GALLUP:minkä ikäisenä olette muuttaneet vanhempien luota

Älä sinä välitä muiden muuttamisista, vaan kipin kapin pois mamman hoivista. Mammojen lellikeistä tulee surkeita puolisoita.

26 ja muuttamassa.

17v.

17 v. oli mittarissa minulla ja tyttöystävälläni, nyk.vaimollani.

Muutin omaan asuntoon kun täytin 31v

19-vuotiaana tuli lähettyä. Nykyää ikää 30v.

viime juhannuksena muutin ja ikää on nyt 26v.

18v. Lähdin opiskelemaan pääkaupunkiin. Olisi pitänyt kyllä käydä armeija ensin.

viime elokuussa eli 25v,tosin ehkä olisin jo ollut valmis muuttamaan pari-kolme vuotta aikaisemmin,mutta tilanne vaati sen mitä se vaati.

Mielenkiintoisinta kotona asuessa oli ulkopuoliset komenttit varsinkin suvun parista.Sieltä sanottiin epäsuorasti että eikö sitä pitäisi jo muuttaa pois.Mutta,ihmiset kun eivät aina tiedä mitä asioiden takana on niin ei niiden pitäisi mennä puuttumaan tilanteeseen.
Ja toisekseen,ei mun mielestä ole mitään pahaa jos viihtyy vaikka päälle parikymppiseksi kotona ja säästää vaikka asuntoon rahaa.Tietenkin voi osallistua kotona oleviin kustannuksiin.Pääasia että suunta on oikea.
Kyllä se myös kertoo että lapsilla ja vanhemmilla on sellaiset välit kuin kuulukin olla,läheiset ja hyvät välit.

18½ vuotiaana. :)

Ekan kerran muutin pois, kun olin 17vuotias, toisen kerran sitten 19vuotiaana ja sillä tiellä edelleen, ikää 25v.

keväällä muutin, kun syksyllä täytin 19v. nyt tulen syksyllä 63v.
Lähdin karkaamalla, koska kotoa ei päästetty, olin ilmainen työläinen.

Kaksi aikuista miestä on ja toisella kaksi pientä poikaa.
Omaa asuntoa säästin 16 vuotta.

17 veenä.

Aloittajalle: Olet varmasti mies. Mitä hittoa sä mammanpoika vielä kotona teet?

oon 24v. asun vielä kotona. en häpeä sitä yhtään. tulen hyvin toimeen vanhempieni kanssa, joistä toinen jo eläkkeellä ja toinen vuorotteluvapaalla. saa aika rauhassa olla kun nytkin ovat olleet vapusta asti mökillä. Säästän omaa asuntoa varten johon todennäköisesti muutan vuoden kuluttua. Koskaan ei ole patistettu pois muuttamaan, toisin kuin muutamia kavereita alettiin hätistämään omaan asuntoon 18v synttäreinä.

15-vuotiaana. 19-vuotiaana oli pakko tulla takaisin vanhempien luokse ja nyt 20-vuotiaana taas olis lähtö toiselle puolelle Suomea. :)

20-vuotiaana. Ihan sopiva ikä mielestäni, ainakin itselleni oli- mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.

17 vuotiaana ensimmäinen vuokrakämppä, 21 ensimmäinen oma asunto :)

15v asuntolaan toiselle paikkakunnalle ammattikoulu opintojen vuoksi (olen siis loppuvuodesta syntynyt jos joku ihmettelee), osoite oli vanhempien luona siihen asti, että 20 täytettyäni muutimme mies ystäväni kanssa virallisesti samaan asuntoon kirjoille ja nhyt 21½v ja mieheni kanssa suunnittelemme pientä omakotitaloa/rivaria.:)

19 vuotta ikää ja muutan kahden viikon päästä koska opiskelut vie toiselle paikkakunnalle :) Mun mielestä toisen asteen koulun jälkeen on oikea aika lähteä.

Olen 18v, ja muutan omaan kämppään nyt syyskuussa.

15v, täytin siitä muutaman kuukauden päästä 16. Nyt 23 ja oma asunto hakusessa.

Itse olen 28v ja asun vanhempien kanssa. Ja ihan syystäkin; olen työtön, ja kelan päivärahalla ei pahemmin vuokrata minkäänlaista kämppää.

