Elämässäni on tapahtunut paljon suuria muutoksia, kuten työpaikan vaihtoa ja muuttoa paikkakunnalta toiselle (maalta Helsinkiin). Nämä ovat väsyttäneet henkisesti ja en tässä lähikuukausina todellakaan ole ollut oma positiivinen itseni.
Ongelmana on nyt sitten se, että tyttikseni mielestä olen rasittava, koska en jaksa bilettää enkä olla sosiaalinen. Olen muutenkin enemmän sellainen yksinäinen susi, kun minulla ei ole oikein läheisiä ihmisiä kovinkaan montaa, enkä tosin kaipaakkaan ihmisiä ympärilleni. Viihdyn yksin ja vapaa aikanani tahdon olla rauhassa = kiertää kirppareita, askarrella yms. en jaksaisi millään lähteä baariin ja tavata kymmeniä tyttiksen kavereita ja yrittää muistaa kaikkien nimiä ja kuka seurustelee kenenkin kanssa ja kuka tekee työkseen mitä ja kellä oli viimeisimmin ongelmia elämässään ja millaisia ongelmia...Yleensä tyttiksen kanssa pääsemme baariin yhdessä ja sitten hän häviää kavereitten luo ja minä jään yksin :(
Työni on raskasta ja saan jo siinä aimo annoksen ihmisten kanssa yhdessä olosta, joten vapaa ajan tahtoisin olla kotona. Olen myös masentunut, kun en viihdy nykyisessä työpaikassa ja tämä kaikkien muitten mielestä AH niin ihana Helsinki saa mut lähinnä ahdistumaan. Kaipaan siis maalle, missä oli tilaa hengittää ja metsää. Ei siis aamuruuhkia, kiireisiä ihmisiä ja jatkuvaa hälinää...Onhan täällä Helsingissä tietysti positiivisiakin puolia ja uskon että kotiudun tänne kunhan saan vaan aikaa siihen.
Nyt tyttis on tällä viikolla kommentoinut jatkuvasti mun asenteesta, jonka myönnän kyllä olevan huono. Näistä liikakiloista, joita olen kerännyt tässä puolen vuoden aikana (johtuen stressistä ja masennuksesta, joita yritän helpottaa herkuilla. Tiedän, ei hyvä) Ja tietysti tyylistä, kun en huolehdi itsestäni enää ja lähden ulos kauhean näköisenä :(
Nyt sitten saa antaa vinkkejä miten parantaa tätä tilannetta vai onko ero väkistenkin tulossa :(
Ongelmana on nyt sitten se, että tyttikseni mielestä olen rasittava, koska en jaksa bilettää enkä olla sosiaalinen. Olen muutenkin enemmän sellainen yksinäinen susi, kun minulla ei ole oikein läheisiä ihmisiä kovinkaan montaa, enkä tosin kaipaakkaan ihmisiä ympärilleni. Viihdyn yksin ja vapaa aikanani tahdon olla rauhassa = kiertää kirppareita, askarrella yms. en jaksaisi millään lähteä baariin ja tavata kymmeniä tyttiksen kavereita ja yrittää muistaa kaikkien nimiä ja kuka seurustelee kenenkin kanssa ja kuka tekee työkseen mitä ja kellä oli viimeisimmin ongelmia elämässään ja millaisia ongelmia...Yleensä tyttiksen kanssa pääsemme baariin yhdessä ja sitten hän häviää kavereitten luo ja minä jään yksin :(
Työni on raskasta ja saan jo siinä aimo annoksen ihmisten kanssa yhdessä olosta, joten vapaa ajan tahtoisin olla kotona. Olen myös masentunut, kun en viihdy nykyisessä työpaikassa ja tämä kaikkien muitten mielestä AH niin ihana Helsinki saa mut lähinnä ahdistumaan. Kaipaan siis maalle, missä oli tilaa hengittää ja metsää. Ei siis aamuruuhkia, kiireisiä ihmisiä ja jatkuvaa hälinää...Onhan täällä Helsingissä tietysti positiivisiakin puolia ja uskon että kotiudun tänne kunhan saan vaan aikaa siihen.
Nyt tyttis on tällä viikolla kommentoinut jatkuvasti mun asenteesta, jonka myönnän kyllä olevan huono. Näistä liikakiloista, joita olen kerännyt tässä puolen vuoden aikana (johtuen stressistä ja masennuksesta, joita yritän helpottaa herkuilla. Tiedän, ei hyvä) Ja tietysti tyylistä, kun en huolehdi itsestäni enää ja lähden ulos kauhean näköisenä :(
Nyt sitten saa antaa vinkkejä miten parantaa tätä tilannetta vai onko ero väkistenkin tulossa :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
.... ero on tulosillaan
... . sinä lähdet Pohjois-Karjalaaan, vaihdat farkut verkkarihousuun
Mä samaistun tuohon kyllä aikalailla.. Mä olen ollut täällä Helsingin kulmilla jo melkein kymmenen vuotta - ja edelleen kaipaan muualle, vaikka en edes muuttanut kovin pieneltä paikkakunnalta! Silti tuntuu että täällä ei arvosteta työtä eikä ihmisiä.. Kaikki on korvattavissa jne.. Toki paljon hyvääkin on; paljon erilaisia ihmisiä ja avarakatseisuutta ja kieltämättä tuntuu että muualla taas oli enemmän esim. perussuomalaista kateutta.. Puolensa kai kaikella..
