Suomenlapinkoiran pentu puree liikaa

Sama juttu täällä,meillä on pian 11-viikkoinen suomenlapinkoiran narttupentu,
ja ihan samalla lailla käyttäytyy,kun kerroitmja kun ne hampaat ovat viekä sellaiset terävät naskalitm,että oikein sattuu!
minä olen puristamut kuonosta,kun on näykkinyt,mutta ei ole ainakaan tähän mennessä ollut apua,
Sitten tuttavani suositteli vesisuihkepulloa,mutta kokeilin muutamana päivänäm
ja rupesi vain haukkumaan,ja innostui lisää...
Sitten kokeiltiin kovaa murahtamista,kuten emo tekee pennuilleen,
mut ei tuottanut tulosta,samaten kovaa eläimellistä voihkaisua,se ehkä
on tehonnut mielestäni vähän.
Koskahan tuo näykkiminen loppuu,olen myös hieman ihmeissäni,
kun tosiaan välillä aivan kuin vihaisena yrittää hyökätä.
Ja mekin kyllä annamme paljon aikaa ja läheisyyttä koiralle,ja leikimme
paljon sen kanssa,niinkuin varmaan tekin.Toivottavasti näistä kuitenkin kehkeytyisi kilttejä ja rauhallisia lapinkoiria,joita olen joskus aikuisia tavannut,
Sitten ollaan viety arestiin eteiseen välill',ja ladskettu 30:een,se on vähän mielestämme tehonnut.
Ja kun on otettu pois sieltä,ei olla oltu huomaavinamme tyttöä vähään aikaan.

Joo tänään käväisin koiranäyttelyssä ja näin muutaman erittäin rauhallisen lappiksen ja kieltämättä siinä tuli vähän sellainen olo että "meidän villikosta tuskin ikinä tulee tollasta." Nyt olen ottanut vesipullon käyttöön ja näyttää toimivan jokseenkin hyvin. Pureminen on vähentynyt selvästi, mutta lahkeita kuitenkin yhä yritetään järsiä. Katsoo nyt, jos tuosta tulisi vielä yhteiskuntakelponen tyttö. Kellään kokemuksia että missä vaiheessa tuon puremisen pitäisi kokonaan loppua?

Kiitti hyvistä neuvoista,sinullahan on jo kokemusta koirista.Hävettää,kun katsoin,kuinka paljon oli edellisessä viestissäni kirjoitusvirheitä,
olin tosiaan aamulla ottamassa aurinkoa ulkona,ja silmät "jäi ulos",
niinkuin sanotaan,sitten vielä kirjoittelin aika pimeässä huoneessa
ilman laseja,ja tulos oli sen mukainen!
Mutta kyllä tässä ihan selvin päin ollaan(heh)!
Kyllä tämä meidän pieni kermanvaalea lapparimme tuo kuitenkin
niin paljon iloa elämään,ja olemme saaneet nauraa sen tempuille,
ja muulle touhuilulle,etä ei meillä "viiskymppisillä" ole enää vapaa-ajan
ongelmia,
Kyllä koira on hyvää terapiaa itse kullekin,meilläkin on sellainen tilanne,
että lapset "lentäneet"pesästä,eikä vielä lapsenlapsia,niin karvavauva
tuli ihan tarpeeseen.
Mutta pitää tosiaan vaan tarjota luita kaluttavaksi,ja leluja riepoteltavaksi.
Meidän koiralla on muuten ihan tummanvihreät silmät,jännä katsoa,
vaihtavatko vielä väriä...