Maksan kuitenkin itse omat laskut ja sillointällöin myös vanhempien. Maksan myös osan ruuista, auton bensoista yms muun tarvittavasta.

Tosin olen muuttamassa muualle opiskelemaan viikon päästä. Sen jälkeen en tiedä muutanko takaisin vanhempien luokse vai en. Riippuu saanko lähihoitajan töitä valmistumisen jälkeen.

Olin 16, hyvästä perheestä, läheiset välit vanhempiin. Tuntui vaan ajankohtaiselta. Nyt äkkiä ulos sieltä ja aikuistumaan !!!

14 ekan kerran :I

Kaupunkiin 16-vuotiaana. Aloitin ammattikoulun. ja muutin naimisissa olevan serkun luokse.

Etelästä Pohjanmaalle 16v. töihin. Asuntona huone maatalon vintillä. Melkoista extremeä kaupunkilaispojalle. Hyvä koulu elämästä , ei kaduta yhtään.

18v syntymäpäivänä riitojen saattelemana. Olisinpa voinut käydä ensin koulut loppuun... onhan vanhempien luona asumisessa etunsa- jos käyt töissä, pystyt kerryttämään mahtavan pesämunan ennen muuttoa tuohon ikään mennessä. fiksua sekin, jos vaan tilaa ja omaa rauhaakin riittää ja välit on hyvät!

17vuotiaana lähdin ja perinnöksi sain 100metriä etumatkaa ja juuri täytin 57.

Muutin pois kodista 22-vuotiaana vastavalmistuneena poikaystäväni luokse. Olisin halunnut muuttaa pois jo aiemmin, mutta vanhemmat houkuttelivat jäämään. Näin jälkikäteen se oli hyvä asia, koska ei tarvinnut ottaa opintolainaa. Vanhemmat maksoivat kirjat ja koulumatkat eikä ruoista tai asumisesta tarvinnut maksaa mitään. Kesätyöansioilla maksoin omia menojani.

Kun ei tarvinnut ottaa opintolainaa, niin pystyimme ostamaan ensiasunnon jo noin vuoden päästä valmistumisestani. Toki tilannetta helpotti se, että sain heti koulutustani vastaavaa työtä.

Nyt olen jo yli 40-v.

En osaa kuvitellakaan, että omat lapseni muuttaisivat ennen 20 ikävuotta pois kodista. Olen heidän kanssa jutellutkin, että olisi hyvä, että käyvät koulut loppuun ja armeijan myös ennen kuin muuttavat kodista pois. Ehtivät sillä tavoin säästää rahat takuuvuokraa varten, suorittaa autokoulun jne. Peräkammarin poikia en ole heistä kasvattamassa, mutta toki riippuu tosi paljon työtilanteestakin. Ei ole järkeä pistää nuoria omilleen, jos ovat pitkäaikaistyöttömiä tms.

Etkö halua omaa elämää? Ekan kerran muutin 16v, mutta rahankäyttö yms. hakusessa. Vanhempien eron jälkeen 20v lopullisesti. Meidän vanhempi poika muutti 21v (nyt naimisissa 29v). Nuorempi oli kohta 18v, kun muutti (nyt 23v).

20-vuotiaana :)

19-vuotiaana.

ei siinä mitään ja rahaa säästyy ja kaverit puhuu selkäsi takana jotta siinä vasta mamman poika ja samalla ovat kateellisia, jokainen asuu miten haluaa, se on vaan vaikeampaa häippästä mitä kauemmin siellä pyörii..jos esim vanhemmat haluaa niin ja siitä ei ole mitään haittaa molemmin puolin, nää on kinkkisiä juttuja..

Olen 32-vuotias ja muutin kotoa 17-vuotiaana.

16vuotiaana opiskelemaan eri paikkakunnalle. nyt 25.

Muutin kotoa 22- vuotiaana poikaystävän kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Poikaystäväni oli tuolloin 20-vuotias :)

37 ja viellä kotona...ainakin kirjoilla nyt(välillä ollut poiskin), kun nykyinen työ-ja rahatilanne on mitä on ja mahdollisuus on asua ja säilyttää lähes entinen elintaso tällä lailla "kotona".
Käy nukkumassa ja pesemässä vaatteita aina välillä niin siinähän se menee ja on ns. talonväelläkin omaa rauhaa suurin osa ajasta.

