Aloitusten puutetta on ihmetelty palstalla, ja olen itsekin ajatellut samaa, vilkaistessani palstalle.
Eipä siinä muuta kuin tekemään aloitusta.
Tässä aamuauringossa mukavasti istuessa, kahvimuki ulottuvilla tajuaa, kuinka
etuoikeutettu sitä on, kun Internet on avannut ikäpolvellemmekin tämän kyberavaruuden. Kaikkinen lukemattomine mahdollisuuksineen, tiedon hankinnassa, seurustelussa, pankkiasioiden hoitamisessa, ja viestinnässämme.
Parissa sekunnissa saamme yhteyden joka maanosaan,--- kirjat, joita joutui kaukolainaamaan jos ei kirjastossa ollut, voi tilata netin kautta itse, ja maksaa samalla.
Joka viikko käy 65.000 000 ihmistä Wikipediassa, joka kertoo, miten paljon meitä täällä liikkuu.
Sitten on vielä nämä yhteisöt, joissa eroitumme vähitellen toisillemme kuin olisimme esittäytyneet. On luonnollista, että samalla nimimerkillä kirjoittava ihminen tulee tutummaksi, ei kukaan voi niin neutraalisti kirjoittaa, etteikö hänen *äänensä*--tapansa ilmentää itseään kerro jotakin hänestä.
Minä pidän sitä hyvänä, on hauskempaa liikkua *toreilla*, joilla näkee tuttujakin.
Etuoikeutettuja olemme siinä suhteessa, ettei ennen meitä ollut mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin näin vaivattomasti.
Ihmisillä, joilla on vaikeuksia liikkua syystä tai toisesta, ei tarvitse kärsiä eristäytyneisyydestä samalla tavoin kuin ennen. Ikkuna maailmaan, ihmisiin on avoinna!
Sinne avoimeen ikkunaan keskellenne huutelen nyt:-- hyvät huomeneni:D
Eipä siinä muuta kuin tekemään aloitusta.
Tässä aamuauringossa mukavasti istuessa, kahvimuki ulottuvilla tajuaa, kuinka
etuoikeutettu sitä on, kun Internet on avannut ikäpolvellemmekin tämän kyberavaruuden. Kaikkinen lukemattomine mahdollisuuksineen, tiedon hankinnassa, seurustelussa, pankkiasioiden hoitamisessa, ja viestinnässämme.
Parissa sekunnissa saamme yhteyden joka maanosaan,--- kirjat, joita joutui kaukolainaamaan jos ei kirjastossa ollut, voi tilata netin kautta itse, ja maksaa samalla.
Joka viikko käy 65.000 000 ihmistä Wikipediassa, joka kertoo, miten paljon meitä täällä liikkuu.
Sitten on vielä nämä yhteisöt, joissa eroitumme vähitellen toisillemme kuin olisimme esittäytyneet. On luonnollista, että samalla nimimerkillä kirjoittava ihminen tulee tutummaksi, ei kukaan voi niin neutraalisti kirjoittaa, etteikö hänen *äänensä*--tapansa ilmentää itseään kerro jotakin hänestä.
Minä pidän sitä hyvänä, on hauskempaa liikkua *toreilla*, joilla näkee tuttujakin.
Etuoikeutettuja olemme siinä suhteessa, ettei ennen meitä ollut mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin näin vaivattomasti.
Ihmisillä, joilla on vaikeuksia liikkua syystä tai toisesta, ei tarvitse kärsiä eristäytyneisyydestä samalla tavoin kuin ennen. Ikkuna maailmaan, ihmisiin on avoinna!
Sinne avoimeen ikkunaan keskellenne huutelen nyt:-- hyvät huomeneni:D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huomenta vaan!
Noin on kuin sanot.
On kuitenkin liian monta kirjoittajaa, jotka aina loukkaavat mutta eivät koskaan uskalla paljastaa itseään..
Aivan viime päivinä on palsta saanut yllättävän kirjoitusrauhan, joka toivottavasti säilyy.
