksi väheni Ruotsin valtiolle veroa maksavien talonpoikien määrä ja vapaiden talonpoikien verot nousivat. Enemmän kuin puolet Suomesta tulevista kruununveroista oli siirtynyt aateliston nautittavaksi. Ruotsin virkamiehistö ja armeijan upseeristo ja osittain myös aliupseeristo oli aatelissukujen jäseniä tai säätyläisiä, jotka saivat pääasiallisen palkkansa hallussaan olevien maatilojen verotuloista.
Jos talonpoika ei kyennyt kolmena vuotena maksamaan veroansa joutui hänen tilansa valtiolle ns. kruununtilaksi ja tilaa asunut suku menetti perintöoikeuden. Ruotsissa oli siis kahdenlaisia talonpoikia: verotalonpoikia, jotka omistivat maansa ja tila siirtyi perintönä suvussa, sekä kruununtalonpoikia, joiden tilat omisti periaatteessa kruunu eikä tilaa viljelevällä talonpojalla ollut perintöoikeutta. Valtiovalta saattoi määrä tilalle uuden omistajan. Maksamalla kolminkertaiset verot pääsi kruununtalonpoika taas verotalonpojaksi ja tila muuttui perintötilaksi.
VÄLTTÄMÄTTÖMÄT UUDISTUKSET
Kun Ruotsin valtion tulot vähenivät romahdusmaisesti ja armeijan ylläpitäminen kävi vapaille talonpojille ylivoimaisen raskaaksi ryhtyi lähes täydellisen yksinvaltiuden saanut Kaarle XI (1660-1697) kahteen välttämättömään uudistukseen:
Jne,..kts linkki_
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.