Lähdin 17-vuotiaana Keskipohjanmaalta eteläsuomeen, enkä mennyt kahteen vuoteen kotiin käymään.

Asun vielä vanhempieni kanssa, täytän syksyllä 82 vuotta.Ajattelin nyt irtautua vanhemmistani ja alkaa elää itsenäistä elämää.
Käyn sitten myös tansseissa ja ravintoloissa.
Vanhempani eivät tykkää "jumalattomasta" menosta, mutta nyt aion elää täysin rinnoin.
Olen opetellut salaa ruoan laittoa ja pyykinpesua, pärjään sitten omillani.

16- vee. Lähdin Ruotsiin piikomaan. Sieltä vuoden päästä takaisin kotiseudulle. Menin kauppaan töihin ja sain asunnon kaupan yläkerrasta. Sillä matkalla olen.
Maailma oli erilainen silloin.
Omat lapset ovat muuttaneet omilleen aikaisin. Tytär poikaystävineen omaan omistusasuntoon 17 vuotisena. Oli vielä niin nuori, että me omistimme hänen asunnon puolikkaansa vielä vuoden ja autoimme viisi vuotta lainan maksuissa. Poika muutti armejan jälkeen, silloin oli jo ammattikoulu takana ja työpaikka.

21 vuotiaana..

Hei!

Muutin ensimmäisen kerran vanhempieni luota sinä kesänä jona täytin 13-vuotta. Olin silloin vielä 12-vuotias. Tosin oma asuntoni sijaitsi samassa pihapiirissä isovanhempieni yläkerrassa. Mutta itse laitoin ruokani, siivosin, tiskasin ja nukuin yöni yksin. Vuotta myöhemmin muutinkin sitten jo naapurikuntaan rivitaloon asumaan.

15-v

16-vuotiaana toiselle paikkakunnalle 18-vuotiaan poikaystäväni kanssa.
18-vuotiaana yksin vuokralle ja nyt 34-vuotiaana aviomieheni kanssa ostimme vanhan kotitaloni itsellemme . Eli muutin takaisin kotiin, tosin ilman vanhempiani :)

10 vuotiaana muutin, laitoin oman luukun.
Oonko vähä kova tyyppi.

Sanoin vanhemmille että haistakaa vittuuuuuuuuuuu ja lähin menee.

Ei oo tuloja ei oo mitään, elämä on onnetonta paskaa, mutta pääasia että
pääsin 10 vuotiaana omilleni asumaan, vitun siistiiiiii.

vittu ihmettelen miten vielä jotkut asuvat VANHEMPIEN LUONA 11 vuotiaana, APUAAAAA.

16 vuotiaana muutettiin miehen kanssa yhteen. Nyt naimisissa ollaan oltu jo vuosia. En ymmärrä jos joku asuu 30 vuotiaana kotona jos ei ole syytä. Siis ei ole vanhemmat sairaita jne. Silloin olisi asia erikseen, mutta kukin tyylillään.

Mitä vitun merkitystä sille kenellekkään on?
Onko paineita, asu siellä missä parhaiden viihdyt.

Suomi on niin vitun outo maa jossa kytätään joka helvetin asia ja tehdään numero.

Pääsin armeijasta 19 vuotijaana jolloin isä heti seuraavana päivänä muutti pois ja vuokrakämppä siirrettiin minun nimiini.

Tuli aika puskista ja kesti hetken ennenkuin laiska paska oppi tiskaamaan siivoamaan ja pesemään pyykkiä omin avuin kun kukaan ei ollut käskemässä. Nyt kuitenkin 15 vuotta myöhemmin se oli juuri sitä shokkihoitoa mitä kaipasin.

Olin 21, kun muutin omaan kämppään lähemmäs työpaikkaa.

14 vuotiaana, 2 vuotta kadulla stokiksessa ja 16 lapsenlikas siitä se lähti eka oma kämppä 16v. Ei ollu vanhempia hyysäämässä.

16 v, opiskelemaan toiselle paikkakunnalle.

Täytin syksykesästä 16. Muorilla oli hommattuna uus ukko ja se (sika) potkaisi pellolle jo kesäkuun alussa samana vuonna! Koulu kun loppui, alkoi meikämannen mierontie. Eikä pennin latia "matkarahhaa" eikä leivänkyrsääkään evääksi! No. Olin samalla kylällä pariussa talossa "drehngin jopissa" ja heti, kun pääsin sotavaltion leippiin, vaihdoin maisemia. Ikävä ei ole ollut takaisin. Eikä tule.

Nyt oon itte kohta 60:nen ja muori jo kohta 85, vielä täysissä tolkuissa. Äijä on 80:nen, mutta olkoot vaan. Kumma, kun ei mun kenkät niitten pöyrän alle sovi. Eikä kyllä niiden kenkät mun pöyrän alle. Ei oo sopinu yli 40 vuoteen.

Ihan itte olen oman leipäni maalimallelaiton jälkeen hommannut ja jälkipolville jakanut. Ei voi aikasempi sukupolvi kunniaa siitä ittelleen omia, että olisvat aikamieheksi kasvattanu ja pesämunan mun pesään laittanu. Mitään en ole hakemassa jos lie en saamassakaan.

3 viikkoa päälle 19 vuoden olin, kun muutin omaan asuntoon. Nyt olen 30v ja näin jälkikäteen ajateltuna olin vielä liian nuori muuttamaan omilleni, mutta pakko oli muuttaa, koska äitini ja isäni muuttivat pois synnyinkaupungistani, missä minulla oli vielä opiskelut kesken, joten en voinut muuttaa heidän kanssaan sinne toiseen kaupunkiin, vaan muutin omaan asuntooni synnyinkaupungissani ja jatkoin opiskelua.

19v., pari päivää yo-kirjoitusten jälkeen

Kysymys jolla ei ole mitään merkitystä, mihinkään asiaan.

Pääasia että on katto päänpäällä ja paikka jossa asua.

19vuotiaana.

Olin 17, muutamaa kuukautta vaille 18 kun muutin poikaystävän kanssa yhteen. Virhe oli ainakin minulle, niin aikainen kotoalähdön ajankohta kuin sekin, että en asunut ensin yksin vaan muutin suoraan toisen kanssa saman katon alle. Helpomman tien olisin käynyt, jos olisin tehnyt asiat eri järjestyksessä. Nyt ikää 23 vuotta, kotiin en ole palannut mutta asun kolmatta vuotta yksikseni, johon olikin sitten hiukan totuttelemista kun ei sitä ikinä ollut joutunut tekemään. Parempi toki näin päin, kun huomata kahdeksankymppisenä leskenä, että nyt ihan oikeasti olen ensimmäistä kertaa elämässäni yksin ja opetella siihenkin kaikkien muiden menetysten lisäksi.

18-vuotiaana toukokuun lopussa painoin ylioppilaslakin päähäni, menin naimisiin ja 1. kesäkuuta olin jo muuttanut pois kotoa.

Olin juuri täyttänyt 17 vuotta kun muutin opiskelijakämppään opiskelupaikkakunnalle. Siellä asuin kolme vuotta ja valmistumiseni jälkeen muutimme poikakaverini kanssa yhteiseen vuokra-asuntoon.

18, omasta tahdostani. Pyysivät kyllä jäämään vilelä vuodeksi.

Minä oisin muuttanu jo 16 vuotiaana, mutta en saanut. Sitte otin ja muutin 21 vuotiaana ja en oo katunu. Parani porukoihin välitki huomattavasti. Olen nykyään 27 vuotias.

muutinn kotoa pois 18-vutianna

16v muutin nykyisen mieheni kanssa saman katon alle.ja yhdessä asuttu nyt 12,5v.mielestäni noloa asua vanhempien luona jos on jo 30v.eihän kukaan sellasia ota vakavissaan...mielestäni viim.20v pitäisi asua jo omillaan.

mä olin 15v olen aloittanut vuotta aikaisemmin koulut ja muutin omaan vuokra-asuntoon ammattikoulun alkaessa jyväskylään n.300km päähän kotoa. olen nyt 23v

24v lähdin kotoa maalta kaupunkiin. Ensin pari viikkoa sukulaisten nurkissa asuntoa ja työtä etsiskelemässä, sitten hommiin ja eka vuokrakämppään.

