Ja sitten tuli poliisi ja paloauto. Pertsa - ei se kilun mukana ollut, vaan yksi toinen Pertsa - veristä munakasta katsoi ja lamaantuneesti äänteli. Moottoripyörä liian ylinopeutta ajanut oli. Liekitys loppui, ja hilpeä vaahto konepellillä ja pyörän raadolla kuohusi. Motoristi kuollut oli.
Kukkahameinen ja isohattuinen nuori nainen maskaraansa nieleksi ja katulamppuun nojasi, nyyhkytti kovettunein kasvoin. Gangsteriheila, Buenos Airesissako oltiin? Ei oltu.
Lapset tahtia löivät, mustalaislapset löivät peltirumpua, tinapurkkia. Tie ruuhkautui, ihmiset tulivat pällistelemään veri- ja palojälkiä. Haalarimiehet loukkaantuneita ulos repivät.
Kuka pommin heitti? Ettekö usko, Buenos Airesissa olla ei, ei ollut pommi, onnettomuus oli. Tuokaa risti, risti katuun maalatkaa, ja kukkia, kukkia! Viekää raato pois! Raato pois!
Nahkahaalareissa tullut oli kuolema pikkukaupunkiin, iltapäivällä, kolmen aikaan. Mikä klishee, maisteri sanoo, kuolema, ei kuolemaa ole olemassa. Vain elämä on joka päättyy. Katkaisija, henki, ruumis, liha kiinni luihin mätänee, jos brutaliteetit teitä miellyttää kovasti. Tämä kuolema kaikki yllätti. Ällikällä löi - kauhistutti. Risteykseen kynttilöitä tuokaa. Ehkä joku tunsi hänet, ehkä monetkin. Eikä sitä vieläkään tajua.
Mutta ei asia meidän ole - muiden surra antaa, meidän pitää mennä pesulaan. Etkö nuku tulevana yönä, kuva tarhakaveristasi sinua piinaa. Nainen sanoo, että tämä uhka jo pitkään ilmassa leijunut oli. Painostavuus, nyt tässä ukkosraekuuro, isku. Äiti pukeutuu surupukuun jossakin. Isä ja kaverit arkun kantavat - kyynelet valuvat Arabian kahvikupin kahviin ja sumuisin silmin syödään lohipiirakkaa. Kappelissa viulisti soittaa, hyvin soittaa. Tulee parempi olo. Sukulaisetkin saapuneet. Suku. Arkussa on messinkikahvat, liinoja ei tarvita. Vesa on kuollut, mitä tekee suku nyt? Ylioppilaslahjat pitää palauttaa liikkeeseen. Äiti riisuu illalla surupuvun.
#################
Tahdon kuulla mitä tykkäsitte
#################
Kukkahameinen ja isohattuinen nuori nainen maskaraansa nieleksi ja katulamppuun nojasi, nyyhkytti kovettunein kasvoin. Gangsteriheila, Buenos Airesissako oltiin? Ei oltu.
Lapset tahtia löivät, mustalaislapset löivät peltirumpua, tinapurkkia. Tie ruuhkautui, ihmiset tulivat pällistelemään veri- ja palojälkiä. Haalarimiehet loukkaantuneita ulos repivät.
Kuka pommin heitti? Ettekö usko, Buenos Airesissa olla ei, ei ollut pommi, onnettomuus oli. Tuokaa risti, risti katuun maalatkaa, ja kukkia, kukkia! Viekää raato pois! Raato pois!
Nahkahaalareissa tullut oli kuolema pikkukaupunkiin, iltapäivällä, kolmen aikaan. Mikä klishee, maisteri sanoo, kuolema, ei kuolemaa ole olemassa. Vain elämä on joka päättyy. Katkaisija, henki, ruumis, liha kiinni luihin mätänee, jos brutaliteetit teitä miellyttää kovasti. Tämä kuolema kaikki yllätti. Ällikällä löi - kauhistutti. Risteykseen kynttilöitä tuokaa. Ehkä joku tunsi hänet, ehkä monetkin. Eikä sitä vieläkään tajua.
Mutta ei asia meidän ole - muiden surra antaa, meidän pitää mennä pesulaan. Etkö nuku tulevana yönä, kuva tarhakaveristasi sinua piinaa. Nainen sanoo, että tämä uhka jo pitkään ilmassa leijunut oli. Painostavuus, nyt tässä ukkosraekuuro, isku. Äiti pukeutuu surupukuun jossakin. Isä ja kaverit arkun kantavat - kyynelet valuvat Arabian kahvikupin kahviin ja sumuisin silmin syödään lohipiirakkaa. Kappelissa viulisti soittaa, hyvin soittaa. Tulee parempi olo. Sukulaisetkin saapuneet. Suku. Arkussa on messinkikahvat, liinoja ei tarvita. Vesa on kuollut, mitä tekee suku nyt? Ylioppilaslahjat pitää palauttaa liikkeeseen. Äiti riisuu illalla surupuvun.
#################
Tahdon kuulla mitä tykkäsitte
#################
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksei kukaan kommentoi?
Piti oikein lukea pariin kertaan, että ymmärsi pointin. Tämän, ööh... tyylikeinosi kaksipiippuisuus ehkä aiheuttaa sen, että tätä juttua on vaikea kommentoida. Sinällään tuo tahallisen virheellinen teksti on hirveää luettavaa, ja jutun punaisesta langasta on vaikeaa saada otetta, ainakin alkusenteillä. Toisaalta se salakavalasti rakentaa vekkulin tunnelman, minkä tuoma kontrasti vielä voimistaa tarinan itsensä surullisuutta. Tällaisenaan tarina on koskettava ja jollain tavalla jopa huvittava. Sanajärjestystä muuttamalla siitä saisi helposti ymmärrettävän, tavallisen ja puuduttavan, enkä sitten jaksaisi enää lukea sitä loppuun asti.