Juuri nyt on Saima Harmajan runon "Lumous" vuoro. En osaa kuvata siveltimellä enkä sanoilla tätä toukokuista valoa, jonka sain taas kevään ensi vesiretkellä kokea. Meitä runotyttöjä ja kaunosieluja on moitiskeltu runsaasta siteeraamisesta, mutta miksi yrittää kilpailla siinä, mikä on jo täydellisesti tehty ja hetkessä löydettävissä. Nämä runo - ja sävelvalinnat kertovat meistä hyvinkin paljon. On niin helppoa tämä linkkien ja tekstien liittäminenkin.
Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikävöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
kun puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.
*********************
Onko tämä netin käyttö etuoikeus vai taannuttaako se jollain tasolla, niin epäilen. Lapsenlapsemme ovat diginatiiveja, heille tämä virtuaalisuus on teknisestikin lastenleikkiä. Onneksi meillä heidän vanhempansa ovat samoilla linjoilla kuin me isovanhemmat : tiukat rajat sisällön ja ajankäytön suhteen. Netti yhdistää, mutta myös yksinäistyttää , tämä on tavallaan liian helppoa yhteydenpitoa, steriiliä ja vastuutonta. On helppo yhtyä sukulaissielujen harmoniaan ja sivuuttaa sellainen, mikä tarjoaa vastusta tai mielipahaa.
Onneksi meidän ikäpolvemme on oppinut istumaan 44 oppilaan luokassa ja pelaamaan pesäpalloa koko kylän lasten kanssa, käymään kirjastossa ja eväsretkillä, nauttimaan käsi kädessä kävelystä ja hiljaisuudesta kahdestaankin.
Elämysten, tapahtumien ja tunteiden jakaminen on syvästi inhimillistä, siksikin tällaiset keskustelupalstat ovat tärkeitä. Kaikilla ei ole enää omanikäisiä läheisiä, joiden kanssa asioita jakaa. Ikkunahan tämäkin netin ruutu on, siellä rannikkoa vähän itäänpäin istuu ikkunassaan Sinisirkku , joka pystyy varmaan kuvataiteilijan silmin näkemään meidän aamuiset pörröpäätkin.
Hyvää huomenta tänään, huomenna ja ylihuomennakin !
Sää on lämpenemässä, kyllä me nyt ihan villiinnytään kuin laitumelle päästetyt lehmät !
Hymyn sait aikaan täällä ikkunani luona, kun juuri kirjoittaessani ajattelin, miten
aamupörröisenä ja huolettomana monikin meistä omassa rauhassaan on:D
Ymmärrän ja tiedostan nuorison kohdalla vieraantumisen, jos ujouttaan ei liiku ikäistensä parissa. Toisaalta ilman Internettiäkin on ollut syrjäänvetäytyjiä kautta aikojen, joten tarjoaahan tämä heillekin mahdollisuuden purkaa tuntojaan.
Oman ikäpolveni kanssaihmiset ovat jo luoneet omat liikkumiskohteensa, (lasten ja lastenlapsien tapaamiset) ja muut harrastuksensa, joten en näe eristäytymistä lisäävänä tätäkään.
Ilon jakaminen, olkoon se omaa mieltä sykähdyttävän runon tai musiikin muodossa, lisää positiivistä ilmapiiriä, puhumattakaan omasta mielestä kumpuavia runoja, joita palstallammekin saamme lukea on tunteiden rikkautta!
Varmaan ei harmoniakaan olisi niin auvoista, ilman kiperiä *totuuksia* joita saa lukea. Jos niissäkin on varteenotettavaa, niin opimmehan niistäkin!
Heräävä luonto herkistää hyviin ja lämpimiin tunteisiin kanssaihmisiä kohtaan:)
aamukahvin aikaan tulee tänne aina katsottua, vaikka sitten päivän riennot vievätkin mukanaan.
Uusista aloituksista olen iloinen, koskaan en ole tullut enkä tulisi sanomaan: miksi tällainen, kun en edes pidä tästä.