15-vuotiaana muutin kotoa julkisten kulkuneuvojen läheisyyteen omaan pieneen vuokrakämppään, jotta pääsisi kouluun kulkemaan.

Tää muutti 16 vuotiaana.

Myös minä 15 voutiaana muutin vuokralle. Oi niitä aikoja.. aikaa kulunut jo siitäkin 30v

19-vuotiaaana ensikerran muualle, sitten 24-vuotiaana takaisin työttömyyden vuoksi ja nyt 25-vuotiaana taas pääsee onneksi muuttamaan omilleen.

15 vuotiaana

Pikkusisareni 11v. ja minä 13v. jäimme kahdestaan, kun äiti ja iskä muuttivat pois kotoa yli nelikymppisinä.

20wee silviisii ja olipaha jo aikaki!

No, itse en ole vielä ehtinyt muuttaa omaan asuntoon, mutta olis tarkoitus muuttaa jo ensi kuun aikana, kun sopiva vuokra-asunto sattui löytymään (31 neliöinen yksiö kerrostalossa). Ja ikää on tällä hetkellä 20 vuotta.

1-vuotiaana.

17 wee olin

kahdeksan vanhana naapurin kaisan kanssa ( vuotta nuorempi ) muutettiin metsään ja 20v ollaan jo täällä oltu.Sähköä ei ole ja kynttilän valossa televisiotakin katsellaan. Netin tein putkiradiosta. Lapsia on lauma ja kaikki niin perussuomalaisia että.Taidan hiipiä takaisin hirventaljan alle.

Muutin pois vanhempieni luota 16-vuotiaana, sillä lukio oli ainoastaan 50 kilometrin päässä kaupungissa.

itse muutin 32vuotiaan vanhempien luota pois työ perässä etelä pohjan maale.

Muutin elokuun alussa opiskelemaan ammattikorkeaan , ja elokuun aikana täytin 19vuotta. Vaikka lähtö tuntui haikealta, ei tämä Suomi kumminkaan niin iso paikka ole ettei junalla pääsisi kotiin melkeinpä silloin kun siltä tuntuu :)

16 vuotiaana lähdin kodistani kaupunkiin vuokralle ja töihin.
Seurana vain pieni koira.
Vuosikymmenet ovat vaihtuneet ja edelleen mailmalla ja nyt
olisi huono palatakaan kotiin, koska sitä ei enää ole tai paremmin
ei ole vanhuksia ketkä sitä kotia pitäisi.

19 vuotiaana.

Muutin itse vasta 24 vuotiaana pois kotoa. Asuin koko opiskeluaikani kotona, ja muutin sitten suoraan sitten toiselle paikkakunnalle 160km päähän vanhemmista saatuani ekan vakituisen työpaikan valmistuttuani insinööriksi. Kuullostaako oudolta?

Muutin vähän sen jälkeen kun täytin 16. Lähdin ammattikouluun eri paikkakunnalle ja sillä tiellä olen edelleen. Olen nyt 25 v.

22 vuotiaana. Menin silloin niamisiin nykyisen mieheni kanssa. 40 vuotta ollaan oltu aviossa.

16 vuotiaana kun aloitin amiksen muutettiin poikaystävän kanssa omaan vuokrakämppään 80km päähän porukoista :) Hyvin meni, stressasin aluksi. Nyt omistusasunto jne. En ole katunut missään vaiheessa vaikka rahasta olikin pulaa aika pahasti aina silloin tällöin..

no jokainen tyylillään, mutta itse olen sitä mieltä että nuorena kannattaa lähteä, kyllä se vaan kasvattaa kun joutuu kaiken tekemään itse ruoan, pyykit yms. ja rahan arvokin aukeaa ihan erilailla kun joutuu tarkkaan laskemaan tulot ja menot. itse siis 17v lähdin kokeilemaan miten siivet kantaa ja hyvin on kantanut jo monta vuotta :)

16-vuotiaana muutin Etelä-Pohjanmaalta Pirkanmaalle

muutin pois kotoos kun olin just täyttänyt 16 ja siitä on melkein 10 vuotta aikaa.
En kyllä tuomitse ketään asunnot on kalliita ja elämä omassa taloiudessa ylipäätään. Kotona kannattaa asua, jos on mahdollista opiskelujen aikana taloudellisesti ajatelruna.... Eikä kaikilla ole mahdollista muuttaa koskaan pois kotoa... Kai maksatte oman elämisenne kotona ruuat ym. te 30 tai melkein...
niin olisi ymmärrettävämpää asua vanhempiensa luona.