En minäkään ole oikein bilettäjä-tyyppiä enkä enää jaksa täältä netistäkään ketään hakea..
Mikä teitä sitten yhdisti kun olitte kaukosuhteessa? Onko jokin nyt muuttunut radikaalisti?
Työpaikan voit vaihtaa kunnes löydät sopivan. Tietysti se vaatii taas voimia lähteä uudelleen etsimään sitä, mutta eihän sitä kannata jäädä maahan makaamaan vaan tehdä elämälleen jotakin.
Tsemppiä kevääseen! :)
Heippa!
Katoppa jostain Helsingin tai Uudenmaan ulkoilualueita...Seurasaari , Uutela..siel muistaakseni on grillauspaikkakin...Viikki.Luukki..Suomenlinna voi olla kovasti täynnä nyt jo..mut on sekin aika kiva mesta....pakkaat termariin kaffeeta ja teet voikkareita ja raahaat sen tyttikses ihan pihalle :D..
Sit voinette järkätä jotkut kissanristiäiset ja kuttua kavereita kylään ...
Niin ja opettele rakastamaan itseäsi..
Sillon kun tulin Helsinkiin pöndeltä, mua suunnattomasti vaivas ihmispaljous..tutustuin yhteen paljasjalkaseen ja hältä sitten kyselin, et mitäs hän tekee, kun haluu olla yksin..tuo sanoi menevänsä ruuhka-aikaan keskustaan kävelemään..et asiat on miten ne haluaa ajatella...
Porvookin on kiva paikka...siel on wanhaa ...
Voimia ja jaksamista :D, kyl se siitä ...
Ratkaise yksi ongelma kerrallaan, laitat ihan ylös asiat jotka kaipaa muutosta ja kirjoitat ajatuksesi miten ja mihin suuntaan alat muuttamaan. Älä koita muuttaa kaikkia kerrallaan äläkkä tee mitään suunnitelmia mitä et pysty toteuttamaan.
Alat vain ottaa askelia pois kaikesta tuosta masentavasta.
Anna itsellesi aikaa ja armoa kun alat kääntää elämäsi suuntaa. Askel askeleelta ja älä anna tyttöystäväsi painostaa mihinkään isoihin muutoksiin mihin et ole itse valmis sitoutumaan. Kerro hänelle miltä sinusta tuntuu ja mitä aiot asioille tehdä jotta hänkin osaa sinua tukea näissä asioissa.
Hyvää kesää ja onnistumisia
Kiitos kaikille vastanneille.
Työpaikka tosiaan vaihtuu jo uudelleen reilun kuukauden päästä, kun tosiaan sen asian suhteen laitoin nopeasti asiat etenemään. Työ on yleensä helpompi järjestää, kuin parisuhde.
Pohjois-Karjala varmaan tässä nyt kutsuukin, koska yhteisestä keskustelusta ei tule mitään, koska silloin olen kuullemma kauhea valittaja. Jos joku antaa vinkin miten käännän nuo ongelmat keskustelussa kuullostamaan positiiviselle, niin olisin hyvin kiitollinen...
Ja tänne nyt voin myöntää, että vilkaisin tänään vähän tarkemmin konettamme. Löysin ja luin tyttiksen blogin, jossa hän tilittää kuinka kaipaa eksäänsä :( Eksä kun oli niin valloittava persoona, josta kaikki kaveripiirissä pitivät ja joka oli iloinen, avoin ja huumorintajuinen. Siis ilmeisesti täysin minun vastakohtani. Hitto, mie sentään luulin että mulla on tosi hyvä huumorintaju..nööt,väärin.. Ja tyttis etsii jo uutta seuraa qruiserista tai ehkä hän etsii sieltä eksäänsä.
Minä taidan vaan siirtyä etsimään uutta kämppää. On se hyvä, ettei ole kaikkia kamoja kerennyt laatikoista purkaa.
Tyttiksesi kuulostaa kyllä täysidiootilta, ei millään pahalla. Kuuntele sisintäsi ja tee niinkuin sinusta tuntuu ja mikä tekee sinut onnelliseksi. Ei kannata kuluttaa elämää masentavaan olotilaan.