Olemmehan opettaneet jo pieninä lapsillemmekin sen verran tunteidensa hallintaa, että eivät kuuluta kutsuilla ruokapöydässäkään kovalla äänellä siitä, etteivät pidä jostain ruokalajista. Ainakin meillä oli tarpeen niin tehdä, sillä anoppini ei olisi riemastunut liian suorasukaisesta tunneilmaisusta tässä suhteessa.
Ja pilaahan se muiden tunnelman ja ruokahalun,
sillä tätä opetustamme perustelimmekin heille.
Kevät on minulle aina merkinnyt ansaitsematonta armoa,
koulukaupungistani kotiin junan jyskyttäessä keväällä,
kun tiesin omenapuiden kukkivan ja koko kesän olevan edessä, koin sanomattoman suurta onnea.
"Juna juoksee jyskyttäin
halki kenttäin vihreäin.
Rentukoita, kulleroita,
kevään kultavasaroita!
Pian, pian saavutaan
kukkivihin kyliin!"
Muististani kirjoitin Hellaakoskea, joka assosioituu näihin tunnelmiin, ja kiire oli näyttää hyvää todistusta ja palkintoa tai stipendiä vanhemmille.
Sitten siitä päästiin, alkoi uintiretket naapurin vuotta vanhemman Tuulian ja muiden ystävien kanssa,
alkoivat myöskin työt kotitilalla, se kaikki oli mieleistä,
liittyi kevääseen ja kesään.
En yhtään muista, mikä oli otsikkosi, Sinisirkku, menin nyt muistojeni mukana kauas ajassa taaksepäin. Silti ihan tänäänkin ja tänä keväänä olen kokenut kevään valon ja lämmön voiman suurena humauksena lävitseni. Kevät!
Nyt ovat vuorossa äitienpäiväkutsuille menot lauantaina ja sunnuntaina, miten olenkaan Luojalle kiitollinen kaikesta elämässäni! Ansaitsematonta armoa on elämäni ollut!
Hyvää äitienpäivää meille kaikille! toivottaa Satu*
Kaikenlaista läpikäyneenä elämäni poluilla, nautin nyt tästä eläkeläisen harmittomasta ja huolettomasta ajasta.
Vanhempamme joutuivat vielä eläköidyttyäänkin tekemään kaikenlaista elintasonsa säilyttämiseksi.
Taisi olla julkinen sektori jonka palveluksessa olevilla oli eläke, ja pakolliseksi työeläke tuli joskus puolessa välin -60 lukua, hyvä kun silloin.
Nyt olemme valistuneen maailman kasvattamia ja hyväosaisia siinä mielessä, pidämme kunnostamme hyvää huolta, ulkoilemalla ja henkinen puolikin saa haluamansa, aikaa on ja menohalut riittää kannustimeksi.
Muutaman päivän reissu vaikka lähikaupunkiin virkistää henkisesti ja kroppa joutuu koetukselle kierrellessä kotiin tultua sitten vaan taas balanssiin niin kropat kuin mielikin.
Jokainen kevät on aina uusi ja tuo tullessaan heiluvat helmat ja tuon säilyneen kesämielen.
Näillä eväillä eteenpäin kohti uusia mielenkiintoisia tapahtumia ja uusien ihmisten tapaamisia
Olipas tosi hyvä aloitus.Samaa mieltä olen minäkin. Tämmöinen kommunikointimuoto ilahduttaa meitä etuoikeutettuja todella,mikäli sitä käytetään oikein. Tuli tänään aivan uusi mahdollisuuskin huomioiduksi. Saa nimittäin tilatuksi netin kautta laboratoorioonkin ajan,mikäli lähete lääkäriltä on.Niin,että mikäs meidän on polskutella eteenpäin,tämän etuoikeutettujen sukupolven,kun olemme oppineet jotenkin istahtamaan hetken koneittemme äärelle. Luku ja kirjoitustaidon olemmekin oppineet jo alakoulussa.