..tuossa ei ole mitään erityisen kiinnostavaa tai koskettavaa, enkä jaksanut lukea sitä edes loppuun rasittavan sanajärjestyksen takia. Jos se olisi ollut vain alussa, olisin saattanut saada jotakin tolkkua, mutta eipä tuollainen oikein iske. :)
Mistä sinä tiedät, oliko se koskettava vai ei, jos et lukenut loppuun? Se, mikä tämän teki mielenkiintoiseksi, oli se tunnelma, jonka epämääräinen sanajärjestys synnytti. Vaikka se onkin tyylikeinona surkeimmasta päästä, juuri tällaisen pikkuisen, muuten yksinkertaisen tarinan se tekee jännäksi. Kokeilunhalua, please. :)
Kiitos, Scorpion, hyvä että edes joku ymmärtää kokeellisuuden ja tyylin päälle. :D
Strawlta haluaisin kuulla tarkennuksia.
..siellä, Sandscorpion. Anna minun pysyä omassa pikku laatikossani, jossa viihdyn niin hyvin. :D
Minusta tuo sanajärjestyksen käyttö menee vain liian pitkälle, ihan kuin sillä yritettäisiin kalastella liikuttavuutta tai lisää kiinnostavuutta. Ehkä minulla ei nyt ole kokeilunhalua tai kenties olen kaavoihin kangistunut, voi harmi.
Tuo sanajäjestyksellä kikkailu oli jossain kohdin hiukan turhankin monimutkaista, mutta en nyt sanoisi, että ärsyttävää. Ainakaan mitenkään erityisesti.
Loppujen lopuksi aika onnistunut parodia - julmaa leikkiä, mutta se kai se on tarkoituskin, mistä minä tietäisin? Jotenkin karua.
Tuo viimeinen kappale on minun mielipiteeni mukaan paras. " Ylioppilaslahjat pitää palauttaa liikkeeseen " Voiko kuolemaa sen taitavammin enää materiaksi alistaa?
Kiitän viestistä. Mutta ei minusta parodia varsinaisesti, ennemmin kielellistä se temppuilua oli. Marakattimeininkiä.
Ainakin omaperäistä, ellei muuta =)
Yodako tämän kirjoittanut oli..?
Vaikea kommentoida tosiaan, mutta jos kirjoitus näin vertauskuvallisesti olisi piirros, se olisi kyllä erikoislaatuista ja hienoa kynänviivaa muttei esittäisi erikoista kuvaa.
Väritysharjoitus siis, vai oliko enempään pyrittykään?
Tässä aiemmin ilmeisesti samaisen kirjoittajan tekstiä pohdiskelin. Siinäkin oma persoonallinen kieliasunsa oli. Minua kovasti tämän kirjoittajan kokeellisuus mietityttää, mihinköhän vielä hän päätyy tai mihin päätyä haluaisi...
Mutta asiaan (tai asian tapaiseen). Sanajärjestys ei ollut turhan monimutkainen, useissa lauseissa persoonamuotoinen verbi oli yksinkertaisesti heitetty lauseen loppuun. Niin kuin runoissa ja lauluissa usein tehdään. Tajuaakohan kukaan, mitä tarkoitan:
"Kukkahameinen ja isohattuinen nuori nainen
maskaraansa nieleksi
ja katulamppuun nojasi
Tämä kuolema kaikki yllätti
Ällikällä löi - kauhistutti
Kappelissa viulisti soittaa
hyvin soittaa."
Tekstistä tulikin paikoin minulle mieleen joku rallatus, mikä muodosti kiinnostavan kontrastin 'vakavan' aiheen kanssa. Toinen mielleyhtymä oli ihmisten ja median tapa käsitellä onnettomuuksia ja muita tragedioita: jossain räjähtelee pommit, ei meillä sentään - kun täällä kuolee joku nuori, pitää kantaa kynttilöitä kadunpieleen ja herkutella ajatuksilla sen perheestä, tunkea kamerat kirkkoon asti mikäli mahdollista - erikoishaastatteluissa kuuluu selittää tuollaista "tämä uhka jo pitkään ilmassa leijunut oli" eli että kyllähän siitä sen heti näki tai vaihtoehtoisesti, ettei tätä olisi kyllä kukaan arvannut... ja kuitenkin ihmisen elämä on tuota "meidän pitää mennä pesulaan", kunnes jotain kauheaa sattuu omalle kohdalle.
Noh, tämä oli tällaista ajatuksenvirtaa, en tiedä hyödyttikö ketään tai mitään. Jos joku kuitenkin luki loppuun ja tuntee nyt tuhlanneensa aikaansa, niin... omamokaiteluit! =)
Olen saanut ymmärtäjän!
Etenkin tuo rallatus-pointti osuu maaliin. Eivätkä muutkaan harhaan mene.
Kirjoittaja oli luonut pienee tarinaan aivan erityisen tunnelman. Tarina ja kerronta vei mukanaan ja oli mielenkiintoinen luettava.
Itse en ymmärrä mistään hienoista fraaseista tai tyylisuunnista. Mutta kirjallisuuden suurkuluttajana välillä kaipaa tällaisia "mausteita".