20 vuotiaana

18 vuotiaana, mennessäni toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Minusta oikein hyvä ikä. :)

oon 55 vuotias mies , oon kyllä harkinnu lähtöö , kun isä vittuilee.
en vaan oo löytäny asuntoo.
monesti oon miettiny , eikö sitä vielä kerkii , kun naiset kyselöö tuolta netin kautta
aina meitä vanhempia miehiä.

19vuotiaana lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, ei ollut paljoa vaihtoehtoja, ja tämä tuntuu omalla kohdallani paljon mukavemmalle kuin vanhempien nurkissa pyöriminen.

17 vuotiaana n. 2 vuotta sitten. Halusin itsenäistyä ja en ole katunut päätöstäni kertaakaan. Töitä tehdään koulun ohella ja hyvin on pärjätty.

16-vuotiaana opiskelemaan ja opiskelija-asuntolaan 300 kilometriä lapsuudenkodista. Ostin ensimmäisen asuntoni 29-vuotiaana, möin sen toisten opintojen aikana ja nyt makselen toista omistusasuntoani.

16 v olin, kun muutin kotoa pois. Kotiolot olivat sellaset etten olis kirveelläkään enää sinne halunnut jäädä. Edelleenkin huonot välit vanhempiin ja ikääkin on nykyään minulla 38 v. Hyvin olen pärjännyt omilla teilläni.

Ensimmäisen kerran 13 vuotiaana...kotiolot olivat sen mukaiset että oli parempi lähteä...Nyt 33 vuotias ja aina sanonut että omat lapset saavat asua niiiiiin kauan kuin tahtovat kotona :) no okei, joskus niidenkin itsenäistyttävä...mutta kaikki aikanaan

Muutin 2kk ikäisenä pois vanhempien luota. Nyt olen 53v. En ole katunut. Tosin päätös muutosta ei ollut yksin minun. En muista edes pahemmin vastustelleeni.

Kätilö kaappasi mut kun nauroin syntyessäni niin Pe r keleesti.

Siitä kirjoitti Iltapäivälehdet kautta maan.

Lähdin syntymäpäivän aattona aamukuuden aikaan.

12 vuotiaana läksin oppikouluun kirkonkylään. Kesälomat olin muulla paikkakunnalla töissä ansaitsemassa rahaa koulunkäyntiin.

21 vuotiiana heitettiin ulos kotonta. ostin oman asunnon ja takaisin ei ole tarvinnut onneksi mennä

Olen mies. Suorittaessani yo-tutkinnon olin täyttänyt juuri 18 vuotta. Seuraavan kesän asuin vielä kotona, syksyllä menin inttiin "siviilikarkurina". Päästyäni seuraavana syksynä siviiliin ehdin asua vanhempieni luona viikon tai pari ennen muuttoa opiskelupaikkakunnalle, missä olen asunut siitä lähtien (jo vuosikymmeniä).

Vastaus siis: olin 19-vuotias muuttaessani "omilleni".

18-vuotiaana, kun lähdin opiskelemaan yli 100km päähän lapsuudenkodistani. Muutin yhteen pari vuotta vanhemman poikaystäväni kanssa. Hyvin ollaan 4 vuotta pärjätty omillamme, ei ole vanhempien tarvinnut avittaa.

Muutin kotoa pois 24-vuotiaana. Olin opiskelija ja yrittäjä samaan aikaan, joten kotona ei ehtinyt käydä kuin nukkumassa. Aina ei sitäkään, vaan tuli nukuttua toimistolla. Firma kasvoi nopeasti ja luennoilla sekä tenteissä piti käydä, joten hommasin vuokrakämpän toimiston ja koulun puolivälistä. Työ- ja koulumatkat lyhenivät noin 10 kilometrillä. :)

Mihin mää ny kotua lähtisin ? Ja kuka tilan sitten hoitais ja vanhukset ?
Täsä on aika monta sukupolvea asunut ja laajennellut, nykkin kytätätään koska naapurin mumma vaihtaa hiippakuntaa, jos saatais ostettua niittten maat.
Itte rakensin pihapiiriin oman talon ja samoin mun veli perheineen. Sisko asuu isomumman entises pirtis miähens kans tossa kilometrin päässä, mutta perheen mailla kumminkin.
Kyllä koti on aina koti.

Kotoota pois muutin 16 vuotiaana tällähetkellä 21. :) ihan hyvin sitä on yksinki pärjännyt! ja kun muuttaa tarpeeksi kauas niinku mie 1000 km päähän, ei tuu käytyä (vaikka harmittaakin) ei ainakaan tule tarvetta palata

17 v. poikaystäväni kanssa muutin omaan asuntoon toiselle paikkakunnalle. Nykyään olen 19v. ja hän 24 ja meillä on ihana 2v. poika.

15-vuotias ja pois muuttamassa huonojen koti- ja kouluolojen vuoksi. Nauttikaa siitä ajasta minkä saatte viettää kotona rakkaiden kanssa, kaikille ei sitä onnea jaeta. :\

En ole vielä muuttanut

En ole vielä muuttanut mutta olen ajatellut asua n. 20-vuotiaaksi asti kotona, jotta voin vuokrata suoraan yksiön eikä tarvitsisi missään soluasunnossa kituuttaa...

No joo saa nähdä. Jos tulee kesätöistä hyvin rahaa saatan lähteä jo 18-19 vuotiaana.

Muutin 16-vuotiaana vuokralle, 19-vuotiaana ostin ensimmäisen oman asunnon.

Kaupunkilaisäitinä haluan kertoa, että oli kuta kuinkin selvää, että neitokaiselle hankitaan asunto 18 v. Näin tehtiin - sen jälkeen on monta asuntoa yhdessä rempattu ja elämä edennyt. Välillä asuttu taas
hetki yhdessäkin ja sitten perhe-elämä vienyt muihin kuvioihin. Nyt neito 35 v.

Asumme samassa taloyhtiössä naapureina. Muutin ihan muualta, kun hän tarvitsi apua. Lastenhoito sujuu loistavasti, kun mummo naapurissa. Meillä koko elämä nivoutu töineen, lapsineen, miehineen, vapaa-aikoineen, harrastuksineen jne. yhteen. Mutta silti kaikilla on ihan oma elämä.

Tämä ei ollenkaan huono malli, mutta jokainen menee oman elämäntilanteensa mukaan,

juuri kun täytin 18. olen tyytyväinen valintaani. elämä opettaa. vanhemmat kyllä tukivat mua tarpeen tulle. monet kyselivät, muutinko ihan omasta tahdosta vai "ajettiinko" pihalle heti täysi ikäiseksi tultuani. mua huvitti tuo suuresti. ihan ite päätin että on aika lähtee. vanhemmat ei vastustelleet mutta eivät ajaneetkaan pois.

20 vuotiaana armeijan jälkeen. Kävin kääntymässä kotona 26 -27 vuotiaana. Nyt 28.

16 vuotiaana "muutin" asuntolaan, josta ensimmäiseen omaan asuntoon 16,5 vuotiaana :).

20-vuotiaana heti armeijan jälkeen muutin halpaan soluasuntoon, johon pääsin opiskelujen ansiosta. Puoli vuotta tämän jälkeen muutin yksiöön. Tykkäsin kyllä soluasumisestakin, mutta tämä yksiö oli niin halpa ja hyvä ettei voinut kieltäytyä tarjouksesta.

Muutin silloisen tyttöystäväni, eli nykyisen vaimoni, kanssa yhteen 19 vuotiaana. Siitä on nyt noin 22 vuotta.

minä muutin juuri 2 kk sitten. olen 22 vuotias. otin yhteyttä www.vivalkv.fi ja siellä kiinteistönvälitys todella otti huomioon nuoren ikäni ja sen että en juuri mitään asunnon hankinnasta tiedä - varsinkin ensiasunnon hankinnasta. tuli todella hyvät fiilikset ja löytyikion ihan unelmakoti - joka pienen remontin jälkeen on oma pieni taivaani :) Neliöitä ei ole paljoa - mutta sijainti hyvä ja hienointa se että nyt tosiaan omistan asunnon, olen ylpeä itsestäni :)