Noniin.. Voihan kökkö!! Sulle kävi siinäkin suhteessa sitte vähän samanlailla kuin mulle..
Mutta hei! Naisia täällä ainakin riittää!! ;) Laitat elämäs nyt kuntoon niin eiköhän tää kevät tästä vielä aurinkoisemmalta ala näyttää! Tsemppiä sulle!!
todellakin, naisia täällä riittää :) ja tsemppiä! Aika inhottavasti näyttää kohtelevan sua, sun tyttös, että kannattaa varmaan itekin miettiä, että HALUATKO ITE olla tuollaisessa suhteessa? Onko sulla arvostettu ja kunnioitettu olo?
Mä taas oon koko ikäni asunut pk saudulla, teinistä asti Stadissa riekkunut ja nyt kypsässä 25-iässä alkaa riittää, mulla on lisäksi useempia stadilaisia yms pksaudun kavereita jotka unelmoivat et pääsisivät pois näistä ahistavista piireistä. Itellä koittaa muutto landemmalle, kauemmas Stadista, jonnekkin mistä saa omakotitalon ja pihaa koirille ja puhtaampaa ilmaa, ihan sama vaikka ,meniski tunti työmatkoihin kunhan ei tartte kokoaika kuunnella näiden piiriläisten lässytyksiä ja spekulointeja, ah ihana rauha koittakoon :D
Muutto maalle kannattaa, eikä sitä kannata siirtää, jos kaupunki jäytää. Jos on valmis elämään vaatimattomasti, elämiseen kuluu nykykulutuspakon aikakautena niin vähän rahaa, että sitä ei uskalla edes ääneen sanoa, joten joku osa-aikahommakin voisi tulla kyseeseen. Yksin maalle muutto taitaa kuitenkin olla hankalaa ja liian yksinäisen tuntuista, joten kerätkää kimppa, samanmieliset (vaikka tällä palstalla), vuokratkaa tai ostakaa vanha talo kimpassa ja alkakaa elää toisenlaista elämää. Ne jotka ovat tuollaisen ratkaisun tehneet, eivät ole yleensä katuneet. Tätä mieltä on ihan oikea metsässä asuja - onnellinen ihminen.
Tunti työmatkoihin maalla on vähän ärsyttävää, mutta täällä Helsingissä se vasta veetuttavaa onkin. Ehdottomasti maksan enemmän mieluummin oman auton kustannuksia ja ajalen korvesta töihin, kuin että kuljen julkisilla ja vietän viikossa ison osan aikaani milloin haistellen pulsun pissaa tai kuunnellen teinien huutamista. Mä en vaan kestä sitä ihmisten paljoutta, eikä moni ymmärrä että saan välillä ihan perus aamuruuhkasta ahdistuksen.
Joten tämän naisen tie vie mahdollisimman pian takaisin maalle. Ihan sama minne ja aivan sama mitä työtä teen, kunhan vaan tulen jotenkin toimeen. Rikastumaan sitä ei kuitenkaan pääse täällä etelässäkään, kun asumiskulut haukkaa ison osan tuloista :(
Olen tuota ajatusta kimppa taloa joskus miettinytkin :) Se vois olla hyvä todella hyvä idea, jos löytyisi muutama hyvä tyyppi kimppaan. Ei pääsis yksinäisyyskään iskemään, mutta sais tarvittaessa omaakin rauhaa.
Minä tiedän muutamia, jotka ovat ajatelleet tuollaista ratkasua elämäänsä myös, mutta ovat liian nynnyjä tekemään asialle mitään. Maalle muutto ei ole hyvä ratkaisu, jos on aivan saamaton käytännön jutuissa, mutta toisaalta kaikki oppivat uutta jos haluavat. On muistettava, että sen maaseudun lähellä saattaa olla myös ihan oikea työpaikka ja töitä voi nykyään tehdä myös etätöinä.
Ainakaan itse en enää haluaisi asua kaupungissa mistään hinnasta.
Kimpassa ei mielestäni kannata tehdä mitään muuta tällaisessa asiassa, kuin ehkä valita samoja paikkakuntia, että tulisi tuttavuus- ja tukiverkkkoj, sillä vapaamatkustajia ja huuhailijoita olisi kyllä, jos joku vain tulisi ja tekisi kaiken valmiiksi. Onnea kohti uutta, se voi olla totta jos niin haluat.
Joo, mut kimppatalo olisi kuitenkin hyvä juttu. Siinä pitää vaan tuntea tyypit hyvin, että vastuut menee tasan, eikä tarvi repii hiuksii luusereiden takii. Se tarkottas sellasta uutta trendii, eli vastuun kantoo. Ihme jos ei tällaisia juttuja ala syntymään, kun stadikin alkaa käydä ihan himmeeksi, aivot ja body surkastuu.