Näen.
Miten se lentää.
Kiitäen korkeuksiin.
En ehdi perään.
Ei hyvästejä sanonut.
Liekö muistaakaan nyt.
Kaarrellen kaukana.
Uusilla ulapoilla.
Noin helppo on nousta korkeuksiin.
Jättäen jälkeensä kaipuun niin.
Niiden hetkien menneiden.
Onnenlintuni tietää sen.
Sydän kaipaa elääkseen.
Kaiken vielä uudelleen.
Onnellisten tähtien alla.
Miten se lentää.
Kiitäen korkeuksiin.
En ehdi perään.
Ei hyvästejä sanonut.
Liekö muistaakaan nyt.
Kaarrellen kaukana.
Uusilla ulapoilla.
Noin helppo on nousta korkeuksiin.
Jättäen jälkeensä kaipuun niin.
Niiden hetkien menneiden.
Onnenlintuni tietää sen.
Sydän kaipaa elääkseen.
Kaiken vielä uudelleen.
Onnellisten tähtien alla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnenlintuni runossa luot esiin herkkää symboliikkaa tunnetasolla ja tunnetilassa.
Runon kevyt ilmavuus luo keväisen tunnun ja tilan onnenlinnun lentää.
Mitta, minne se lentää? jonnekin kaukaisuuteen, näkymättömiinkö?
Ehkä niin, mutta ei se pitkään viivy, eikä kauas mennyt, koska ei hyvästejä sanonut.
Lentää vain yllä rinnasa vellovien kevään kuohujen, kevättä siipien alla.
Lentää, kosak lintu elää lentääkseen.
Lentääkseen pois ja palatakseen takaisin.
Sellainen se on. Lintu.
Kevään hehkuinen on runosi Margitta. Keväänhehkuinen ja kevytsiipinen, kuin onnenlintusikin.
Kiitos lukuhetken nautinnosta.
Kiitos itsellesi ihanasta palauteesta.
Onnenlinnullani oli nimikin.
Kultakirjaimin piirrustin.
Ja kuva säilyy sydämessäni.
Oli vain aika lentää pois.
Palatakseen.
Niinkuin ei ollutkaan ois.
Muualla kuin sydämeni saloilla.
Sieluni sävelin visertelee.
Sen kauneus häikäisee.
Se on olemassa.
Hymyssä, auringossa.
Kiitos Ceero :)