Kielillä puhumisen tarkoitus

ex deceived kirjoitti:

Kielillä puhumisen tarkoitus

Ensimmäiseksi, myönnän että eräässä postissa
vedin väärän johtopäätöksen 1Kor. 14:2&4 jakeen
tarkoituksesta, missä sanoin että Paavali käytti
ironiaa. Olen pahoillani. 1Kor.14:2 menee näin:

o gar lalôn glôssê ouk anthrôpois lalei alla tô
theô oudeis gar akouei pneumati de lalei mustêria

käänn.: ”Sillä joka puhuu kielellä ei puhu
ihmisille, vaan *Jumalalle, eikä kukaan ymmärrä
häntä, vaan Hengessä hän puhuu mysteerejä.”
[asteriski tarkoittaa määrättyä artikkelia]

Mutta, vaikka tässä olin vetänyt väärän
johtopäätöksen se ei tarkoita että vakaumukseni
että nykypäivän kielillä puhuminen on väärennös
olisi muuttunut. Vielä uskon vakaasti että se on
väärennös ja että raamattu näin osoittaa. Kysymys
kielillä puhumisesta ja 1Kor. 14 luku eivät ole
helppotajuisia asioita ellei kaikki loksahda
kohdalleen. Se oli jopa vaikea Korinttolaisille,
niin että apostoli joutui opettamaan heille
perusteellisesti tästä asiasta. Muistaakseni joku
ns. kirkko-isistä, Chrystostom tai Augustinus,
myönsi että kielillä puhuminen ja kaikki mitä
siihen liittyi ei ollut niin helppotajuinen asia.
Mutta kirkkoisät olivat yhtämielisiä siitä että
raamatullinen kielillä puhuminen oli lakannut
apostolien myötä. 1Kor.13:8 myös puhuu kielten
lakkaamisesta, mutta konteksti ei sano milloin ne
piti lakata. Nyt en kuitenkaan halua puhua niiden
lakkaamisesta, vaan mikä oli niiden tarkoitus.
Koska olen jossain mielessä perusteellinen niin
olen viime viikkoina keräillyt artikkeleita
kielillä puhumisesta, sekä hieman katsonut mitä
raamattu opettaa niistä. Viime päivinä olen
lukenut pari kirjaa kielillä puhumisesta, ja
täytyy sanoa että olen oppinut aika paljon ja
rakentunut. Paljon mitä olen lukenut on
vahvistanut minua vakaumuksessani että kielet
lakkasivat apostolien myötä. Paljon asioita on
loksahtanut kohdalleen. Haluan tässä lyhyesti
kertoa mitä raamattu opettaa kielillä puhumisen
tarkoituksesta. Siteeraan G.-F. Rendalin
kirjasta ”I Speak in tongues more than you all.”

”Luukkaan kuvauksen mukaan, Apt. 2 luku, ne
miehet (opetuslapset) puhuivat Jumalalle (
vrt.1Kor.14:2, Apt. 2:11b) viidellätoista
(Apt.2:9-11) kielellä merkiksi Juutalaisille
(1Kor.14:21, Jes.28:11-12), erityisesti niille
jotka tulivat niistä viidestätoista maasta jotka
mainittiin asiayhteydessä. Tämä merkki osoitti
heille että pääsy Jumalan yhteyteen ei enää ollut
heidän (Juutalaisten) yksityinen etuoikeutensa,
että Herra ei enää suosinut yksinomaan
Hepreankieltä vaan myös muukalaisten kieliä, ja
että heidän ei enää tulisi pitää epäpyhänä sitä
mitä Jumala oli julistanut puhtaaksi (Apt.10:15).”

Tässä näemme miten Paavali 1Kor.14 luvussa (j. 2,
21) selittää mikä oli Apostolien tekojen kirjan
kielilläpuhumistapausten tarkoitus. [Apostolien
teot on narratiivinen (kerronnallinen) kirja ensi
kädessä, ei opetuskirje. Korinttolaiskirje on
opetuskirje muiden kirjeiden muassa. Kirjeissä
usein selitetään opillisesti mitä narratiivisesti
(kerronnallisesti) kuvailtiin Apostolien teoissa
tai evankeliumeissa.] Tämä pätee jokaiseen
kielilläpuhumistapaukseen joka tapahtui
Apostolien teoissa. Aina oli Juutalaisia paikan
päällä, joko ainoastaan uskovia tai sekä uskovia
että epäuskoisia Juutalaisia todistamassa kun
Pyhä Henki saattoi ihmisiä ylistämään Jumalaa eri
kielillä – merkiksi Juutalaisille että Israelin
Jumala vastedes oli siirtynyt myös pakanoiden
puoleen, eikä enää ollut yksinomaan Israelin
Jumala (vrt. Room.3:29-30). Tämä tulkinta
kielillä puhumisen tarkoituksesta on täysin
harmoniassa raamatun kokonaisilmoituksen kanssa,
eikä ristiriitoja taida löytyä kun ymmärretään
tämä asia tällä tavalla. Kielillä puhumisella oli
sama tarkoitus epäuskoisille Juutalaisille (myös
uskoville Juutalaiskristiyille) kuin Jumalan
antamalla näyllä oli Pietarille (Apt.10:10-16).
Tämä näky, kielten tavoin, osoitti Pietarille
että Jumala oli siirtymässä myös pakanoiden
puoleen, myös heidän Jumalaksi ja Pelastajaksi,
eikä enää tehnyt erotusta Juutalaisen ja Pakanan
välillä (mitä pelastukseen tulee). Tämä näky ei
toistunut, samaten kielten lahja oli myös
ohimenevä ilmiö. Nykypäivänä ei tarvita kielillä
puhumista, sillä nyt on kaikille, sekä
Juutalaisille että muille kansoille (pakanoille),
päivänselvää että Jumala hyväksyy myös
pakanakansoja yhteyteensä. Onhan Jumalan sana jo
kauan sitten levinnyt joka mantereelle.
Helluntailiike ja sen sisarliikkeet ovat 1900
vuotta liian myöhässä jotta tämä nykyinen kielten
ilmiö voitaisiin sanoa olevan Jumalalta.

Kielillä puhuminen oli merkkinä Juutalaisille,
varsinkin niille jotka eivät tahtoneet uskoa että
Jumala oli ottamassa pakanoita yhteyteensä ja
siirtynyt olemaan kansojen Jumala, ei ainoastaan
Juutalaisten. Sekä uskoville Juutalaisille
(Apt.11:2-3, 15, 10:45-47, 11:16-18) että ei
messiaanisille Juutalaisille (Apt. 2, 1Kor.14:21,
Jes.28:11-12). Jos nykyinen kielilläpuhujaliike
omistaisi oikean Pyhän Hengen kielten lahjaa he
puhuisivat ainoastaan Juutalaisten läsnäollessa,
sekä sellaisilla kielillä joita todistettavasti
esiintyy maan päällä (vrt. Apt.2:5-11), eikä
mitään hurmoksellista siansaksan mongerrusta.
Kaikki mitä UT opettaa kielillä puhumisesta
täytyy olla harmoniassa tämän kanssa, että
kielillä puhumisen tarkoitus oli olla merkkinä
Juutalaisille (1Kor.14:21), ja että kielet olivat
maan päällä puhuttuja kieliä (Apt. 2:5-11), ja
että puhe oli suunnattu Jumalalle (ylistystä –
Jumalan suuria tekoja , Apt. 2:11, 1Kor.14:2).
Jos joku ei ymmärrä, olkoon ymmärtämättä
(1Kor.14:38).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä